sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Lakisääteinen lepotauko

Villiviini on näperrellyt Villa Sohvin parissa. Yläkerran, tai siis tietysti koko huvilan kattoa yritin viimeksi kiinnittää paikalleen, mutta on se vaan niin hankalaa, kun yrittää minikokoisella halpisruuvimeisselillä ruuvata minikokoista ruuvia. Harmi kun ihmisellä ei ole kolmea kättä: yhdellä pitäisi katonpuolikasta paikallaan, toisella ruuvia paikallaan ja kolmannella vääntäisi ruuvia kiinni. Sen takia tulinkin pienelle tauolle, mutta ei ole helppoa tämän "lakisääteinen" taukoilukaan. Nimittäin keskisormessa on paksu laastarituppo, joka pakottaa sen sormen lepotilaan. Leikkasin välipalaksi jälkiuunileipää erittäin hyvällä ja kärjestään erittäin terävällä leipäveitsellä. Ei tarvitse kai enempää selostaa?

Ennen katon kiinnittämistä tapetoin sitä sisäpuolelta ja kiinnitin kattoikkunat paikalleen, niin ja verhot kattoikkunoihin. Kamera-asia on edelleen ratkaisematta eli en saa kuvia koneelle, mutta toisaalta kovin kummallisia kuvauskohteitakaan ei tässä ole nyt syntynyt.Yläkerta on matalaa, yhtenäistä tilaa, joten katon lappeet muodostavat vinttihuoneen sivuseinät. Päädyt olen tapetoinut jo aikaisemmin.

torstai 27. toukokuuta 2010

Liimaa, liimaa, enemmän liimaa

Ajattelin  tekaista pienen kustavilaispöydän Sohville - ja teinkin - mutta samalla melkein liimasin kiinni tietokonepöytääni kaiken irtoroinan, mitä pöydällä oli. Isossa liimatörpössä nimittäin on iso suuaukko ja jos korkki ei ole kunnolla kiinni, niin johan siitä holahtaa ainakin neljännesdesilitra liimaa pöydälle. Kannattaa siis tarkistaa, että korkki on kiinni.

Pyöreä sohvapöytä on nyt kuivumassa ja odottaa vielä maalausta. En ehkä saisi sitä muutenkaan  kuvattua, sillä kamera temppuilee tuntemattomasta syystä. Pöydän jalkana on lankarulla ja pöytälevy on leikattu pahvista, jonka reunustin taannoin saamallani kapealla reunapitsillä. Sen sain täältä. Samassa synttärilähetyksessä Outilta tuli monta muutakin ihanuutta, jotka näytin täällä, omassa blogissani noin viikko sitten. Kaikille on käyttöä!

Alun perin ajattelin tehdä Villa Sohvin saliin ajan mukaisen kääntöpöydän, mutta nyt ei energia vielä riittänyt siihen. Ehkä toiste, mutta ainahan sitä talossa pöytiä tarvitaan. Oli tämä sentään sadepäivälle sopivaa puuhaa, kun ei pihallekaan ollut asiaa.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Taas vähän näperreltiin

On se Mäkelä vaan taitava timpermanni, kun sai jo tapetoitua vinttikerroksenkin melkein valmiiksi.
Sinne kuulemma rakennetaan vierashuonetta ihan vaan sen varalle, että Jallen tyttären on nopeasti etsittävä itselleen uusi kortteeri. Sohvi ehkä ei ole yhtä innostunut asiasta kuin Jalle, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tytär lapsineen ei toistaiseksi ole ilmoittanut muuttavansa sieltä Seinäjoen suunnalta. Ainakaan paluusta lapsuuden maisemiin ei Sohvi ole kuullut sanaakaan. Seuraamme tilannetta.

Sohvi ja Jalle kantoivat juuri äsken vanhan kustavilaissohvan saliin. Se oli uudelleen verhoiltavana, mutta Sohvi oli jo aikaisemmin päättänyt itse uusia kuluneet kultaukset. Se siis on vielä tekemättä, mutta pönttöuuniin sytytettiin kuitenkin valkeat ja katsokaas miten hienosti sohva sopii yhteen vanhan uuninkin värityksen kanssa!


Sohvia kiinnostaisi kovasti sohvan historia, mutta toistaiseksi Jalle ei ole suostunut kertomaan mistä se aikanaan oli hänen työhuoneeseensa tupsahtanut. Seuraamme tilannetta.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Uutta mökkirintamalta

Sohvin ja Jallen taloremontti edistyy hitaanlaisesti. Mäkelä yrittää parhaansa, mutta keittiökalusteita joutuu vielä odottamaan. Onneksi on se vanha vinttikerroksen hella-jääkaappiyhdistelmä, jos ei muita rupea pian kuulumaan. Ja onhan häihinkin sentään vielä aikaa.  Jotain onneksi on tapahtunut:

Sänkykamarissa on kangastapetit seinillä ja kalusteet hankittuna. Sisustusliike myi samaa päiväpeittoon sointuvaa kuosia myös  sohvatyynyjä ja peilipöydän jakkaraa varten.

Sohvi pani muutamia perennoja kasvamaan komeaan uuteen istutusruukkuun, jonka osti osuuskaupan puutarhaosastolta. Taimet ovat jo oikein hyvällä alulla, kuten näkyy.


Vaikka häihin tosiaan on  vielä aikaa, toi kräätäri jo sulhastakin oikein kotiin sovitettavaksi. Jalle mietti pitkään tämän ja vihreäruutuisen kuosin välillä, mutta lopulta sitten kuitenkin päätti hyväksyä tämän tyylikkään harmaan raakasilkin, jota seinäjokelainenn kangaskauppias oli osannut varata juuri sopivan määrän. Hatun sulatkin sointuvat hyvin takin kanssa yhteen.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Remontti edistyy, häät lähestyvät

Villa Sohvin remontti sujuu ripeää vauhtia, vaikka tuleva emäntä onkin jo kertaalleen vaihdattanut salin tapetit ja petsauttanut keittiön puolipanelit kahteen kertaan. Mäkelä on tomera timpuri, mutta Sohvissa hänkin kohtasi voittajansa. Huoneet siis ovat hyvässä mallissa, mutta huonekalukauppaan ei vielä ole pariskuntamme ehtinyt. - Mutta onhan jo sänky valmiina, virnisteli Mäkelä puoliääneen Jallelle, mutta varmisti ensin ettei Sohvi kuule.  Ei hän tällaisia puhelisi kaupungilla.

Keittiökalusteita pitää odottaa vielä monta viikkoa, mutta onneksi talossa on poikamiesaikainen minikeittiö, jossa on keittolevyt, tiskipöytä ja jääkaappi. Kyllä niilläkin alkuun pääsee ja saa keitettyä Jallelle terveellistä Pajalan puuroa, jota äiti aina mainosti Sohville pitkän ikänsä salaisuutena.

Muutkin asiat etenevät. Sohvi suunnittelee parhaillaan hääkutsuja ja lähettää ne varmaan jo ensi viikolla.  Hääjuhla ja tarjoilut ovat vielä kokonaan suunnittelematta eikä kaasosta ole tietoakaan. - On siinä se etu, ettei ainakaan tarvitse mennä mukaan näihin nykyajan polterabend-höpötyksiin. Vaikka olisi se morsiussauna sentään mukava kokea kerran elämässään, Sohvi miettii. Sitähän tuo Kristiinakin aina kehuskeli. Kristiina! Ryhtyisiköhän Kristiina kaasoksi? Jos siis on palannut Suomeen.

Kuulutukset luetaan varmaan jo ensi sunnuntaina, siis ensimmäiseen kertaan. Vasta kolmannen kerran jälkeen on lupa astella vanhalle jalasjärveläiselle vihkiryijylle. Lähtisiköhän tuo Jalle kirkkoon kuuntelemaan niitä? Oikeastaan kai kuulutukset olisi pitänyt ottaa siellä vanhassa kotiseurakunnassa Töölössä, vai Taivallahtikohan se nykyisin on. Siellä ehkä joku tuttukin huomaisi tämän suuren uutisen, ainakin Kirkko ja kaupunki -lehdestä. -  Mutta kun ehdin jo vaihtaa kirkonkirjat tänne uuteen kotipaikkaan, niin mitäpä sitä enää haikailla synnyinkaupunkinsa perään, Sohvi tuumaa ja tirauttaa pienen, haikean kyyneleen.

Jallen luottokräätäri löysi kuin löysikin Seinäjoelta sulhastakkiin arvon mukaisen raakasilkkikankaan. Väri ei ollut toiveiden mukainen, vaan arvokkaasti hiirenharmaa. Kaulukseen hän sentään osti palan rohkeaa aprikoosinväristä kangasta. Kangasnäytteet tuotiin illalla taloon, mutta Jalle ei ole vielä nähnyt niitä. Käräjäoikeudessa nimittäin on menossa visainen juttu ja ilta menee myöhään. Ukkotuomari näet pitää periaatteenaan, että turhaan ei tässä tuomiokunnassa juttuja lykätä. Sohvi ei tiedä, millaisesta jutusta tällä kertaa on kysymys. - Eikä niitä passaa kylillä huudellakaan, Jalle opasti tulevaa vaimoaan.

Kräätäri, joka on erikoisen puhelias mies, muuten väitti Seinäjoella nähneensä vilaukselta yhden jalasjärveläisen nuorenparin viilettämässä kaupasta toiseen, neiti edellä ja herra perässä. - Etteivät vaan  olleet samoilla asioilla, kräätäri epäili, muttei ollut ehtinyt tarkkailemaan, missä liikkeissä nuo kävivät. Toivottavasti ei tämän toisen sulhasmiehen takin ompelulla ole yhtä kiire kuin Jalle-herran häätakilla. Ainakaan hän ei saa tätä samaa kangasta, sovin kauppiaan kanssa varmuuden vuoksi ettei myy muille, kräätäri vahvistaa Sohville.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Jalle häpesi ja ...

Juu, Jalle häpesi syvästä kolttosiaan, mutta lupasi parantaa tapansa tunnustettuaan häpeissään nämä poikaporukan kanssa tekemänsä reissut Sohville. Asiat on puhuttu selviksi, pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi. Sohvin tuntien uskon Jallen kyllä pysyvän kaidalla tiellä tästä eteenpäin. Eikä Jallen ukkovarpaan kihti taida kovin usein sellaisia retkiä kestää muutenkaan?

Tosiaan, kirkonkansliassakin tuli käytyä kuulutuksia hakemassa. Joko mainitsin, että vanha rovasti evästi nuortaparia sanoilla: "Avioliitto on aikuisten asia"? Sanat painettiin visusti mieleen, kuten muutkin rovastin evästykset.

Kihlasormukset on toistaiseksi vielä hankkimatta, mutta tuonhan ehtii. Sen sijaan kräätäri löysi vallan kaunista kangasta sulhasen hääshakettia varten. Se on tukevaa, hyvää verkaa ja väriltään vihreää, punaisilla ruuduilla. Romanttisena miehenä Jalle haaveilee persikan värisestä luonnonsilkistä, joten kräätäri lupasi käydä Vaasassa katsomassa, löytyisikö sieltä sopivaa kangasta. Palttinainen kalvosinpaita on jo ommeltu, sillä Jalle haluaa käyttää uusia helmikoristeisia kalvosinnappejaan, jotka Sohvi aikoo antaa kihlajaislahjaksi sulhasmiehelle.

Mahtoikohan naapurin Kaisakaan ehtiä näin äitienpäivänä kirkkoon kuuntelemaan, että luettiinko siellä jo ääneen ensimmäinen kuulutus neitsy Sofia Kråkin, Töölön seurakunnasta  ja nuorimies, asianajaja J.P.H. Nukkiksen, tästä seurakunnasta, aikeista astua avioliiton säätyyn?

Jalle on kaikessa hiljaisuudessa ja salaa Sohvilta tilannut häämatkankin, jotta timpuri apulaisineen saisi rauhassa remontoida talon valmiiksi. Salin raitatapetti näet meni vähän vinoon, kun Sohvi oli kaiken aikaa vahtimassa Mäkelää. Nyt tosin Sohvin aika menee häiden suunnittelussa ja etenkin vieraslistan laadinnassa. Kaasokin on vielä hakusessa, kun ei uudella paikkakunnalla ole vielä tuttuja, eikä sieltä Tuusulan kulmiltakaan ole tullut mitään tietoa siitä, onko Ylä-Mattilan väki jo kotiutunut.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Jalle-herra esittäytyy

Jallen oli pakko päästä esittäytymään:


Kuten kuvasta näkyy, on herra vähän raihnaisessa kunnossa. Olisikohan vapun vietto mennyt vähän överiksi poikaporukalla vai mistä on kysymys? Paita repsottaa ja sukkakin on lähtenyt jalasta. Kengistä ei ole tietoakaan. Ja jos oikein näen, harittavat kunnon asianajajamme silmätkin miten sattuu. Onneksi tukena on oman talon seinä. Jalle kukaties onkin yöpynyt toimistossaan viime yön? Toimisto on huvilan päädyssä ja sinne pääsee mukavasti suoraan pihalta luikahtamaan. Huone on karusti sisustettu, sillä naisen kädenjälki vielä puuttuu. Onneksi lattialla on sentään äitevainaan ompelema paksu matto.

Jalle muuten ehti jo kosiakin Sohvi-neitiä ennen vappua. Onneksi ehti, sillä miten olisikaan käynyt, jos tällainen resupekka olisi kosinut kunniallista Sohvia? Sohvi lupautui eikä hän hevin peru puheitaan. Sormuksia tosin ei vielä ole ehditty hankkia eikä sopia hääpäivästä, mutta kuulutuksille pariskuntamme aikoo lähteä heti huomispäivänä. Sitä Jalle vielä miettii, pitäisikö pyytää ettei kirkkoherra lukisi kuulutuksia ääneen kirkonmenoissa. Tulisi vähemmän puheita, etenkin kun sitä tosiaan tuli eilen ja toissailtana kylillä mellastettua, mitäs kun viimeisiä poikamiesiltoja oltiin viettämässä...

Kihlauksen kunniaksi Jalle nimesi talonsa Villa Sohviksi, joka seikka ilahdutti suuresti morsianta, kuten sekin, että Jalle lupasi taloon täysremontin. Timpuri Mäkelällä oli onneksi vapaata ja hän aloitti heti remontin tapetoimalla sänkykamarin seinät Sohville mieluisalla tapetilla.Vaikka talo on iso ja komea, niin korjaamista riittää eikä kaikkia vinoja seiniä edes Mäkelä saa oikaistua. Tuon pönttöuunin Sohvi halusi ehdottomasti vaaleanpunaiseksi. Kylpyhuoneen kalusteetkin käytiin yhdessä valitsemassa, eikä näin kauniita ruusunkukilla koristettua vessanpyttyä ole varmasti toista koko pitäjässä. Ammekin kuuluu samaan sarjaan.


lauantai 1. toukokuuta 2010

Arvonta suoritettu

Toisessa eli Villiviinin blogissani ollut arvonta-kysely on ratkennut. Asianajaja J.P.H. Nukkiksen valvoessa toimitusta nostin tiukalle rullalle käärittyjen nimien kasasta voittajaksi Outin blogista Pappi puikoissa. Oikein paljon onnea!