Nykkekotimaailma jäi kirjanteon jalkoihin. Kirja on nyt valmis ja myynnissä, joten periaatteessa olisi aikaa taas ryhtyä tämän projektin kimppuun.
Mutta, mutta. Rintamamiestalo nro 2 on edelleen vaiheessa. Into katosi. En enää oletakaan saavani lisäosia, kuten verannan ja ulkorakennuksen osia, jotka tekijä ajat sitten, noin kaksi vuotta sitten muistaakseni lupasi ja patistelun jälkeen vielä vahvistikin lupauksensa. Jokohan lupauksen lupauksestakin on kulunut vuosi? Enää en kysele, vaan jos, siis nimenomaan jos joskus jatkan tämän rakentamista, niin kaipa minä itsekin osaan tai ainakin opettelen sahaamaan muutaman levyn pihamaaksi ja verannaksi.
Tekisi mieli heittää koko höskä menemään, mutta toisaalta ainoa todella hyvä paikka ovat tässä talossa olevat reilun mittaiset pianosaranat, jotka M. ystävällisesti kiinnitti etukappaleisiin lapsellisen pienten saranoitten tilalle monen epätoivoisen oman yritykseni jälkeen.
Tänään kuitenkin tapahtui sentään sen verran, että nostin ostamanai koiruliinin taloon: Kissa varmaan kuoli, kun sitä ei näy missään.
Vaija antoi tälle veijarille nimen Raiku. Ja huomatkaa, Kyyhkylän seinään on tullut telefooni, vaikkakin sellaista vanhempaa mallia.
Taidankin ruveta tutkimaan 1:12 kokoisia taloja.