Villa Sohvin remontti sujuu ripeää vauhtia, vaikka tuleva emäntä onkin jo kertaalleen vaihdattanut salin tapetit ja petsauttanut keittiön puolipanelit kahteen kertaan. Mäkelä on tomera timpuri, mutta Sohvissa hänkin kohtasi voittajansa. Huoneet siis ovat hyvässä mallissa, mutta huonekalukauppaan ei vielä ole pariskuntamme ehtinyt. - Mutta onhan jo sänky valmiina, virnisteli Mäkelä puoliääneen Jallelle, mutta varmisti ensin ettei Sohvi kuule. Ei hän tällaisia puhelisi kaupungilla.
Keittiökalusteita pitää odottaa vielä monta viikkoa, mutta onneksi talossa on poikamiesaikainen minikeittiö, jossa on keittolevyt, tiskipöytä ja jääkaappi. Kyllä niilläkin alkuun pääsee ja saa keitettyä Jallelle terveellistä Pajalan puuroa, jota äiti aina mainosti Sohville pitkän ikänsä salaisuutena.
Muutkin asiat etenevät. Sohvi suunnittelee parhaillaan hääkutsuja ja lähettää ne varmaan jo ensi viikolla. Hääjuhla ja tarjoilut ovat vielä kokonaan suunnittelematta eikä kaasosta ole tietoakaan. - On siinä se etu, ettei ainakaan tarvitse mennä mukaan näihin nykyajan polterabend-höpötyksiin. Vaikka olisi se morsiussauna sentään mukava kokea kerran elämässään, Sohvi miettii. Sitähän tuo Kristiinakin aina kehuskeli. Kristiina! Ryhtyisiköhän Kristiina kaasoksi? Jos siis on palannut Suomeen.
Kuulutukset luetaan varmaan jo ensi sunnuntaina, siis ensimmäiseen kertaan. Vasta kolmannen kerran jälkeen on lupa astella vanhalle jalasjärveläiselle vihkiryijylle. Lähtisiköhän tuo Jalle kirkkoon kuuntelemaan niitä? Oikeastaan kai kuulutukset olisi pitänyt ottaa siellä vanhassa kotiseurakunnassa Töölössä, vai Taivallahtikohan se nykyisin on. Siellä ehkä joku tuttukin huomaisi tämän suuren uutisen, ainakin Kirkko ja kaupunki -lehdestä. - Mutta kun ehdin jo vaihtaa kirkonkirjat tänne uuteen kotipaikkaan, niin mitäpä sitä enää haikailla synnyinkaupunkinsa perään, Sohvi tuumaa ja tirauttaa pienen, haikean kyyneleen.
Jallen luottokräätäri löysi kuin löysikin Seinäjoelta sulhastakkiin arvon mukaisen raakasilkkikankaan. Väri ei ollut toiveiden mukainen, vaan arvokkaasti hiirenharmaa. Kaulukseen hän sentään osti palan rohkeaa aprikoosinväristä kangasta. Kangasnäytteet tuotiin illalla taloon, mutta Jalle ei ole vielä nähnyt niitä. Käräjäoikeudessa nimittäin on menossa visainen juttu ja ilta menee myöhään. Ukkotuomari näet pitää periaatteenaan, että turhaan ei tässä tuomiokunnassa juttuja lykätä. Sohvi ei tiedä, millaisesta jutusta tällä kertaa on kysymys. - Eikä niitä passaa kylillä huudellakaan, Jalle opasti tulevaa vaimoaan.
Kräätäri, joka on erikoisen puhelias mies, muuten väitti Seinäjoella nähneensä vilaukselta yhden jalasjärveläisen nuorenparin viilettämässä kaupasta toiseen, neiti edellä ja herra perässä. - Etteivät vaan olleet samoilla asioilla, kräätäri epäili, muttei ollut ehtinyt tarkkailemaan, missä liikkeissä nuo kävivät. Toivottavasti ei tämän toisen sulhasmiehen takin ompelulla ole yhtä kiire kuin Jalle-herran häätakilla. Ainakaan hän ei saa tätä samaa kangasta, sovin kauppiaan kanssa varmuuden vuoksi ettei myy muille, kräätäri vahvistaa Sohville.
Kuulutuksii ei kait täällä enää ole..
VastaaPoistaMeille oli yllätys se - 5 vuotta sitten - että kuulutuksia ei tarvitse lukea ääneen kirkossa, vaan ne voivat olla pelkästään ilmoitustaululla nähtävissä. Jos edes sielläkään, sillä kyseessähän on sen tarkistus, että molemmat voivat esteettä astua aviosäätyyn.
VastaaPoistaNo ihmeteltiinkin, että minkä takia sitä kangasta ei muka millään voitu meille myydä... :D
VastaaPoistaMeille sanottiin, että jos haluamme, kuulutukset voidaan lukea eri sunnuntaina Lapualla ja Jalasjärvellä, jotta molempien sukulaiset pääsevät kuulemaan. Mutta pakkohan siis ei ole. Esteiden tutkinta pitää suorittaa 4 kk - 1 vko ennen häitä, mutta ei tosiaan julkisesti ellei pariskunta halua.