Joulukin sitten melkein meni

Majatalon väellä oli niin kiire, etteivät edes joulua ehtineet laittaa. Ai-jai sentään, mikä häpeä! Toivotaan, että heillä olisi ainakin ollut joulumieltä ja muistissa, miksi sitä joulua oikein vietetään. Ei lahjojen eikä talon koristelun takia. Pieni seimi jäi matkalle, mutta olihan matkakin pitkä: tämä tuli vallan Israelista asti. Ei tosin tänä vuonna, vaan olisikohan noin 15 vuotta sitten. Taitaa Jossef-poloinen olla ihan nurinniskoin.

Majatalon kaksi kylpyhuonetta ehti valmistua ennen joulua ainakin melkein edustuskuntoon. Keskikerroksen kylppäri on heti parvekkeen oven vieressä, joten siitä on mukava piipahtaa vilvoittelemaan. Ja pari askelta alaspäin, niin kylpijä laskeutua lekottelemaan pehmeään seurustelunurkkauksen sohvaan. Sohvi toi suihkuverhon viime käynniltään Kreetalla.

Yläkerran kylpyhuoneessa on oikein ammekin. Putkityöt jäivät vähän kesken, kun putkimiehelle tuli kiire joululomalle. Huomaa kuitenkin bidee lavuaarin takana.

Majatalon emäntäväki toivottaa asukkaat ensi vuonna tervetulleiksi ja samalla he lähettävät hyvän uuden vuoden toivotukset kaikille ystävilleenkin! Joulukortteja he eivät ehtineet lähettää.

Katsotaanpa mitä tänne kuuluu

Majatalon Sohvi-emäntä on oikein tyytyväinen. Talo alkaa olla valmis, mutta tuskin asukkaat vielä joulua pääsevät tänne viettämään. Katsotaan nyt...

Pieniä takaiskujakin on  sattunut. Rakennusmiehet, ne mokomat, pudottivat maan tasalla rakentamansa parvekkeen kiinnitysvaiheessa maahan ja tietäähän sen, kuinka siinä kävi. Äijät katosivat kuin tuhka tuuleen ja olivat vain Jallelle maininneet, että tulevat joulun jälkeen takaisin.

Alakerrassa on resepsuuni ja sen takana pieni seurustelunurkkau, jossa on kaksi mukavaa nojatuolia vaikka iltapäivähömpsyjen nauttijoille.

Resepsuunista pääsee suoraan isoon ruokasaliin, jonka takana on keittiö.

Sohvi kokeilee pöytäliinaa työpöydälle, mutta ei se oikein taida tämmöiseen laitoskeittiöön sopia. Pikkupiika tutkii uutta induktioliettö ja kiiltävää tiskipöytää. Jääkaappikin on jo paikallaan, mutta astiat eivät ole vielä tulleet tukusta, josta Jalle ne tilasi.

Onneksi matot on sentään jo tulleet, mutta paljon puuttuu vielä: petivaatteet, ikkunaverhot, taulut seiniltä. Asukkaat ovat käyneet jo hermostuneinakin katsastamassa tulevia kämppiään, mutta Sohvin on pakko rauhoiutella heitä. Ensin pitää saada paikat kuntoon!

Väliraporttia

Tänään on ollut tosi kiirepäivä, joten ei puhettakaan, että olisin ehtinyt siirtämään kuvia kamerasta saati ahertamaan nukkiksen parissa. Tein äsken viikon työlistan, jonka mukaan touhua riittää joka päivälle. Meillä nimittäin on viikon päästä uuden kirjani julkkarit & perinteiset glögikestit ja niitä tässä tohotetaan. Kirjasta tulee lisää toiseen blogiini, sitten joskus kun ehdin kirjoittaa. Kaksi laatikollista kirjoja, jotka kertovat meidän talon, siis 1:1-talon tarinaa, on tänään haettu postista. Tilauksia odotellaan!!!

Huomisen päivän päällä on kuitenkin tuvan raivausta, johon sisältyy myös nukkishommia. Kattoa ja etuseinää en varmaankaan ehdi kiinnittää, enkä parveketta. Täytyy vaan piilottaa osat johonkin...

Niin ja tervetuloa, uudet lukijat!

Raksalla

En malttanut olla itsenäisyyspäivänäkään ihan kokonaan telkkarin ääressa, vaan käväisin Majatalon raksalla. Yritän rakentaa parveketta, mutta vaikeaa se oli ja on vieläkin. Keksin sitten liimata yhden kirkkaan muovitoosan etukaiteeseen ja nyt elättelen toivoa, että sivutolpat saisi siihen liimattua. Pitäisi olla ainakin pari kättä enemmän. Kuvia tulee vasta sitten, kun tai jos parveke valmistuu!

Luulin, että taloon olisi jo asukkaatkin valmiina, ja ovatkin, mutta ovat kovin eriparisia. Saavat varmaan toistaiseksi kelvata.

Nyt etsin lisää rakennustarpeita ja jatkan vielä vähän aikaan rakentelua sillä aikaa kun perunat kiehuvat! Hitaasta etenee tämä projekti ja mitä nopeammin pitäisi saada valmista, sitä hitaammin menee.

Kauppaneuvos tuli taas

Kauppaneuvos tuli yllätysvierailulle, oikein tarkastausmatkalle katsomaan miten matkustajakoti oikein etenee, kun ei Sohvi-rouva ole ottanut yhteyttä. Komea herrahan se kauppaneuvos on, mutta Sohvi ei uskaltanut kysyä mitään sen finanssesita. Tässä ruokasalissa vaan keskusteltiin ja yhdessä mietittiin, miten vaikeaa on saada ammattimiehiä remontin tekoon, mutta yläkertaan Sohvi ei neuvosta laskenut.

Kauppaneuvos väitti jo toimittaneensa kalustonsakin tänne, mutta Sohvi tekeytyi muistamattomaksi eikä päästänyt ukkoa kiertelemään talossa. Sanoi vain, että lattiat eivät ole vielä kuivuneet. Korkkimato, hihitteli Sohvi itsekseen.

Sohvi muisti kyllä ökykomeat mööpelit, jotka olikin toimitettu taloon, mutta ilman minkäänlaista saatekirjettä tai lähettäjän nimeä. Nyt Sohvia huolettaa, miten suhtautuu se vanhempi pariskunta, jolle keskikamaria on vähän ajateltu. Toivottavasti heillä on vaatimattomampi maku ja matala yläkerran kamari kelpaisi. Onneksi siellä on oma kylpyhuone oikein ammeineen ja sinisine kalusteineen. Mutta huone on vielä kalustamatta. Se vain on niin, että kauppaneuvoksen pulleat nojatuolit ja sohva eivät mitenkään mahdu vinttikamariin. Eikä se varmaan huolisikaan tätä pirttikalustoa kamariinsa.

Pieni piipahdus

En ole kirjoittanut, kun ei ole tullut otettua kuvia, mutta pieni väliraportti lienee paikallaan, ettette te hyvät ystävät ihan kokonaan kaikkoaisi.

Tämä kuva liittyy nukkikseen siten, että tuon vanhan pöydän takana asuu Mattilan väki eli eka nukkekotini. Tämä on vanha pottatuoli, jonka ystäväni taitavasti entisöi. Istuimen kun nostaa ylös, voi potan laittaa laatikkoon. Meillä siellä on kynttilävarasto.

Majatalo kuitenkin edistyy pikku hiljaa, pikku hiljaa. Viimeksi liimailin eilen vähän tapetteja ja nyt pitäisi tehdä loput ikkunat ja jotenkin saada aikaiseksi seinä- ja lattialistat ja liimata ne paikoilleen. Kiirettä on ollut muissa hommissa. Sain eilen kirjani painoon. Se on kirja nr. 2 eikä missään tekemisissä nukkismaailman kanssa, vaan kertoo mm. meidän talomme historiaa. Siihen kuuluu tämä tuolikin, joskin mustavalkoisena. Kirjan pitäisi valmistua ennen joulua.

Kauppaneuvos tuli

Tänään sain kauppaneuvoksen ihan postipakettina, mutta oli niin paljon muuta touhua, etten ehtinyt häntä tarkemmin tutkia. Ehkä pitää vaatetusta vaihtaa tai lisätä vähän fylliä masun kohdalle? Ei tämä sentään vielä nälkiintynyt ole, vaikka muuten maailman kolhima, tämä kauppaneuvos. Eikä Sohvikaan joutanut haastattelemaan tulevaa asukasta.

Ihan jotain pientä sentään on tehtykin viikon aikana. Tapetoin yhtenä päivänä muutaman vielä tapetittoman kohdan eli kattolevyt sisäpuolelta ja ovilevyjen sisäpuolet puoliksi. Ovilevyissä on vielä tekemistä: kaksi oviaukkoa ja vissiin kolme ikkunaa kummassakin puolikkaassa odottaa raamittamista.

Mistä te olette tehneet nurkkalistat sisä- ja ulkopuolelle tai kattolistat? Neuvokaapa, ystävät!

Vähän tänäänkin

Iloisen lesken majatalo edistyi himpun verran tänäänkin. Sain ihanan pienen suklaakonvehtipakkauksen (söin jo kaikki, kiitos kysymästä, ne olivat maultaan ja ulkonäöltäänkin fantastisia). Kellot kilahtivat heti päässäni: tästä toosastahan voisi saada sopivan kokoisen peitteen porrasaukon päälle. Ja näin oli. Aukko on nyt tukittu ja kylppäritaso on hivenen huonetta korkeammalla. Pitää vielä miettiä ja suunnitella näkösuojaa, sillä kukapa majatalon asukkaista haluaa istua pöntöllä, jos siihen on suora sihti seurusteluhuoneesta. En viitsinyt kuvata keskeneräistä.

Koska majatalon pitäjä on vanha tuttu, vanhempi rouva Sohvi, jonka seikkailuista voi itse kukakin lukea sivupalkin sivuilta, niin missään tapauksessa en tee modernia spaata ja muuta hömpötystä. Suihkukaappi pitää olla ja vessanpytty, peili ja pieni kaappi. Ne tykötarpeet jo ovatkin valmiina. Ja lattialla on ehdotttomasti rehellinen muovimatto, joka on helppo pestä ja kuivata, sen käski Sohvi mainita.

Nyt kun isoon kakkkoskerroksen tilaan ei tarvitsekaan varata kylpyhuonetta, päätti Sohvi tiedustella, mikä on kauppaneuvoksen taloudellinen tilanne. Haluaako hän isomman lukaalin vai riittäisikö esimerkiksi pienempi vinttikamari? Kauppaneuvos lupasikin tulla oikein paikan päälle katsomaan huoneratkaisuja. Nyt hänellä onkin aikaa, kun firma teki konkurssin. - Sohvi arvelee, että hänellä voisi olla muuan vanhempi pariskunta tiedossa, joka saattaisi olla kiinnostunut asunnosta.

Tämä Sohvin talo ei ole perinteinen majatalo, josta asukkaat tulevat ja menevät niin että ovet ryskyvät. Ei, Sohvi-rouva haluaa pitempiaikaisia vuokralaisia, ollaanhan sentään vakaassa Jalasjärven pitäjässä ja eletään niitä aikoja, jolloin kunnan talous oli erinomaisen hyvässä kunnossa.

Tästä seurustelunurkkauksestaan Sohvi ei mitenkään olisi halunnut luopua, mutta Jalle-kullan mielestä käytännöllisyys ennen kaikkea ja varsinkin taloudellisuusnäkökohdat. - Isosta kamarista saa aina paremman rahan kuin pienestä kopista. Se on sitten toinen asia, onko konkurssin tehneestä kauppaneuvoksesta niin ison huoneen maksajaksi. Näin sanoi Jalle, Sofian asianajaja-avioimies.

- Ja onhan se mukavaa, kun sitten aikanaan pääsee kylpyhuoneesta ja seurusteluhuoneesta suoraan parvekkeelle, Sohvi lisäsi.

Uusi suunnltelma

Tulin siihen tulokseen, että rappuset vievät ihan turhan päiten tilaa talosta. Enkä oikeastaan osaa semmoisia tehdäkään. Nyt vain pitäisi keksiä, miten ja millä täytän ison aukon seurusteluhuoneen takaosassa mahdollisimman helposti. Onko kenelläkään kivoja ideoita?

No tietysti leikkaamalla reiän kokoisen palan joatain levystä, jota ei ole kotona.

Pysyi se koossa!

Siirsin Majatalon pöydän toiseen päähän ja kasassa pysyi, vaikka sukkahousutkin on jo poistettu. Maalasin vielä pahimpia "epäkohtia" peittoon ja lisäsin vähän kalusteita ikään kuin sisustusaihioiksi. Ne on vielä kerättävä pois, sillä kaikki listoitukset puuttuvat. Mutta tämmöistä siellä nyt on:

Ruokasaliin tarvitaan lisää ainakin tuoleja ja tauluja seinille. .

Kylpyhuoneessa on pieni vessanurkkaus ja intimiteettisuojan takia sermi. Kuten kuvasta näkyy, on nurkkaus tehty pienestä laatikosta, allas myös. Allas on joku dödöpurkin kansi ja kaappi lääkerasia.

Keittiöstä tulee melkein pieni laitoskeittiö. Sen takia lattiakin on laatoitettu. Tuosta edessä olevasta möhkäleestä on tulossa jääkaappi. Hella on induktioliesi, omien käsien tuote, mutta tiskipöytä kaupasta. Kaappi on Gepetosta, mistä koko talo ja muutamat muutkin kalusteet. Useimmat huonekalut muutenkin on ostokapineita.

Seinät pystyssä

Majatalo on nyt kasassa. Tässä se on, vielä sukkahousuilla tuettuna. Toivottavasti liimaukset pitävät senkin jälkeen, kun pirkkaniksit on poistettu. Alakerrassa vasemmalla on eteinen, keskellä ruokasali ja oikealla keittiö. Yläkertaan kiivetään portaita pitkin sitten joskus, kun keksin miten minä en sievästi näperrän. Kakkoskerroksessa on pieni seurustelunurkkaus, josta johtaa joskus ovi parvekkeelle. Keskelle tulee kylpyhuone ja kauppaneuvos-poloisen pikkuinen huone. Vuokralainen tulee oikeanpuoleiseenkin huoneeseen.

Vintille tulee talon toinen vessa ja suihku, keskelle ja oikeaan laitaan asuinhuoneet, jos korkeus riittää. Täytyyhän majatalossa olla huoneita! Huomaa ikkunoiden tuplat, välissä on vanua ja kuiviakukkia.

Kävihän siinä muutama käpykin, kuten rakennuspuuhissa tuppaa käymään. Kun oli niin kova kiire saada talo kasaan, niin en älynnyt tai siis enää muistanut, että oviaukot olisi pitänyt viimeistellä ja olisi varmaan ollut helpompi kiinnittää verhotangotkin ennen kasaamista. Olihan ohjeissa maininta kummastakin, mutta kiire mikä kiire! Ja olinpa liimannut vintin lattiamatot väärälle puolelle. Kaksi muovimattoa lähti nykäisemällä irti, mutta olin tehnyt huolellista työtä kolmannen huoneen lattian kanssa: "kaakelilattia" on nyt katossa ja pysyy.

Että tämmöinen siitä tulee. Kun Sohvi sai rakkaalta Jallelta tämän talon lahjaksi ja vanhuuden varaksi, niin Jalle sai kunnian antaa talolle nimen. "Iloisen lesken majatalo", niin se Jalle-mokoma päätti!

Homma jatkuu

En vieläkään ole ottanut kuvia, kun ei ikkunapokien ja oviraamien tekeminen ole kovin kuvauksellista. Näpertely kuitenkin jatkuu. Tänään maalasin muutamat ovenkarmit ja tein pienestä pahvilaatikosta väliseinän kylpyhuoneen ja tulevan kauppaneuvoksen huoneen välille. Tulossahan on majatalo, jonka asukkaatkin ovat jo melkein tiedossa. Kauppaneuvos-poloinen on ehkä tehnyt konkurssin, sillä hän joutuu nyt muuttamaan kovin ahtaaseen kämppään.

Seuraavaksi pitäisi jostain keksiä piilo, mihin olen laittanut muutamat lattiapäällysteet, oikeat muovimaton kappaleet. Kumma juttu miten tavarat katoavat. Mieskin jo valitti, ettei kohta uskalla antaa kalsareitaan pyykkiin, kun ne eivät koskaan palaudu takaisin...

Talo pois telakalta

Onpa siitä jo aikaa. kun viimeksi kävin täällä. Onneksi teitä lukijoita - tänäänkin seitsemän - on käynyt kurkkaamassa, josko jotain olisi tapahtunut. Kiitos teille! On ollut muita kiireitä, esimerksi alkukesällä ilmestynyt kirjani Kohtaamme Mattilassa, jossa on sukutarinan ohessa vanhaa tuusulalaista murretta sekä pitäjän historiaa ja tapoja 1800-luvun maalaismiljöössä. Yhteystietoni on toisessa blogissa - kirjaa saa minulta ja aika monesta nettikirjakaupastakin. (Huomaa mainos: kirja on kelpo joululahja, eikä pelkästään omaa keksintöäni, vaan lukijoilta tullutta palautetta.)

Majatalon kappaleet (kiitos Gepetto!) esille. Kesän mittaan olen pohjamaalannut ja tapetoinut muut seinät, paitsi oviseiniä, miehen avustuksella sahannut yhden ikkunan oviaukoksi ja maalaillut ulkoseiniä.

Eilen ja tänään ryhdistäydyin vieläkin enemmän ja rupesin tekemään ikkunapokia. Syitä on monia: koko tuvan pitkä pöytä on ollut lastattuna nukkisrojulla, josta mieskin on jo muutamaan kertaan maininnut ja itsekin se rupesi harmittamaan. Tiedättehän: rulla tapetteja ja lattiamateriaaleja, muutama laatikko enemmän tai vähemmän lajiteltuja "roskia", muutama nyytti kankaita ja huonekaluja, joita sentään olen kiitettävästi osteskellut ja jotain tehnyt itsekin. tai no ainakin maalannut Gepetosta ostamani mööpelit.

Nyt talon päädyissä on sisäikkunat paikoillaan ja ulkoikkunatkin maalattuna. Teen ne Bilteman sytyketikuista. Ja huom. kun talvikin lähetsyy ja energiaa pitää säästää, niin tietenkin pitää olla tuplaikkunat. Lasien väliin laitan pieniä vanupalloja ja jotain, mitä nyt ennen vanhaan ikkunoiden väliin laitettiin. Jos muistan laittaa. Jatkan projektia viikonvaihteessa, jos suinkin ehdin.

Tätä tein jo ajat sitten: kasvihuonetta, joka edistykin aika hyvin, vähän pitemmällekin kuin tässä alkuvaiheen kuvassa. Se jäi odottelemaan valmistumista, sillä toissa vuonna en keksinyt sille sijoituspaikkaa. Ehkä se paikkakin löytyy, vaikka kovan onnen rintamamiestalon vieraan.

Mitäpä kuuluu Rintamamiestalo numero 2:lle? Ei hyvää. Joku jo manasi naamakirjassa sitä, miksi se piti alun perin suunnitella mittakaavaan 1:16, kun kuitenkin sisustuskamat ja ennen kaikkea ehkä me vähemmän "ammattilaiset" tekijät ovat tottuneet hiukkapikkasen fiksumpaan kokoon.

Yhdyn täydestä sydämestä edelliseen puhujaan, jota en valitettavasti muista. Kun nyt teen Gepeton taloa 1:12 -koossa, niin ero on kuin yöllä ja päivällä! Majataloni on ensimmäinen tässä koossa tekemäni ja nautin todella sen tekemisestä ja miettimistä, vaikkei sitä ehkä työn ripeydestä voi päätelläkään. Kun minusta ei ole mininäpertelyyn, vaan enemmän laajempiin linjoihin, niin sikälikin 1:12 on omempaa.  Ei sillä, onhan minulla yksi Lundby, yksi Honkkarikin, jotka jo kaipaisivat vähän päivitystä. Nyt on työkalutkin aika hyvässä kunnossa, vain iso työkalupakki puuttuu.

Manasin ed.mainitun mörskän jo edellisessä tai sitä edellisessä postauksessa, tosin silloin toisesta syystä, enkä ole mieltäni muuttanut. En vaikka ihana tuttavamies lupautui avustamaan tietyissä teknisissä ongelmissa. Matti - en ole unohtanut, mutta ei ole ollut vetoa päällä ja sen häpeillen tunnustan. Aionkin toistaiseksi kantaa tämän taloni tekeleen, joka edelleen on ilman kuistia, yläkerran hämäryyksiin ja tehdä sille jotain, jos inspiraatio iskee. Ehkä silloin lähestyi teitäkin, hyvät ystävät avunpyynnön merkeissä. Mutta nyt on majatalon vuoro, jonka yritän saada jouluksi valmiiksi. Kokoonpano-ohjeista se ei ainakaan jää kiinni.

Tuliaisia Kreetalta

Tytär oli lomamatkalla Haniassa ja jo etukäteen tilasin nukkekotiin sopivaa rihkamaa tuliaiseksi. Valikoimat olivat kuulemma suppeat, mutta kolme pientä esinettä hän oli löytänyt. Ne sopivat oikein hyvin Majataloon.:

Nukkekodin nukkekoti, ruokasalin kilikello ja hattupäinen aasi sopivat oikein hyvin talon mittakaavaan. Käärepaperista taidan tehdä suihkuverhon tai kylpyhuoneen maton.

Majatalosta ei ole kuvia, sillä osat ovat vielä levällään. Olen pohjamaalannut kaikki osat molemmilta puolilta ja tapetoinut seiniä. Yksi oviaukko pitäisi vielä saada sahautettua, sillä pitäähän majatalon yläkerran seurusteluhuoneesta olla pääsy parvekkeelle.

Jossain päin kiinteistöä pitäisi olla ajat sitten ostamani kaksi laatikollista 1:12 -huonekaluja, kun vain tietäisi missä. Nyt voisin nimittäin pikkuhiljaa ruveta niitäkin maalaamaan tai muuten käsittelemään, kun huoneiden värimaailmat ovat selvät.

Uutta puhtia

Olen saanut uutta puhtia kahdeltakin suunnalta. Kun viime postauksessa olin kuin maani - tai ainakin rintamamiestaloni - myynyt, niin apu olikin lähellä. En tosin ole vielä ehtinyt käyttää tarjottua apua hyväkseni, kun tuli tämä silmätippasouvvi, josta olen puhisssut toisessa blogissani. En siis vielä hyppinyt talon päällä enkä kantanut sitä roskikseenkaan.

Olen pitkään havitellut 1:12 -kokoista taloa ja katsellut Gepeton Aurinkoisten kuvia lähes päivittäin. Niinhän siinä kävi, että talo Aurinkoinen II oli pakko tilata. Toimitus oli uskomattoman ripeä, hyvä että "muste tilauksessa ehti kuivua", kun talopaketti jo oli Matkahuollossa.

Tämä on ihana! Pakkohan se oli heti koekasata ja ruveta miettimään talon sisältöä. Aloitankin tarinan kehräämisen heti omalla sivullaan. Tämä liittyy Sohvin ja Jallen tarinaan, mutta avaan oman sivun Majatalolle. Se tästä on tulossa.

Mahtaako tästä tulla mitään?

Nykkekotimaailma jäi kirjanteon jalkoihin. Kirja on nyt valmis ja myynnissä, joten periaatteessa olisi aikaa taas ryhtyä tämän projektin kimppuun.

Mutta, mutta. Rintamamiestalo nro 2 on edelleen vaiheessa. Into katosi. En enää oletakaan saavani lisäosia, kuten verannan ja ulkorakennuksen osia, jotka tekijä ajat sitten, noin kaksi vuotta sitten muistaakseni lupasi ja patistelun jälkeen vielä vahvistikin lupauksensa. Jokohan lupauksen lupauksestakin on kulunut vuosi? Enää en kysele, vaan jos, siis nimenomaan jos joskus jatkan tämän rakentamista, niin kaipa minä itsekin osaan tai ainakin opettelen sahaamaan muutaman levyn pihamaaksi ja verannaksi.

Tekisi mieli heittää koko höskä menemään, mutta toisaalta ainoa todella hyvä paikka ovat tässä talossa olevat reilun mittaiset pianosaranat, jotka M. ystävällisesti kiinnitti etukappaleisiin lapsellisen pienten saranoitten tilalle monen epätoivoisen oman yritykseni jälkeen.

Tänään kuitenkin tapahtui sentään sen verran, että nostin ostamanai koiruliinin taloon: Kissa varmaan kuoli, kun sitä ei näy missään.

Vaija antoi tälle veijarille nimen Raiku. Ja huomatkaa, Kyyhkylän seinään on tullut telefooni, vaikkakin sellaista vanhempaa mallia.

Taidankin ruveta tutkimaan 1:12 kokoisia taloja.

Uuni on valmis

Kyyhkylän yläkerrassa vietettiin eilen pientä musiikkituokiota, kun pönttöuuniin oli saatu ensimmäiset tulet ja muutenkin asetuttu taloksi. Sen kunniaksi Taimi pukeutui parhaaseen ja ainoaan konserttileninkiinsä ja istutti Voitto Armaan kuuntelemaan. Alakerran Liena-kissa oli siihen asti istunut ahkerasti rappusten yläpäässä, mutta reipas urkumusiikki karkotti sen heti alas Vaijan turviin.

Siis pönttöuuni on nyt valmis, ellen sitten vielä maalaisi sitä toiseen kertaan. Maalasin luukut tussilla mustaksi ja yläreunan koristenauhan sekä hetken mietittyäni myös tuon jalustan kokonaan kellertäväksi. Jalusta on muuten jonkun jäätelötötterön kansi ja istui prikulleen vessapaperihylsyn pohjaksi. Yläkuvan naru ei kuulu uuniin, vaan pitää talon kattoa auki.

Paljon on vielä tekemistä sekä talossa että asukkaiden huollossa. Huomasin, että poikaparalla ei ole edes housuja jalassa ja äidinkin pitäisi saada uusi vaatekerta.

Pönttöuuni sai luukut

Jotain tapahtuu rintamamiestalo numero kahdessa eli Kyyhkylässä, vaikkakin hitaasti. Eilen näpertelin luukut pönttöuuniin ja yritin värkätä myös hellaan parempia luukkuja. Viime mainittu projekti ei oikein onnistunut.

Luukut varmaan kaipaavat vielä maalia, mutta ehkä otan kerralla useamman maalaushankkeen.

Olin mukavassa tapaamisessa, josta jo yhdessä blogissa kerrottiinkin. Kolme naista talot kainaloissa pääsimme neljännen talontekijän ja ahkerasti meitä auttaneen puolisonsa hyvään huolenpitoon. Saimme varmasti ideoita, ihailimme toistemme enemmän ja vähemmän edistyneitä taloja ja rupattelimme rattoisasti yhden iltapäivän. Ihan oikeaa apuakin saimme. Esimerkiksi itse en ikimaailmassa olisi saanut taloni etuluukkuja kiinnitettyä paikoilleen. Avun lisäksi sain  myös kunnon kiinnikkeet eli pianosaranat, joilla luukut taatusti pysyvät paikoillaan. Kiitos vielä kerran, Matti-isäntä ja Sirkka-emäntä! Ne sämpylät ja korvapuustit oikein sulivat suussa.

No tulihan se vuokralainen

Mamma oli jo melkein heittänyt toivonsa uuden vuokralaisen suhteen. Tavaroita on kyllä toimitettu, mutta vuokranmaksajasta ei ole tietoakaan. "Olisha tää meijä vinni ollu hyvä omaskii käytös. Sie vaija olisit sen voinnu laittaa kuntoo, nii et vaik sie isse oisit muuttannu sinne makkaamaa. Tai miksen mieki, jos siun jalkais ei kestä kapuamist ylös kapeit portait." Näin se mamma eli Uotisen Anni aamulla puheli isälleen Vaijalle. Mutta nyt ei ollut vara valita, sillä se oli vuokralautakunta, joka vuokaralaisen pakotti ottamaan.

Mamma ja vaija ovat jo tehneet kaikenlaisia hankintoja, kuten sen Porin Matinkin, niin että sopisihan sitä pian muuttaa taloon ja alkaa maksaa vuokraa. Raha ei tosiaankaan tekisi pahaa, sillä yläkerran portaisiinkin meni rahaa ja tavaraa, eikä ovet vieläkään ole kunnoassa. Vaija mietti jonkin aikaa, pitäisikö alakertaan laittaa toinen ovi, että vuokralainen saisi kulkea omia aikojaan yläkertaan. Mamma oli sitä mieltä, että jos ei leskivaimon omat tai vieraiden kulkemiset kestä päivänvaloa, niin sopii hakea kortteeri muualta.

Onneksi mamma sai nyt kunnollisen kylmäkomeron rappusten alle. Oviaukko vain on kovin ahdas, mutta eipä sinne sisälle tarvitse kenenkään änkeytyäkään, mamma arveli. Kahdelle hyllylle kuitenkin mahtuu ainakin maidot ja voit, mikset lihapottikin.

Tänään iltapäivällä, kuin tilauksesta leskivaimo Taimi Hiiroinen - Ikonen vihdoinkin tulla körötteli poikansa kanssa pihaan. Reessä oli mukana monta tavaramyttyä, vaikka osa oli jo tullut etukäteen Kyyhkylään.Kyytimiehenä oli pitäjän suntio, sillä totta kai kanttori-urkurin piti ensin käydä kirkolla tarkistamassa työolosuhteensa ja tervehtimässä esimiestään kirkkoherraa.

"Sehä olkii hyvä, et meijä vaija lämmitti eilen teijänki huoneet, nii et työ saatte nyt kaikes rauhas käyvä uuteen kottiin. Nii et tervetulloo vaan", toivotti mamma. - Meilt työ saatte ostaa maijot ja muut mitä tarviitte näin alkuun.Mie jo pyöräytin teil vehnäsarvii ja pian saan piirakat uunist."

"Mikä se tään nuoren miehen nimi on?"
"No, sano nyt, Voitto Armas, tätille nimesi ja ikäsi, kehotti lapsen äiti.
"Voitto Arlmas, viis vuatta".

Vaija sai oman kolon

Tänään oli näpertelypäivä. Yritin tehdä yläkerran rappuja tikuista, mutta se osoittautui niin työlääksi, että kelpuutin tämän pahvirappusen ainakin toistaiseksi. Oikaisin toisessakin asiassa: en ruvennut näpertämään reikää lattiaan. Sen sijaan rappusten alle jäi sopiva kolo kylmäkomeroa varten. Täytyyhän talossa semmoinen olla, varsikin kun jääkaapit ovat vielä tähän aikaan vauraamman väen kapistuksia.

Näpersin oven taakse hyllykön pienestä rasiasta, jonka puolikkaat liimasin päällekkäin ja tein hyllyn kumpaankin. Hyllykkö on irrallaan, koska voi olla, että rappuset vaativat vielä pientä säätöä.

Taloon pitäisi tulla myös veranta. Piti tulla ulkorakennuskin, sama tilanne: olen jo menettänyt toivoni. Ehkä kesällä yritän leikata osat jostain levystä ja yritän tehdä ne itse. Kun eteinen vielä odottaa tulemistaan, mutta raput piti saada yläkertaan, sai Vaija samalla rakennutettua itselleen oman pienen sopen. Muurin kyljessä on mukava istua lukemassa. Vaija halusi ehdottomasti valita tämän Fazein sinisen eteiseen seinäväriksi, vaikka  tyttärensä Mamma sitä tuhahteli.

Onneksi lehmä saa olla vielä tämän talven Mattilan navetassa, missä Mamma käy sitä hoitamassa. Mamma juuri tulikin iltalypsyltä. Piirakat ja karjalanpaisti odottavat jo syöjiään.

Vaija on aina ollut lukumiehiä. Osa oma entisen kodin huonekaluista on kuin onkin evakkoretkensä jälkeen päätynyt tänne Kyyhkylään, Vaija oli erityisen tyytyväinen nähdessään omat kirjalaatikot ja kirjahyllynsä. Mamma vähän tuhahti, sillä hänellä on muutakin tekemistä kuin lukeminen. Verhot pitäisi saada ikkunoihin ja huonekaluissa on vaikka miten paljon kunnostettavaa.

Prenikka ja huutokauppaterveiset

Sain ihanan tunnustuksen Mini, minimpi, minein -blogin Leilalta. Tuhannet kiitokset!

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille tunnustuksen annoit, jakavat sen eteenpäin viidelle ihanalle blogille.

Leila päätti antaa tunnustuksen heille, jotka ovat saaneet rintamamiestalonsa kääreistä pois ja ainakin hieman aloitettua!   Kiitän ja kumarran - minun taloni on talo numero 2. 

Tämä on jo liikkunut jo niin monessa tutussa blogissa, että en osaa nyt pistää viestiä eteenpäin. Mutta jos olet rintamamiestalon rakentaja ja täytät ehdot, olet ilman muuta ihana ja ansaitset tämän tunnustuksen. Ole hyvä!

Ja nyt takaisin Kyyhkylään. Vaija oli huutokaupassa, josta kotiutui ylen tyytyväisenä. Vielä illansuussa Mattilan isäntä ajoi kuormurillaan pihaan ja auttoi ostosten kantamisessakin. Vaija oli löytänyt hienon Porin Matin, joka on jo kannettu Kyyhkylän yläkertaan.

Kyllä nyt pysyy lämpö vuokralaisenkin kamarissa ja leski voi keittää ruokansakin tuossa levyllä. Mamma arveli, että uuni vaatii vain pientä pintakorjausta, ehkä keittolevyn uusimista, jos semmoisen jostain saisi. Vähän nokia on pestävä ja sitten ehjä, vallan siisti ja hieno kamiina on valmis käyttöön. Heti kun kylän muurari-Matti joutaa paikalle liittämään sen hormiin. Sitä ei taitava mamma eikä edes vaija uskalla itse tehdä.

Miehet raahasivat yläkertaan (mikä sivumennen sanottuna olikin aika urakka, kun raputkaan eivät vielä ole valmiit) myös muutamia komeita huonekaluja ennen kuin mamma ehti väliin. Hän huomautti, että haluaa vielä miettiä, olisivatko näin hienot kalusteet pikemminkin alakerran peräkamariin sopivia. Heteka-nimisiä sänkyjä ei vieläkään ole löytynyt. Ei ollut edes huutokaupassa, ei. 

Vaija lähti huutokauppaan

Kun Kyyhkylän rintamamiestaloon tarvitaan huonekaluja, lähetti mamma isänsä naapurikylään huutokauppaan. Toivomuslistalla on yksi Porin Matti ja vuokralaiselle jotain mööpeliä. Verhokangastakin mamma toivoo, vaikka näin pula-aikana on totisesti onnen kantamoinen, mitä huutokaupoista löytyy.Ja mitä kupongeilla saa.

Uusiaikainen hetekä-sänkykin pitäisi saada ainakin mammalle itselleen. Vaija nukkukoon tuvan puusohvassa kun on siihen jo tottunut.

Voi herttileijaa, sanoi Mamma

Mamma on nyt vallan ihmeissään. Huijariko se uusi hyyryläinen onkin? Itse kirkkoherra tuli siitä eilen kirkonmenojen jälkeen sanomaan ja varoittamaan. Se sanoi, että ei likka ainakaan mikään oikea kanttori ole, kun ei semmoista kirkonvirkaa ole naisille edes vielä perustettu. Mutta valittu mikä valittu, sanoi rovasti, jos osaa soittaa urkuja, niin saa apukanttorin paikan, kun tuli luvattua. Ja kuulemma ne urutkin on semmoiset viihdeurut, mitkä lie. Niin se sanoi.

Mamma kiipesi heti Kyyhkylään päästyään yläkertaan. Vuokralainen ei ole vielä saapunut, mutta naapurin isäntä toi jo viikolla koko ison hevoskuormallisen lesken tavaroita. " Vai ovat nuo viihdeurut?" mamma jupisi ääneen.  Mitähän tästäkin nyt seuraa?

Vuokralaista odotellaan

Kyyhkylän uusi vuokralainen lähetti postikortin, että viettää vielä pidennettyä joululomaa maalla vanhempiensa luona. Poikakin on ollut siellä marraskuusta lähtien. Se on hyvä vaan, tuumaa vaija, sillä yläkerran uuni pitää vielä kertaalleen tarkistaa. Mamma on kuullut kehuttavan Porin Mattia ja yrittää nyt saada semmoisen hommattua. Ja pitää kai sinne jostain huonekalujakin saada.

Poiketaanpa Nukkiksen herrasväen luona

Jalle ja Sofia Nukkiksen (omaa sukua Kråk) huushollissa ei ole käytykään vähään aikaan. Jalle jatkaa edelleen asioiden ajoa Jalasjärven pitäjässä ja Sohvi haaveilee nykyisin omasta kauppaliikkeestä. Jalle sitä vähän vastustaa: ei kuulemma oikein sovi asianajajan rouvan tehdä semmoisia puotipuksun töitä.

Ennen joulua Sofia löysi mainoksen komeista kaakeliuuneista ja Jalle lupasikin semmoisen hankkia saliin.
Kun ei mitoista oikein päästy yksimielisyyteen, sanoi Jalle, että kyllä meillä on varaa tilata molemmat vaikka näytteeksi. Ja näin tehtiin. Tilaus lähti Hattulan Kaakelitehtaalle ja uunit luvattiin toimittaa jouluksi.

Ennen joulua uuneja ei saatu taloon, sillä tehdas olikin muuttanut Tampeereen puoleen. Sitten kun ne tulivat, huomasi Sohvi jo ensi silmäyksellä, että komea Vilja-uuni nyt ei ainakaan heille mahtuisi. Vihreää Hiisi-uuniakaan ei ehditty muurata paikalleen, sillä työmiehen penteleet lähtivät viettämään uutta vuotta. Tiilikasa nököttää sentään jo parvekkeella, joten eiköhän se siitä...