Vietin iltapäivän Kyyhkylässä. Muutama huonekalu valmistui melkein valmiiksi, viimeistelyä vaille valmiiksi.

Nyt keittiössä on hella, leivinuuni ja pieni työpöytä, joka odottaa maalaria. Rintamamiestaloon ei vielä 50-luvulla tullut vesi sisälle muuten kuin kantamalla. Viemäri oli jo monessa talossa, mutta ei Kyyhkylässä. Laskiämpärin paikka on kaiketi tämän pikkupöydän kaapissa. Kuivauskaapit tulivat myös näihin aikoihin, mutta voi olla, että Kyyhkylän tupaan sellaista ei vielä tässä vaiheessa osata rakentaa. Mamma oli kyllä kotona Kannaksella Marttayhdistyksen jäsen, muttei toistaiseksi ole löytänyt uudessa paikassa omaa yhdistystään. Siellä varmaan saisi valistusta näistä uusista keksinnöistäkin.

Kuten näkyy, on porstuan ja tuvan väliovi pahvista tehty feikkiovi. Muuri tietysti lämmittää porstuankin ja Mammalla oli vähän vaikeuksia miettiessään, miten sijoittaa yläkertaan menevät portaat. Vaija ehdotti, että pannaan ne tuohon muurin viereen. Tai ehkä peräkammarin ovipieleen? Hän rakentaisi valmiiksi ainakin kaapin, josta rappuset lähtevät.

Ja niinhän vaija rakensikin, mutta kun vanhan ukon näkö on jo huono, tuli kaapista vähän vino. Mamma naputteli itse porstuaan kylmäkomeron eli ruoka konttoorin. Sen paikka on tietysti seinän vieressä, josta on rööri suoraan ulos. Mamma päätti tehdä korkean sokkelin, jonne mahtuisi vaikka tyhjiä hillopurkkeja.

(Kummankin kaapin raaka-aineena on pahvinen lääkepurkin suojakotelo. Kaapit on päällystetty tapetilla ja ruokakonttoorin pahvihyllyillä on palat lattiamattoa.)

Taas vähän eteenpäin

Kyyhkylä edistyy sen verran, että vihdoinkin löysin sinne sopivan kokoiset asukkaat. Vasemmalla on siis Vaija, nimeltään Väinö Muikku ja oikealla tytär, Anni Katri Amalia Uotinen -niminen lapseton leski. Kumpikin ehkä vaatii vielä vähän tuunaamista, uusia vaatteita ja sen sellaista, ehkä vähän lihotustakin.  Kotieläimet, siis Liena-kissa, lehmä ja hevonen puuttuvat, mutta niin puuttuu navettakin.

Keittiön rakentaminen edistyy. Tässä Mamma mittailee hellan ja työpöydän paikkaa. Vaija on näköjään vintillä päivänokosilla.

Rakennuspäivää!

Olen tässä muutamana päivänä näperrellyt vähän Kyyhkylää eli rintamamiestaloani. Tai siis no, paksuilla vanhoilla töppösormilla ei oikein näperrellä vaan vedetään suuria linjoja. Sen voi hyvin todeta vaikka näistä kuvista. Ehkä pitää etsiä pieni sivellin ja sutia sillä tarkemmin. Katto on vielä laittamatta, samoin etuovet ja sivuluukkukin kiinnittämättä, mutta muuten rintamamiestalo on kasassa. Maalasin ja tapetoin sen ennen kokoamista ja se osoittautui minulle hyväksi ratkaisuksi. Paitsi että tämä loppukasaaminen oli ehkä hivenen hankalampaa. Esimerkiksi ikkunapokien ja "lasien" laitto olisi luultavasti ollut paljon tuskallisempaa valmiiseen taloon. Mutta jokainen tyylillään. Todelliset taiturit eivät ikinä hyväksyisi työni jälkeä, vaikka itse olen ihan tyytyväinen ja sanoisin, että taitoihin ja kokemukseen nähden tulos on riittävä.

Tässä ensin yleisnäkymä talosta. Alakerrassa on porstua vasemmalla ja sen takana peräkamari. Puolet talosta on tupaa, jossa puolestaan ison osan vie leivinuuni. Heh, isomman kuin mitä olin suunnitellut, mutta täytyyhän Mamman saada piirakat leivottua!

Mamma on kaunosielu ja halusi leveän boordin tuvankin seinään. Kävi näet tapetoijalle pieni mittavirhe ja se, minkä kokki peittää kermavaahdolla ja tohtori mullalla, niin nukkisrakentaja boordinauhalla.

Leivinuunin sisus ja luukkuosa on vielä tekemättä, kun en ole ratkaissut kaikkia yksityiskohtia. Muurin tqkana on oviaukko peräkamariin. Ovea en ajatellut laittaa näihin aukkoihin, mutta porstuan ja tuvan väliovi on ja pysyy kiinni. Materiaali: ruskea pahvi, jonka maalasin tumman ruskeaksi. Näin pula-aikaan on otettava sitä maalia, mitä kauppias myy, Mamma arveli.

Onneksi Mamma sai rautakaupasta hyvää korkkimattoa, joka riitti sekä ala- että yläkerran lattioihin. Muuri lämmittää porstuan ja peräkamarinkin, jonne tulee varmaan erikseen pönttöuuni, kuten yläkertaankin.Niin ja porstuan nurkkaan tulee varmaan vielä ruokakonttoori.

Nämä herkut eivät ole minun käsialaani, vaan ostin ne huutonetistä:

Eivätkö olekin upeita? Innostuin ostamaan näitä oikein urakalla, jotta ruokaa riittäisi kaikkien muidenkin talojeni ruokakonttooriin. Tässä on aamupalatarpeita myöten vaikka mitä.

Talo edistyy, vähän

Kyyhkylä eli Rintamamiestalo numero 2 on nyt tässä vaiheessa:

Kaikki maalausvirheet näkyvät kameran silmän läpi, vaikkei oma silmä niitä erota. Harjakaisia ei vielä ole vietetty, vaikka yhtä ja toista muuta onkin jo tehty. Alakerrassa on suuri tupa, johon teen leivinuunin ja puuhellan, sillä Kyyhkylässä tietysti eletään vaatimatonta sodan jälkeistä aikaa. Eteisen takana on pieni kammari, johon tulee pönttöuuni.

Tein sen ratkaisun, että päällystin sekä ulko- että sisäseinät osina. Ulkolaudoitus syntyi kätevästi aaltopahvista. Ikkunanpokat ja "lasitkin" oli näppärä liimata irto-osiin. Meinasin tehdä tuplaikkunalasit, mutta laiskuus voitti. Sain maalikaupasta pienet jäännöspalat oikeaa muovimattoa, mutta sitä en vielä ole leikannut.Myös tapetit ovat oikeita tapetinpaloja. Katto on vielä maalaamatta.

Mutta kyllä oli hankala yksin kiinnittää noita seiniä toisiinsa nyt kun seinät oli tapetoitu ja sitä ennen jo maalattukin. Mies kieltäytyi jyrkästi auttamasta ja kun mulla ei ole kolmea kättä, niin ei ole kolmea kättä. Erjan ohjeet olivat selvät ja hyvät, mutta osien liimaukset eivät minulta onnistuneet ollenkaan. Osat ovat nyt joka tapauksessa kiinni toisissaan enkä aio mitata, miten suorassakulmassa seinät ovat.

Tyhmä timpuri

Tämä timpuri on nyt muutamana päivänä tapetoinut Kyyhkylän seiniä. Ajattelin, että irtonaisten levyjen tapetointi on helpompaa kuin kasatun talon seinien päällystäminen. Ei pitäisi olla liian ahkera.

Nimittäin kun samalla vauhdilla leikkasin ulkoseinien vuorauslevyt eli seinien kokoiset aaltopahvilevyt, venytin aallot kynnellä suoraksi ja maalata rätkäytin ne heti perään, niin osoittauduin Tyhmäksi Timpuriksi. - Väärin sammutettu, sanoi mies. Olisi kuulemma pitänyt ensin liimata pahvit seinään, sen jälkeen pohjamaalata ja vasta sitten vetää vaaleankeltainen talomaali päälle. Käppärät aaltopahvit eivät kuulemma edes liimalla suoristu. Mistäpä minä sitä olisin tiennyt enkä katsonut asiakseni joka asiaa mieheltä kysyä. Pohjamaalia kyllä harkitsin, mutta kun sitä ei ollut talossa, niin sutaisin varsinaista maalia sitä paksummin, jonka kyllä itsekin totesin aika pian virheeksi.

Vähän tekisi mieli kokeilla maalattujen pahvien liimaamista, mutta toisaalta perherauhan nimissä voi olla parempi kuunnella viisaamman neuvoja, etten sanoisi totella. Aaltopahvia nimittäin jäi isomman talon remontin jäljiltä niin iso rulla, että sillä minä päällystän yhden Rintamamiestalon moneen kertaan ja vielä lisäksi monta tulevaa nukkistaloa. Lisäksi mies saakoon runsaasti kiitoksia avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea työkaluista, jolla hän on talontekijän varustanut. Jouluna tuli vasara, sähkösakset (mainiot!), pieniä nauloja ja ruuveja sekä vekotin, jonka nimi saattaa olla naulain. Joskus tuntuu kuin mies olisi yhtä innostunut, vaikkei voi sitä oikein näyttääkään ja on siksi ehdottomasti kieltäytynyt tekemästä rakentamispuuhia.

Sattuneesta syystä tästä aiheesta ei nyt tarjoilla kuvamateriaalia.

Myöhä oltii onnekkait

... sanoi Kyyhkylän Vaija. Nimittäin kun näin pula-aikana on vaikea saada rakennustarvikkeita, niin sekundaakin on käytettävä, jos priimaa ei ole saatavilla. Sen huomaa noista pintojen pohjamaalauksesta, joka annettiin maalarimestari Moksmannin tehtäväksi. Onneksi taloelementit ovat täyttä priimaa.

Naapurin mukulat kehtasivat kumminkin pilkata, että teipilläkös täällä taloja rakennetaan. Vaija ja Mamma eivät ole moksiskaan. Mamma arveli seuraavaksi ryhtyvänsä itse tapetoimaan seiniä, kun hyvää sotaa edeltävän ajan tapettia osui tulemaan Osuuskauppaan juuri sopiva määrä. Tiskin alle tietenkin, mutta Mamma vähän lirkutteli kauppiaalle ja vauhditti kaupankäyntiä pussillisella riisipiirakoita ja komealla porkkana-puolukkapiirakalla.

Rakennustyöt alkoivat

Uotisen mamma sai jo monta viikkoa sitten ensimmäisen erän rakennustarpeita uuteen taloonsa. Näin pula-aikaan on vain valtava pula maaleista, nauloista ja oikeastaan kaikesta rakennustarvikkeesta. Onni potkaisi mammaa ja hän onnistui ostamaan ison pöntöllisen vaaleaa pohjamaalia, jota on ahkerasti vedelty lautoihin ja levyihin.

Onneksi Mattilan ystävällinen isäntäväki antoi tilaa ladosta ja ensimmäiseksi Kyyhkylän talon laudat vietiin lumelta ja vedeltä suojaan. Nyt katon alla olikin helppo maalata. Mamma, Vaija ja vieläpä Mattilan molemmat isännät siellä olivat sutimassa.

Urakka saatiin valmiiksi sopivasti ennen joulun tuloa.  "Myöhä oltiikii ahkerii", kiitteli Vaija itseään.