tiistai 31. tammikuuta 2012

Talo edistyy, vähän

Kyyhkylä eli Rintamamiestalo numero 2 on nyt tässä vaiheessa:

Kaikki maalausvirheet näkyvät kameran silmän läpi, vaikkei oma silmä niitä erota. Harjakaisia ei vielä ole vietetty, vaikka yhtä ja toista muuta onkin jo tehty. Alakerrassa on suuri tupa, johon teen leivinuunin ja puuhellan, sillä Kyyhkylässä tietysti eletään vaatimatonta sodan jälkeistä aikaa. Eteisen takana on pieni kammari, johon tulee pönttöuuni.

Tein sen ratkaisun, että päällystin sekä ulko- että sisäseinät osina. Ulkolaudoitus syntyi kätevästi aaltopahvista. Ikkunanpokat ja "lasitkin" oli näppärä liimata irto-osiin. Meinasin tehdä tuplaikkunalasit, mutta laiskuus voitti. Sain maalikaupasta pienet jäännöspalat oikeaa muovimattoa, mutta sitä en vielä ole leikannut.Myös tapetit ovat oikeita tapetinpaloja. Katto on vielä maalaamatta.

Mutta kyllä oli hankala yksin kiinnittää noita seiniä toisiinsa nyt kun seinät oli tapetoitu ja sitä ennen jo maalattukin. Mies kieltäytyi jyrkästi auttamasta ja kun mulla ei ole kolmea kättä, niin ei ole kolmea kättä. Erjan ohjeet olivat selvät ja hyvät, mutta osien liimaukset eivät minulta onnistuneet ollenkaan. Osat ovat nyt joka tapauksessa kiinni toisissaan enkä aio mitata, miten suorassakulmassa seinät ovat.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Tyhmä timpuri

Tämä timpuri on nyt muutamana päivänä tapetoinut Kyyhkylän seiniä. Ajattelin, että irtonaisten levyjen tapetointi on helpompaa kuin kasatun talon seinien päällystäminen. Ei pitäisi olla liian ahkera.

Nimittäin kun samalla vauhdilla leikkasin ulkoseinien vuorauslevyt eli seinien kokoiset aaltopahvilevyt, venytin aallot kynnellä suoraksi ja maalata rätkäytin ne heti perään, niin osoittauduin Tyhmäksi Timpuriksi. - Väärin sammutettu, sanoi mies. Olisi kuulemma pitänyt ensin liimata pahvit seinään, sen jälkeen pohjamaalata ja vasta sitten vetää vaaleankeltainen talomaali päälle. Käppärät aaltopahvit eivät kuulemma edes liimalla suoristu. Mistäpä minä sitä olisin tiennyt enkä katsonut asiakseni joka asiaa mieheltä kysyä. Pohjamaalia kyllä harkitsin, mutta kun sitä ei ollut talossa, niin sutaisin varsinaista maalia sitä paksummin, jonka kyllä itsekin totesin aika pian virheeksi.

Vähän tekisi mieli kokeilla maalattujen pahvien liimaamista, mutta toisaalta perherauhan nimissä voi olla parempi kuunnella viisaamman neuvoja, etten sanoisi totella. Aaltopahvia nimittäin jäi isomman talon remontin jäljiltä niin iso rulla, että sillä minä päällystän yhden Rintamamiestalon moneen kertaan ja vielä lisäksi monta tulevaa nukkistaloa. Lisäksi mies saakoon runsaasti kiitoksia avusta ja neuvoista ja ennen kaikkea työkaluista, jolla hän on talontekijän varustanut. Jouluna tuli vasara, sähkösakset (mainiot!), pieniä nauloja ja ruuveja sekä vekotin, jonka nimi saattaa olla naulain. Joskus tuntuu kuin mies olisi yhtä innostunut, vaikkei voi sitä oikein näyttääkään ja on siksi ehdottomasti kieltäytynyt tekemästä rakentamispuuhia.

Sattuneesta syystä tästä aiheesta ei nyt tarjoilla kuvamateriaalia.

torstai 5. tammikuuta 2012

Myöhä oltii onnekkait

... sanoi Kyyhkylän Vaija. Nimittäin kun näin pula-aikana on vaikea saada rakennustarvikkeita, niin sekundaakin on käytettävä, jos priimaa ei ole saatavilla. Sen huomaa noista pintojen pohjamaalauksesta, joka annettiin maalarimestari Moksmannin tehtäväksi. Onneksi taloelementit ovat täyttä priimaa.

Naapurin mukulat kehtasivat kumminkin pilkata, että teipilläkös täällä taloja rakennetaan. Vaija ja Mamma eivät ole moksiskaan. Mamma arveli seuraavaksi ryhtyvänsä itse tapetoimaan seiniä, kun hyvää sotaa edeltävän ajan tapettia osui tulemaan Osuuskauppaan juuri sopiva määrä. Tiskin alle tietenkin, mutta Mamma vähän lirkutteli kauppiaalle ja vauhditti kaupankäyntiä pussillisella riisipiirakoita ja komealla porkkana-puolukkapiirakalla.