tiistai 19. helmikuuta 2013

Uuni on valmis


Kyyhkylän yläkerrassa vietettiin eilen pientä musiikkituokiota, kun pönttöuuniin oli saatu ensimmäiset tulet ja muutenkin asetuttu taloksi. Sen kunniaksi Taimi pukeutui parhaaseen ja ainoaan konserttileninkiinsä ja istutti Voitto Armaan kuuntelemaan. Alakerran Liena-kissa oli siihen asti istunut ahkerasti rappusten yläpäässä, mutta reipas urkumusiikki karkotti sen heti alas Vaijan turviin.

Siis pönttöuuni on nyt valmis, ellen sitten vielä maalaisi sitä toiseen kertaan. Maalasin luukut tussilla mustaksi ja yläreunan koristenauhan sekä hetken mietittyäni myös tuon jalustan kokonaan kellertäväksi. Jalusta on muuten jonkun jäätelötötterön kansi ja istui prikulleen vessapaperihylsyn pohjaksi. Yläkuvan naru ei kuulu uuniin, vaan pitää talon kattoa auki.


Paljon on vielä tekemistä sekä talossa että asukkaiden huollossa. Huomasin, että poikaparalla ei ole edes housuja jalassa ja äidinkin pitäisi saada uusi vaatekerta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pönttöuuni sai luukut

Jotain tapahtuu rintamamiestalo numero kahdessa eli Kyyhkylässä, vaikkakin hitaasti. Eilen näpertelin luukut pönttöuuniin ja yritin värkätä myös hellaan parempia luukkuja. Viime mainittu projekti ei oikein onnistunut.


Luukut varmaan kaipaavat vielä maalia, mutta ehkä otan kerralla useamman maalaushankkeen.

Olin mukavassa tapaamisessa, josta jo yhdessä blogissa kerrottiinkin. Kolme naista talot kainaloissa pääsimme neljännen talontekijän ja ahkerasti meitä auttaneen puolisonsa hyvään huolenpitoon. Saimme varmasti ideoita, ihailimme toistemme enemmän ja vähemmän edistyneitä taloja ja rupattelimme rattoisasti yhden iltapäivän. Ihan oikeaa apuakin saimme. Esimerkiksi itse en ikimaailmassa olisi saanut taloni etuluukkuja kiinnitettyä paikoilleen. Avun lisäksi sain  myös kunnon kiinnikkeet eli pianosaranat, joilla luukut taatusti pysyvät paikoillaan. Kiitos vielä kerran, Matti-isäntä ja Sirkka-emäntä! Ne sämpylät ja korvapuustit oikein sulivat suussa.

perjantai 8. helmikuuta 2013

No tulihan se vuokralainen

Mamma oli jo melkein heittänyt toivonsa uuden vuokralaisen suhteen. Tavaroita on kyllä toimitettu, mutta vuokranmaksajasta ei ole tietoakaan. "Olisha tää meijä vinni ollu hyvä omaskii käytös. Sie vaija olisit sen voinnu laittaa kuntoo, nii et vaik sie isse oisit muuttannu sinne makkaamaa. Tai miksen mieki, jos siun jalkais ei kestä kapuamist ylös kapeit portait." Näin se mamma eli Uotisen Anni aamulla puheli isälleen Vaijalle. Mutta nyt ei ollut vara valita, sillä se oli vuokralautakunta, joka vuokaralaisen pakotti ottamaan.

Mamma ja vaija ovat jo tehneet kaikenlaisia hankintoja, kuten sen Porin Matinkin, niin että sopisihan sitä pian muuttaa taloon ja alkaa maksaa vuokraa. Raha ei tosiaankaan tekisi pahaa, sillä yläkerran portaisiinkin meni rahaa ja tavaraa, eikä ovet vieläkään ole kunnoassa. Vaija mietti jonkin aikaa, pitäisikö alakertaan laittaa toinen ovi, että vuokralainen saisi kulkea omia aikojaan yläkertaan. Mamma oli sitä mieltä, että jos ei leskivaimon omat tai vieraiden kulkemiset kestä päivänvaloa, niin sopii hakea kortteeri muualta.

Onneksi mamma sai nyt kunnollisen kylmäkomeron rappusten alle. Oviaukko vain on kovin ahdas, mutta eipä sinne sisälle tarvitse kenenkään änkeytyäkään, mamma arveli. Kahdelle hyllylle kuitenkin mahtuu ainakin maidot ja voit, mikset lihapottikin.



Tänään iltapäivällä, kuin tilauksesta leskivaimo Taimi Hiiroinen - Ikonen vihdoinkin tulla körötteli poikansa kanssa pihaan. Reessä oli mukana monta tavaramyttyä, vaikka osa oli jo tullut etukäteen Kyyhkylään.Kyytimiehenä oli pitäjän suntio, sillä totta kai kanttori-urkurin piti ensin käydä kirkolla tarkistamassa työolosuhteensa ja tervehtimässä esimiestään kirkkoherraa.

"Sehä olkii hyvä, et meijä vaija lämmitti eilen teijänki huoneet, nii et työ saatte nyt kaikes rauhas käyvä uuteen kottiin. Nii et tervetulloo vaan", toivotti mamma. - Meilt työ saatte ostaa maijot ja muut mitä tarviitte näin alkuun.Mie jo pyöräytin teil vehnäsarvii ja pian saan piirakat uunist."


"Mikä se tään nuoren miehen nimi on?"
"No, sano nyt, Voitto Armas, tätille nimesi ja ikäsi, kehotti lapsen äiti.
"Voitto Arlmas, viis vuatta".