sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Vietin iltapäivän Kyyhkylässä. Muutama huonekalu valmistui melkein valmiiksi, viimeistelyä vaille valmiiksi.

Nyt keittiössä on hella, leivinuuni ja pieni työpöytä, joka odottaa maalaria. Rintamamiestaloon ei vielä 50-luvulla tullut vesi sisälle muuten kuin kantamalla. Viemäri oli jo monessa talossa, mutta ei Kyyhkylässä. Laskiämpärin paikka on kaiketi tämän pikkupöydän kaapissa. Kuivauskaapit tulivat myös näihin aikoihin, mutta voi olla, että Kyyhkylän tupaan sellaista ei vielä tässä vaiheessa osata rakentaa. Mamma oli kyllä kotona Kannaksella Marttayhdistyksen jäsen, muttei toistaiseksi ole löytänyt uudessa paikassa omaa yhdistystään. Siellä varmaan saisi valistusta näistä uusista keksinnöistäkin.

Kuten näkyy, on porstuan ja tuvan väliovi pahvista tehty feikkiovi. Muuri tietysti lämmittää porstuankin ja Mammalla oli vähän vaikeuksia miettiessään, miten sijoittaa yläkertaan menevät portaat. Vaija ehdotti, että pannaan ne tuohon muurin viereen. Tai ehkä peräkammarin ovipieleen? Hän rakentaisi valmiiksi ainakin kaapin, josta rappuset lähtevät.


Ja niinhän vaija rakensikin, mutta kun vanhan ukon näkö on jo huono, tuli kaapista vähän vino. Mamma naputteli itse porstuaan kylmäkomeron eli ruoka konttoorin. Sen paikka on tietysti seinän vieressä, josta on rööri suoraan ulos. Mamma päätti tehdä korkean sokkelin, jonne mahtuisi vaikka tyhjiä hillopurkkeja.

(Kummankin kaapin raaka-aineena on pahvinen lääkepurkin suojakotelo. Kaapit on päällystetty tapetilla ja ruokakonttoorin pahvihyllyillä on palat lattiamattoa.)


Taas vähän eteenpäin

Kyyhkylä edistyy sen verran, että vihdoinkin löysin sinne sopivan kokoiset asukkaat. Vasemmalla on siis Vaija, nimeltään Väinö Muikku ja oikealla tytär, Anni Katri Amalia Uotinen -niminen lapseton leski. Kumpikin ehkä vaatii vielä vähän tuunaamista, uusia vaatteita ja sen sellaista, ehkä vähän lihotustakin.  Kotieläimet, siis Liena-kissa, lehmä ja hevonen puuttuvat, mutta niin puuttuu navettakin.

Keittiön rakentaminen edistyy. Tässä Mamma mittailee hellan ja työpöydän paikkaa. Vaija on näköjään vintillä päivänokosilla.



lauantai 4. helmikuuta 2012

Rakennuspäivää!

Olen tässä muutamana päivänä näperrellyt vähän Kyyhkylää eli rintamamiestaloani. Tai siis no, paksuilla vanhoilla töppösormilla ei oikein näperrellä vaan vedetään suuria linjoja. Sen voi hyvin todeta vaikka näistä kuvista. Ehkä pitää etsiä pieni sivellin ja sutia sillä tarkemmin. Katto on vielä laittamatta, samoin etuovet ja sivuluukkukin kiinnittämättä, mutta muuten rintamamiestalo on kasassa. Maalasin ja tapetoin sen ennen kokoamista ja se osoittautui minulle hyväksi ratkaisuksi. Paitsi että tämä loppukasaaminen oli ehkä hivenen hankalampaa. Esimerkiksi ikkunapokien ja "lasien" laitto olisi luultavasti ollut paljon tuskallisempaa valmiiseen taloon. Mutta jokainen tyylillään. Todelliset taiturit eivät ikinä hyväksyisi työni jälkeä, vaikka itse olen ihan tyytyväinen ja sanoisin, että taitoihin ja kokemukseen nähden tulos on riittävä.

Tässä ensin yleisnäkymä talosta. Alakerrassa on porstua vasemmalla ja sen takana peräkamari. Puolet talosta on tupaa, jossa puolestaan ison osan vie leivinuuni. Heh, isomman kuin mitä olin suunnitellut, mutta täytyyhän Mamman saada piirakat leivottua!


Mamma on kaunosielu ja halusi leveän boordin tuvankin seinään. Kävi näet tapetoijalle pieni mittavirhe ja se, minkä kokki peittää kermavaahdolla ja tohtori mullalla, niin nukkisrakentaja boordinauhalla.

Leivinuunin sisus ja luukkuosa on vielä tekemättä, kun en ole ratkaissut kaikkia yksityiskohtia. Muurin tqkana on oviaukko peräkamariin. Ovea en ajatellut laittaa näihin aukkoihin, mutta porstuan ja tuvan väliovi on ja pysyy kiinni. Materiaali: ruskea pahvi, jonka maalasin tumman ruskeaksi. Näin pula-aikaan on otettava sitä maalia, mitä kauppias myy, Mamma arveli.

Onneksi Mamma sai rautakaupasta hyvää korkkimattoa, joka riitti sekä ala- että yläkerran lattioihin. Muuri lämmittää porstuan ja peräkamarinkin, jonne tulee varmaan erikseen pönttöuuni, kuten yläkertaankin.Niin ja porstuan nurkkaan tulee varmaan vielä ruokakonttoori.

Nämä herkut eivät ole minun käsialaani, vaan ostin ne huutonetistä:

Eivätkö olekin upeita? Innostuin ostamaan näitä oikein urakalla, jotta ruokaa riittäisi kaikkien muidenkin talojeni ruokakonttooriin. Tässä on aamupalatarpeita myöten vaikka mitä.