perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannushäät Villa Sohvissa

Ah, vihdoinkin koitti Sohvin ja Jallen hääpäivä! Aamulla satoi ja nyt iltapäivällä näyttää tummia pilviä nousevan taivaanrannalle, mutta toivottavasti ei nouse ukonilmaa. Morsiuspari on jo lähdössä kirkolle, mutta Jallen lakeerikengät ovat jossain hukassa ja mitä ihmettä! Sohvin hääpäähinekin puuttuu. Huomaathan, että hevosten valjaat on koristeltu samoilla vaaleanpunaisilla ruusuilla, joita morsiusparillakin on.


Jalle rauhoittelee malttamattomana pihaa kuopivia hevosia ja rientää talolle hakemaan puuttuvat varusteet. Mennessään hän nappaa pitokikin tarjoamalta lautaselta muutaman lusikallisen Prinsessakakkua, ei sentään vielä hääkakusta lohkaistua, vaan Aliisan tekemää koekakua, jota tarjotaan ehkä kuokkavieraille.

------

Nyt kaikki hääparimme on jo kirkolla. Jalle on kiinnittämässä hevosia kirkon aidan vieressä olevaan puomiin ja Sohvi odottelee kaikessa rauhassa.  Hääväkeä ei vielä näy, mutta onhan tässä aikaa vielä vihkitoimituksen alkamiseenkin. Kanttori kuuluu harjoittelevan kirkossa Kuulan häämarssia. "Kotimaista sen olla pitää", oli Sohvi päättänyt häämusiikkia valitessaan.

Sohvi on perinyt vanhan venäläisen päähineen isoisoäidiltään, joka mamman kertoman mukaan oli Venäjän keisarillisen hovin leipomossa leipomassa Viipurinrinkilöitä ihan tsaarin pöytään. Päähineen hän oli saanut itseltään tsaarin hovineidolta häälahjaksi. Olisikohan ollut itse Aurora Karamzin, joka tuohon aikaan nuorena neitinä oli hovissa, pohtii Sohvi mielessään.


--------

Kun nyt odottelemme vihkiparia ja hääväkeä kirkolta, viimeistelee pitokokki Aliisa ruokia ja asettelee ne kauniisti tarjolle. Kahvipöytä onkin jo valmiina. Pöydässä on Sohvin tilaama Prinsessakakku, jonka alakerros on päällystetty vihreällä marsipaanilla, yläkerta mantelirouhella koristellulla kermanvalkoisella marsipaankilla. Koristeena on vaaleanpunaisia ruusuja ja kehrättyä sokeria. Päällä leiskuu rakkauden liekki, mutta sen Aliisa aikoo sytyttää vasta illalla. Kun Sohvi toivoi yksinkertaisen tyylikästä koristelua, jätettiin kaikki marsipaanista sorvatut hääparit kakusta pois, mutta Aliisa kehräsi nyt aamulla koristeeksi ohutta sokerilankaa.


Pöytään tulee tarjolle vielä juhlarinkilä ja pikkuleipiä. Hyvät ässät taitavat ollakin jo pöydässä ja rinkilän keskellä on vadelmahillolla täytettyjä herrasväen leipiä. Tietysti pöydässä on myös leipäjuustoa. Apupojat ovat vielä vähän taitamattomia ja niinpä kahvikupit on katettu miten sattuu. Aliisa päätääkin harjoitella vielä kertaalleen tulokahvien tarjoamista poikien kanssa. Vaikka Ala-Raitin kaksoset ovat jo käyneet ainakin vuoden ellei kaksi ammattikoulun tarjoilijalinjaa, tarvitsevat he selvästi vielä valvontaa, Aliisa tuhahtaa. Erkillä on tarjottimella kahvikupit, Eero kantaa kahvipannua. Aliisan prikalla nisupullarinkilä ja isot kiekot leipäjuustoa - tottahan toki!

Ensimmäinen kuokkavieraskin ehtii jo norkoomaan kahvia. Naapurin vanha, vähän höpsö Aukustihan se siinä on. Hän ei tohdi lähteä kirkolle, mutta juo mielellään keittiön puolella kahvit hääparin onneksi ja menestykseksi. Tosin ensimmäisenä hänelle ei sitä olla kaatamassa, vaan ukko joutaa kyllä odottamaan siksi kunnes muutkin vieraat saapuvat juhlataloon. 


Tarkastetaanpa samalla ruokapöydänkin antimet:


Oikeasta yläkulmasta lähtien pöydässä on ensin vadillinen Helsingin kauppahallista toimitettuja karjalanpiirakoita. Mykrän muorin tytär on ne leiponut aamulla ja lähettänyt pikavuorolla Jalasjärvelle. Sitten kulhossa on keitettyjä perunoita. Uusia tietenkin. Ruskeassa pytyssä on silakkarullia ja sitten kauniisti raidoitettua sinsallaa eli rosollia ja sen kanssa punajuurella värjättyä kermakastiketta. Sinisellä lautasella on suuri piimäjuusto, jonka on lähettänyt Sohville rakas ystävä, Mattilan Matleena. Viimeisenä on kurkkuviipaleilla koristeltu savulohi.

Tässä etupuolella on enemmän kasvis- ja lihapuolta. Ensimmäisenä on uutuusruoka, porkkanafooninki eli kerrospatee, jonka reseptin Aliisa on saanut maatalousnaisten pitokokkikurssilta. Pohjakerroksessa on porkkanaa, välissä valkoista fetajuustoa (vai olisikohan silputtua leipäjuustoa?) ja päällimmäisenä pinaattia.Seuraavana on rullasyltty ja sitten peruna- ja lanttulaatikko sekä suuri paisti. Lautaset ja juomat on katettu sivupöydälle.

-------

Mutta kas miten aika rientää. Tässä jo tuore aviopari J.P.H ja Sofia Nukkis, omaa sukua Kråk ovat  kirkon edessä asettumassa häävaunuihin. Mukaan vaunuihin yrittää tunkea myös tytär Varma-Liisa Rinta-Kotsa, jonka Sohvi äsken tapasi ensimmäistä kertaa. Jalle ei ole huomaavinaankaan tytärtä, vaan heilauttaa kättä kuskille: "Antaa mennä vaan!"


Juhlat jatkuvat, vaikkakaan ei kaikkien mielestä hyvissä merkeissä. Varma-Liisa pääsi häätaloon ensimmäisten vieraiden kyydissä, mutta sulkeutui heti kylpyhuoneeseen poikansa Henrikki Alexander Rinta-Kotsan, 9 v. kanssa. Poika oli perinyt isoisänsä rauhallisen luonteen ja rauhoitteli temperamenttistä äitiään, joka pui vieläkin harmistuneena nyrkkiään. "Että pitikin tuon eukon tulla naimaan isäni, jota en vuosikymmeniin ole edes saanut tavata! Eikä edes kyytiin ottanut, mutta kyllä, kyllä minä vielä näytän!" "Äiti, rauhoitu jo, kyllä me näistä juhlista selviydymme."


Varma-Liisa ja Henrikki hiipivät pihalle ja kurkistivat Jallen työhuoneeseen. Siellä olisi puhelin, jos pitäisi vaikka kesken juhlien soittaa taksiauto paikalle. Ja olihan huoneessa hieno häälahjamattokin. Varma-Liisa katsoi kuuluvansa perheeseen, jolloin juhlaan ei tarvitse tulla lahja kädessä, eikä hänellä olisi siihen oikein ollut rahaakaan.


Onneksi on lämmin juhannusaattoilta, joten hääjuhlaa voidaan jatkaa avoimen taivaan  alla, kuten oli suunniteltukin. Tulokahvit voidaan tarjota pihalla ja sitten morsiuspari jo asettuukin parvekkeelle ottamaan vastaan onnitteluja. Ensimmäisenä jonossa ovat pitäjän vanha rovasti ja ruustinna sekä apteekin herrasväki. Väkeä tulee niin paljon kuin etukäteen jo oli ajateltukin.  Koko iso kirkko oli viimeistä penkkiriviä myöten täynnä pitäjäläisiä ja kauempaakin tulleita. 

Rovastin onnittelupuhe oli sykähdyttävä. Sohvi pyyhki kyyneleitä ja tuntuipa Jallekin painelevan silmäkulmiaan. 




Häälahjapöydälle tulvi lahjatavaraa. Oli arvokasta hopeaa, kimaltelevaa kristallia ja laadukasta posliinia. Jotkut emännät toivat itse kutomiaan pellavaliinoja ja olipa lahjapöydälle nostettu yöastiakin, joka tosin kuului kokonaiseen pesukalustoon. Komea käkikello piti panna lattialle, kun ei enää pöydälle mahtunut. Hovimestariksi värvätty Mäkelä toimi myös juomanlaskijana. Aliisa-neidin kuuluisaa kotikaljaa oli tarjolla, mutta olipa vieraille varattu viiniäkin. Onnittelumaljat kohotettiin oikealla sampanjalla. Huomaatko, miten kekseliäästi passariopojat olivat taitelleet ruokailuvälineet lautasliinan sisälle kääröiksi. Sitä ei edes Aliisa itse olisi keksinyt.




Vieraskirja on oikein nahkakantinen ja se on nostettu näkyvälle paikalle salin sivupöydälle. Kynää ei tosin näy missään.


Pihalla seisoo trumpetisti töräyttämässä vieraat tervetulleiksi.  Lapset ja jopa kylän koirat leikkivät pihalla, mutta keitä tässä onkaan tulossa



Odotetut ystävät saapuivat sittenkin. Sohvin rakas talouskoulukaveri Mattilan Kristiina ja miehensä Maunu Nestori ehtivät sittenkin häihin!




6 kommenttia:

  1. Teillähän on siellä ihan sama meininki kuin viikko sitten Tukholmassa. :)

    VastaaPoista
  2. Voi mikä tunnelma - ja miten veiho morsio! Ja kaikkea maukasta pöydässä, todellista juhlaa!

    VastaaPoista
  3. Siis veiho = viehko (taas oli kirjoitusnopeus liika luja)

    VastaaPoista
  4. Juu, kyllä oli tunnelmaa! Kiitos kehuista. Jossain vaiheessa nämä muovikaverit ehkä saavat kangasta päälleen ynnä muuta sellaista.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa katseltavaa ja luettavaa :)Onnea hääparille,näin jälkikäteen :)

    VastaaPoista
  6. Tätä piti tulla oikein ajan kanssa lukemaan vielä näin jälkeenpäin! Olipa hengästyttävän ihanat häät ja tarjoilut olivat tavan mukaan mahtavat! Onnittelut vielä hääparille!

    VastaaPoista