Muistelmat jatkuvat

Sohvi ei vieläkään malta aloittaa lupaamaansa pääsiäissiivousta, vaan istuu yhä, kolmantena päivänä peräkkäin, keinutuolissa muistelemassa menneitä ja selaamassa punbakantista paksua valokuva-albumiaan. Osa kuvista on jo haalistunut melkein pilalle, kuten tämäkin. Sohvi erottaa itsensä kuvan keskeltä. Vasemmalla on tummahiuksinen Mattilan Kristiina. Mutta kuka ihme on tuossa oikealla, Sohvi pohtii.

- Haa, miten minä en heti tuntenut? Siinähän on Elisabeth-Auruura Håppelström! Ylpeä pappilan neiti jostain maalaispitäjästä Pohjanmaalta. Häntä me muut emme aluksi hyväksyneet joukkoomme, kutsuimmekin ilkeästi vain Håppelströmskäksi, sillä hän tuntui aluksi kovin leuhkalta. Ehkä se oli vain ujoutta, sillä pian meistä tuli oikein sydänystävät.

Yhtäkkiä Sohvi muistaa! Nyt taisi ratketa myös Kristiinan perinnön salaisuus. Talouskoulussa Elisabeth-Auruura vältteli puhumasta kodistaan, perheestään tai suvustaan, vaikka me kaikki muut lörpöttelimme vaikka mitä. Sohvi oli kuitenkin ymmärtänyt, että kotona kaikki asiat eivät olleet hyvin. Ainakin isä-rovasti oli ankara mies ja totinen herra talossaan.

Kerran kahden kesken Elisabeth-Auruura sitten avautui ja kertoi Sohville, että hänellä on sisar - Tiltu. Tiltusta ei pidä kertoa kenellekään, ei edes Kristiinalle, sillä Tiltu oli häpeäpilkku rovastin suvussa. Sohvi sai kuulla merkillisen tarinan vannottuaan ensin pitävänsä salaisuuden visusti omana tietonaan. Hän piti sanansa ja oli sittemmin jo unohtanut koko kertomuksen, kuten vähitellen unohti kertojankin.

Tällaisen tarinan Sohvi sai kuulla: "Äitini Anna oli tyttönimeltään Orgel tai oikeastaan von Orgel, mutta eihän sitä fonia maalaispitäjässä sopinut käyttää. Hän oli pitäjän maineikkaan kanttorin nuorin tytär ja oli syntynyt joskus viime vuosisadan puolella, muistaakseni vuonna 1883. Minähän olen syntynyt vuonna 1920 eli olen sinua kaksi vuotta vanhempi, joten äiti oli jo aika vanha syntyessäni. Hän avioituikin pastori Håppelsrömin eli isäni kanssa vasta vuonna 1919, jolloin oli jo 36-vuotias. Olihan siinä se kapina-aikakin, kuten isä usein tapaa sanoa samalla kun katsoo äitiä jotenkin oudosti. Vasta nyt minä sen katseenkin olen ymmärtänyt.

Minä synnyin heti seuraavana vuonna, mutta vasta nyt vanhempana ymmärsin, että sisareni Tiltu oli syntynyt jo ennen äidin ja isän avioliittoa eli vuonna 1917. Oli siinä muutakin hämärää, jota lapsi ei käsittänyt. En koskaan ymmärtänyt, miksi isän - silloin jo rovastin - sisaret eivät koskaan pitäneet Tiltua hyvänä, eivät ottaneet syliinsä eivätkä tuoneet tuliaisiakaan kuten minulle. Isäkin passautti itseään aina Tiltulla ja oli hänelle muutenkin kovin ankara, vaikka minä sain lukea rauhassa tyttökirjojani. Minun ei tarvinnut tehdä lainkaan ikäviä kotitöitä. Siksi äiti kai lähettikin minut tänne talouskouluun, jotta oppisin hoitamaan omaa kotiani sitten joskus."

"Niin, vasta muutamia vuosia sitten minulle selvisi sekin, että äiti oli nuorena tyttönä käynyt täällä Tampereella tätä samaa talouskoulua. Se oli jo vuonna 1899. Katso, minulla on hänen mustakantinen reseptivihkonsa, jonka oikeastaan haluan antaa sinulle Sohvi, muistoksi tästä ihanasta keväästä."

Sohvi muistaa vieläkin, miten hän liikuttuneena otti vastaan tuon arvokkaan vahakantisen vihkon, johon Anna-täti oli nuorena tyttönä kauniila käsialalla huolellisesti kirjoittanut talteen kaikki talouskoulussa oppimansa reseptit. Vihkosta tuli pian entistäkin arvokkaampi muisto, sillä jo seuraavan kesäkuun lopussa tuli viesti Pohjanmaan pappilasta: nuoren Elisabeth-Auruuran oli Tuoni vienyt. Lentävä keuhkotauti oli ottanut uhrinsa, muistelee Sohvi kyynelsilmin rakasta ystäväänsä.

Sohvi selailee kellastunutta vihkoa. Olipa onni, että se sattui olemaan valokuva-albumin välissä. Hänpä leipoisikin nyt Matleenalle ja Matille yllätyskakun, sillä tämän tarinan kertominen veisi varmasti koko loppuillan ja siinä tarvitaan monta kupillista teetä ja ehkä tilkka konjakkiakin. Nuorten on kuultava koko tarina ennen vanhanparin paluuta, Sohvi arvelee.

Pohjanmaan kakku
20 luotia (= 226 gr) sulatettua voita
20 luotia sokuria
20 luotia jauhoja
6 munaa (joiden valkuaiset vatkataan erikseen vaahdoksi ja sekotetaan taikinaan viimeiseksi)
2 teelusikan täyttä hienonnettua kaneelia ja kaksi veitsen kärellistä hirven sarven suolaa. Seos kypsytetään korkeassa voidellussa vormussa. Kakun päälle voi kylvää hienonnettua mantelia.
- Samalla taidan tehdä näitä toisiakin leivonnaisia, kun ohjekin on samalla sivulla, Sohvi päättää.


Skottilaisia hentusia
212 gr vehnäjauhoja
106 gr voita
106 gr sokurijauhoja
1 muna
Watkaa sokuri ja voi varsin hyvin lisää jauhot ja viimeseksi hyvin vispattu muna / Talvella kun voi on kovaa täytyy sitä vähän pehmittää / Jaa taikina 2 teen tai 3 meen ja muodosta ympyriäisiä ohkoisia kakkuja siro niiden reunat sromilla jos ei ole varsinaista vormua. Pistele kakut haarukalla tahi leipäraudalla ja ripota sokuria ja hienonnettua mantelia eli appelsiinin kuoria kakun päälle. Paista kakut uunin pellillä kuumassa uunissa noin 20 - 30 minuttia. Kuuma kakku on jokseenkin pehmeä ja on helppo leikata palaisiin. Jäähtyneenä se on niin murea että se murenee leikatessa.

--------

Viehättävä vanha reseptivihko, joka on yksi suurimpia aarteitani, on ihan oikeasti kirjoitettu vuonna 1899 Tampereen talouskoulussa, jossa Anna O. niminen neito tuohon aikaan opiskeli, ei kylläkään vielä Wivi Lönnin suunnittelemassa koulurakennuksessa. Anna oli appivainaani sukulainen.

Talouskoulukuvat ja tiedonsirpaleet olen napannut teoksesta Sata vuotta Tampereen talouskoulussa, jonka on koonnut Vuokko Lepisto yhdessä  historiatoimikunnan kanssa. Teos on julkaistu 1990. Muut valokuvat ovat omasta albumistani, jossa ne ovat säilyneet paremmin kuin Sohvin albumissa. Koulua koskevat tiedot pitävät paikkansa, mutta muuta tarinaa sepitän päässäni sitä mukaa kun sitä kirjoitan. Eikä se tähän päättynyt.