sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vaija sai oman kolon

Tänään oli näpertelypäivä. Yritin tehdä yläkerran rappuja tikuista, mutta se osoittautui niin työlääksi, että kelpuutin tämän pahvirappusen ainakin toistaiseksi. Oikaisin toisessakin asiassa: en ruvennut näpertämään reikää lattiaan. Sen sijaan rappusten alle jäi sopiva kolo kylmäkomeroa varten. Täytyyhän talossa semmoinen olla, varsikin kun jääkaapit ovat vielä tähän aikaan vauraamman väen kapistuksia.

Näpersin oven taakse hyllykön pienestä rasiasta, jonka puolikkaat liimasin päällekkäin ja tein hyllyn kumpaankin. Hyllykkö on irrallaan, koska voi olla, että rappuset vaativat vielä pientä säätöä.


Taloon pitäisi tulla myös veranta. Piti tulla ulkorakennuskin, sama tilanne: olen jo menettänyt toivoni. Ehkä kesällä yritän leikata osat jostain levystä ja yritän tehdä ne itse. Kun eteinen vielä odottaa tulemistaan, mutta raput piti saada yläkertaan, sai Vaija samalla rakennutettua itselleen oman pienen sopen. Muurin kyljessä on mukava istua lukemassa. Vaija halusi ehdottomasti valita tämän Fazein sinisen eteiseen seinäväriksi, vaikka  tyttärensä Mamma sitä tuhahteli.

Onneksi lehmä saa olla vielä tämän talven Mattilan navetassa, missä Mamma käy sitä hoitamassa. Mamma juuri tulikin iltalypsyltä. Piirakat ja karjalanpaisti odottavat jo syöjiään.


Vaija on aina ollut lukumiehiä. Osa oma entisen kodin huonekaluista on kuin onkin evakkoretkensä jälkeen päätynyt tänne Kyyhkylään, Vaija oli erityisen tyytyväinen nähdessään omat kirjalaatikot ja kirjahyllynsä. Mamma vähän tuhahti, sillä hänellä on muutakin tekemistä kuin lukeminen. Verhot pitäisi saada ikkunoihin ja huonekaluissa on vaikka miten paljon kunnostettavaa.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Prenikka ja huutokauppaterveiset

Sain ihanan tunnustuksen Mini, minimpi, minein -blogin Leilalta. Tuhannet kiitokset!




Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille tunnustuksen annoit, jakavat sen eteenpäin viidelle ihanalle blogille.

Leila päätti antaa tunnustuksen heille, jotka ovat saaneet rintamamiestalonsa kääreistä pois ja ainakin hieman aloitettua!   Kiitän ja kumarran - minun taloni on talo numero 2. 


Tämä on jo liikkunut jo niin monessa tutussa blogissa, että en osaa nyt pistää viestiä eteenpäin. Mutta jos olet rintamamiestalon rakentaja ja täytät ehdot, olet ilman muuta ihana ja ansaitset tämän tunnustuksen. Ole hyvä!


Ja nyt takaisin Kyyhkylään. Vaija oli huutokaupassa, josta kotiutui ylen tyytyväisenä. Vielä illansuussa Mattilan isäntä ajoi kuormurillaan pihaan ja auttoi ostosten kantamisessakin. Vaija oli löytänyt hienon Porin Matin, joka on jo kannettu Kyyhkylän yläkertaan.


Kyllä nyt pysyy lämpö vuokralaisenkin kamarissa ja leski voi keittää ruokansakin tuossa levyllä. Mamma arveli, että uuni vaatii vain pientä pintakorjausta, ehkä keittolevyn uusimista, jos semmoisen jostain saisi. Vähän nokia on pestävä ja sitten ehjä, vallan siisti ja hieno kamiina on valmis käyttöön. Heti kun kylän muurari-Matti joutaa paikalle liittämään sen hormiin. Sitä ei taitava mamma eikä edes vaija uskalla itse tehdä.

Miehet raahasivat yläkertaan (mikä sivumennen sanottuna olikin aika urakka, kun raputkaan eivät vielä ole valmiit) myös muutamia komeita huonekaluja ennen kuin mamma ehti väliin. Hän huomautti, että haluaa vielä miettiä, olisivatko näin hienot kalusteet pikemminkin alakerran peräkamariin sopivia. Heteka-nimisiä sänkyjä ei vieläkään ole löytynyt. Ei ollut edes huutokaupassa, ei. 

Vaija lähti huutokauppaan

Kun Kyyhkylän rintamamiestaloon tarvitaan huonekaluja, lähetti mamma isänsä naapurikylään huutokauppaan. Toivomuslistalla on yksi Porin Matti ja vuokralaiselle jotain mööpeliä. Verhokangastakin mamma toivoo, vaikka näin pula-aikana on totisesti onnen kantamoinen, mitä huutokaupoista löytyy.Ja mitä kupongeilla saa.

Uusiaikainen hetekä-sänkykin pitäisi saada ainakin mammalle itselleen. Vaija nukkukoon tuvan puusohvassa kun on siihen jo tottunut.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Voi herttileijaa, sanoi Mamma

Mamma on nyt vallan ihmeissään. Huijariko se uusi hyyryläinen onkin? Itse kirkkoherra tuli siitä eilen kirkonmenojen jälkeen sanomaan ja varoittamaan. Se sanoi, että ei likka ainakaan mikään oikea kanttori ole, kun ei semmoista kirkonvirkaa ole naisille edes vielä perustettu. Mutta valittu mikä valittu, sanoi rovasti, jos osaa soittaa urkuja, niin saa apukanttorin paikan, kun tuli luvattua. Ja kuulemma ne urutkin on semmoiset viihdeurut, mitkä lie. Niin se sanoi.


Mamma kiipesi heti Kyyhkylään päästyään yläkertaan. Vuokralainen ei ole vielä saapunut, mutta naapurin isäntä toi jo viikolla koko ison hevoskuormallisen lesken tavaroita. " Vai ovat nuo viihdeurut?" mamma jupisi ääneen.  Mitähän tästäkin nyt seuraa?


tiistai 8. tammikuuta 2013

Vuokralaista odotellaan

Kyyhkylän uusi vuokralainen lähetti postikortin, että viettää vielä pidennettyä joululomaa maalla vanhempiensa luona. Poikakin on ollut siellä marraskuusta lähtien. Se on hyvä vaan, tuumaa vaija, sillä yläkerran uuni pitää vielä kertaalleen tarkistaa. Mamma on kuullut kehuttavan Porin Mattia ja yrittää nyt saada semmoisen hommattua. Ja pitää kai sinne jostain huonekalujakin saada.


tiistai 1. tammikuuta 2013

Poiketaanpa Nukkiksen herrasväen luona

Jalle ja Sofia Nukkiksen (omaa sukua Kråk) huushollissa ei ole käytykään vähään aikaan. Jalle jatkaa edelleen asioiden ajoa Jalasjärven pitäjässä ja Sohvi haaveilee nykyisin omasta kauppaliikkeestä. Jalle sitä vähän vastustaa: ei kuulemma oikein sovi asianajajan rouvan tehdä semmoisia puotipuksun töitä.

Ennen joulua Sofia löysi mainoksen komeista kaakeliuuneista ja Jalle lupasikin semmoisen hankkia saliin.
Kun ei mitoista oikein päästy yksimielisyyteen, sanoi Jalle, että kyllä meillä on varaa tilata molemmat vaikka näytteeksi. Ja näin tehtiin. Tilaus lähti Hattulan Kaakelitehtaalle ja uunit luvattiin toimittaa jouluksi.



Ennen joulua uuneja ei saatu taloon, sillä tehdas olikin muuttanut Tampeereen puoleen. Sitten kun ne tulivat, huomasi Sohvi jo ensi silmäyksellä, että komea Vilja-uuni nyt ei ainakaan heille mahtuisi. Vihreää Hiisi-uuniakaan ei ehditty muurata paikalleen, sillä työmiehen penteleet lähtivät viettämään uutta vuotta. Tiilikasa nököttää sentään jo parvekkeella, joten eiköhän se siitä...