sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Dagen efter, sanoi Jalle

Hääjuhlat jatkuivat vielä eilisenkin päivän Villa Sohvissa. Soittokuntakin oli paikalla, kertoo Sohvi. Kolme tuttua miestä soitti vallan kahtena päivänä, joten pitäjäläiseet saivat pistää jalalla koreasti oikein sydämensä kyllyydestä. Jalle on itsekin musiikkimiehiä ja on iki-ihastunut uuteen trumpettiinsa, jonka Sohvi tilasi Helsingistä rakkaalle aviomiehelleen huomenlahjaksi.



Sulhanen ehti kokeilemaan hienoa lahjaansa vasta pikkutunneilla, mutta varsinaisesti paikalla soitti Soittokunta Pitäjän Pojat ja tarkemmin sanottuna sen kärkisoittajista koostunut trio. Trumpettia (vai olikohan se pasuuna; Sohvi ei ole ihan varma) soitti Jalosen Eino ja flyygeliä Märjölahden Masa-Viljami. Sellisti on vähän sukuakin: Pauli von Orgel, joka on Jallen ensimmäisen anopin pojanpoika. Jos Sohvi laski oikein, niin siinä on Varma-Liisan vanhin pikkuserkku. Sohvi kuuntelee mielellään musiikkia, vaikkei itse ole musiikki-ihmisiä eikä oikein erota eri soittimiakaan toisistaan. Hän luuli pitkään, että talon komea flyygeli on piano. Onneksi Jalle valisti.


Pojat soittivat oikein mukavasti ja musiikki miellytti niin vanhempia kuin nuorimpiakin vieraita. Pyörähtipä rovasti ja ruustinna kerran tanssilattiallakin, mutta ilahtuivat suunnattomasti, kun trio soitti ruokailun päätteeksi ja ennen häävalssia Suvivirren. "Kiitosvirren paikka", sanoi ruustinnakin. Tämä rovasti muuten on ollut jo pitkään eläkkeellä, mutta jos joku miettii asiaa, ei ole se sama rovasti Håppelström, joka oli Jallen ensimmäinen appi.

Ruokaa ja juomaa riitti ja jäipä sitä ehkä vielä myöhemmin tuleville kuokkavieraillekin. Onneksi tuli tilattua nuorisoa varten muutama korillinen coca-colaa ja muitakin juomia riittävästi. Kaikki teki hyvin kauppansa ja vieraat viihtyivät. Nyt vieraat ovat jo poistuneet juhlatalosta, vaikka joku pieni tappelunnujakka taitaa vielä olla menossa?

Morsiusparin voimat loppuivat, mutta aurinkoisena päivänä voi nokoset ottaa vaikka omalla terassilla. Dagen efter, totesi tuore aviomies ja nukahti saman tien. Onneksi Mäkelä jäi auttamaan Aliisaa pöydän korjaamisessa ja tiskaamisessa.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannushäät Villa Sohvissa

Ah, vihdoinkin koitti Sohvin ja Jallen hääpäivä! Aamulla satoi ja nyt iltapäivällä näyttää tummia pilviä nousevan taivaanrannalle, mutta toivottavasti ei nouse ukonilmaa. Morsiuspari on jo lähdössä kirkolle, mutta Jallen lakeerikengät ovat jossain hukassa ja mitä ihmettä! Sohvin hääpäähinekin puuttuu. Huomaathan, että hevosten valjaat on koristeltu samoilla vaaleanpunaisilla ruusuilla, joita morsiusparillakin on.


Jalle rauhoittelee malttamattomana pihaa kuopivia hevosia ja rientää talolle hakemaan puuttuvat varusteet. Mennessään hän nappaa pitokikin tarjoamalta lautaselta muutaman lusikallisen Prinsessakakkua, ei sentään vielä hääkakusta lohkaistua, vaan Aliisan tekemää koekakua, jota tarjotaan ehkä kuokkavieraille.

------

Nyt kaikki hääparimme on jo kirkolla. Jalle on kiinnittämässä hevosia kirkon aidan vieressä olevaan puomiin ja Sohvi odottelee kaikessa rauhassa.  Hääväkeä ei vielä näy, mutta onhan tässä aikaa vielä vihkitoimituksen alkamiseenkin. Kanttori kuuluu harjoittelevan kirkossa Kuulan häämarssia. "Kotimaista sen olla pitää", oli Sohvi päättänyt häämusiikkia valitessaan.

Sohvi on perinyt vanhan venäläisen päähineen isoisoäidiltään, joka mamman kertoman mukaan oli Venäjän keisarillisen hovin leipomossa leipomassa Viipurinrinkilöitä ihan tsaarin pöytään. Päähineen hän oli saanut itseltään tsaarin hovineidolta häälahjaksi. Olisikohan ollut itse Aurora Karamzin, joka tuohon aikaan nuorena neitinä oli hovissa, pohtii Sohvi mielessään.


--------

Kun nyt odottelemme vihkiparia ja hääväkeä kirkolta, viimeistelee pitokokki Aliisa ruokia ja asettelee ne kauniisti tarjolle. Kahvipöytä onkin jo valmiina. Pöydässä on Sohvin tilaama Prinsessakakku, jonka alakerros on päällystetty vihreällä marsipaanilla, yläkerta mantelirouhella koristellulla kermanvalkoisella marsipaankilla. Koristeena on vaaleanpunaisia ruusuja ja kehrättyä sokeria. Päällä leiskuu rakkauden liekki, mutta sen Aliisa aikoo sytyttää vasta illalla. Kun Sohvi toivoi yksinkertaisen tyylikästä koristelua, jätettiin kaikki marsipaanista sorvatut hääparit kakusta pois, mutta Aliisa kehräsi nyt aamulla koristeeksi ohutta sokerilankaa.


Pöytään tulee tarjolle vielä juhlarinkilä ja pikkuleipiä. Hyvät ässät taitavat ollakin jo pöydässä ja rinkilän keskellä on vadelmahillolla täytettyjä herrasväen leipiä. Tietysti pöydässä on myös leipäjuustoa. Apupojat ovat vielä vähän taitamattomia ja niinpä kahvikupit on katettu miten sattuu. Aliisa päätääkin harjoitella vielä kertaalleen tulokahvien tarjoamista poikien kanssa. Vaikka Ala-Raitin kaksoset ovat jo käyneet ainakin vuoden ellei kaksi ammattikoulun tarjoilijalinjaa, tarvitsevat he selvästi vielä valvontaa, Aliisa tuhahtaa. Erkillä on tarjottimella kahvikupit, Eero kantaa kahvipannua. Aliisan prikalla nisupullarinkilä ja isot kiekot leipäjuustoa - tottahan toki!

Ensimmäinen kuokkavieraskin ehtii jo norkoomaan kahvia. Naapurin vanha, vähän höpsö Aukustihan se siinä on. Hän ei tohdi lähteä kirkolle, mutta juo mielellään keittiön puolella kahvit hääparin onneksi ja menestykseksi. Tosin ensimmäisenä hänelle ei sitä olla kaatamassa, vaan ukko joutaa kyllä odottamaan siksi kunnes muutkin vieraat saapuvat juhlataloon. 


Tarkastetaanpa samalla ruokapöydänkin antimet:


Oikeasta yläkulmasta lähtien pöydässä on ensin vadillinen Helsingin kauppahallista toimitettuja karjalanpiirakoita. Mykrän muorin tytär on ne leiponut aamulla ja lähettänyt pikavuorolla Jalasjärvelle. Sitten kulhossa on keitettyjä perunoita. Uusia tietenkin. Ruskeassa pytyssä on silakkarullia ja sitten kauniisti raidoitettua sinsallaa eli rosollia ja sen kanssa punajuurella värjättyä kermakastiketta. Sinisellä lautasella on suuri piimäjuusto, jonka on lähettänyt Sohville rakas ystävä, Mattilan Matleena. Viimeisenä on kurkkuviipaleilla koristeltu savulohi.

Tässä etupuolella on enemmän kasvis- ja lihapuolta. Ensimmäisenä on uutuusruoka, porkkanafooninki eli kerrospatee, jonka reseptin Aliisa on saanut maatalousnaisten pitokokkikurssilta. Pohjakerroksessa on porkkanaa, välissä valkoista fetajuustoa (vai olisikohan silputtua leipäjuustoa?) ja päällimmäisenä pinaattia.Seuraavana on rullasyltty ja sitten peruna- ja lanttulaatikko sekä suuri paisti. Lautaset ja juomat on katettu sivupöydälle.

-------

Mutta kas miten aika rientää. Tässä jo tuore aviopari J.P.H ja Sofia Nukkis, omaa sukua Kråk ovat  kirkon edessä asettumassa häävaunuihin. Mukaan vaunuihin yrittää tunkea myös tytär Varma-Liisa Rinta-Kotsa, jonka Sohvi äsken tapasi ensimmäistä kertaa. Jalle ei ole huomaavinaankaan tytärtä, vaan heilauttaa kättä kuskille: "Antaa mennä vaan!"


Juhlat jatkuvat, vaikkakaan ei kaikkien mielestä hyvissä merkeissä. Varma-Liisa pääsi häätaloon ensimmäisten vieraiden kyydissä, mutta sulkeutui heti kylpyhuoneeseen poikansa Henrikki Alexander Rinta-Kotsan, 9 v. kanssa. Poika oli perinyt isoisänsä rauhallisen luonteen ja rauhoitteli temperamenttistä äitiään, joka pui vieläkin harmistuneena nyrkkiään. "Että pitikin tuon eukon tulla naimaan isäni, jota en vuosikymmeniin ole edes saanut tavata! Eikä edes kyytiin ottanut, mutta kyllä, kyllä minä vielä näytän!" "Äiti, rauhoitu jo, kyllä me näistä juhlista selviydymme."


Varma-Liisa ja Henrikki hiipivät pihalle ja kurkistivat Jallen työhuoneeseen. Siellä olisi puhelin, jos pitäisi vaikka kesken juhlien soittaa taksiauto paikalle. Ja olihan huoneessa hieno häälahjamattokin. Varma-Liisa katsoi kuuluvansa perheeseen, jolloin juhlaan ei tarvitse tulla lahja kädessä, eikä hänellä olisi siihen oikein ollut rahaakaan.


Onneksi on lämmin juhannusaattoilta, joten hääjuhlaa voidaan jatkaa avoimen taivaan  alla, kuten oli suunniteltukin. Tulokahvit voidaan tarjota pihalla ja sitten morsiuspari jo asettuukin parvekkeelle ottamaan vastaan onnitteluja. Ensimmäisenä jonossa ovat pitäjän vanha rovasti ja ruustinna sekä apteekin herrasväki. Väkeä tulee niin paljon kuin etukäteen jo oli ajateltukin.  Koko iso kirkko oli viimeistä penkkiriviä myöten täynnä pitäjäläisiä ja kauempaakin tulleita. 

Rovastin onnittelupuhe oli sykähdyttävä. Sohvi pyyhki kyyneleitä ja tuntuipa Jallekin painelevan silmäkulmiaan. 




Häälahjapöydälle tulvi lahjatavaraa. Oli arvokasta hopeaa, kimaltelevaa kristallia ja laadukasta posliinia. Jotkut emännät toivat itse kutomiaan pellavaliinoja ja olipa lahjapöydälle nostettu yöastiakin, joka tosin kuului kokonaiseen pesukalustoon. Komea käkikello piti panna lattialle, kun ei enää pöydälle mahtunut. Hovimestariksi värvätty Mäkelä toimi myös juomanlaskijana. Aliisa-neidin kuuluisaa kotikaljaa oli tarjolla, mutta olipa vieraille varattu viiniäkin. Onnittelumaljat kohotettiin oikealla sampanjalla. Huomaatko, miten kekseliäästi passariopojat olivat taitelleet ruokailuvälineet lautasliinan sisälle kääröiksi. Sitä ei edes Aliisa itse olisi keksinyt.




Vieraskirja on oikein nahkakantinen ja se on nostettu näkyvälle paikalle salin sivupöydälle. Kynää ei tosin näy missään.


Pihalla seisoo trumpetisti töräyttämässä vieraat tervetulleiksi.  Lapset ja jopa kylän koirat leikkivät pihalla, mutta keitä tässä onkaan tulossa



Odotetut ystävät saapuivat sittenkin. Sohvin rakas talouskoulukaveri Mattilan Kristiina ja miehensä Maunu Nestori ehtivät sittenkin häihin!




perjantai 18. kesäkuuta 2010

Häälahjoja tulvii

Nyt Sohvi ja Jalle kiittävät ja kumartavat. Postipoika toimitti häälahjapaketin jo hyvissä ajoin perille eikä malttamaton Sohvi voinut olla avaamatta sitä. Paketista paljastui komea hopeatarjotin, kahvikannu, nekka ja sokeriastia. Eikä siinä kaikki: tuli myös hieno jalallinen kristallivati ja lasikupukin. Kiitos, Ikolan Kaisa!

Sohvi on nyt oikein otettu (kuten Villiviinikin). Nämä ovat upeat ja pääsevät kunniapaikalle lahjapöydässä! Nyt lahjoja pidetään vielä kaapin perillä piilossa, etteivät kulkumiehet pääse vahingossakaan niihin käsiksi.


Kylän naisetkin ehtivät jo toimittaa pitäjänkuulun häälahjansa Jallen talolle. Kohistu lahja on jättiläiskokoinen ryijymatto ja mukana seurasi toive, että se toimisi vihkiryijynä. Siihen Sohvi ei sentään suostu, sillä kirkossa on oma, kaunis vihkiryijynsä eikä sinne omia mattoja ole tarvis viedä. Mutta ryijy saakoon paikkansa asianajaja Nukkiksen toimistossa, Sohvi lupasi.

Sohvi-neitiä alkaa jo vähän jännittää. Onhan tämä hänen ensimmäinen ja viimeinen avioliittonsa ja neiti Kråkista tulee rouva Nukkis. Onneksi ruokapuoli on järjestyksessä ja onpa pitokokki Aliisa Eufrosyyne Matilainen palkannut ammattikoulusta kaksi tomeraa tarjoilijapoikaakin: Ala-Raitin kaksoset Eeron ja Erkin. Pojat ovat vähän jäykkäniskaisia, mutta hoitavat kyllä hommansa, tiesi Aliisa kertoa. Aliisa värväsi myös timpuri Mäkelän hovimestariksi, jos sellaista tarvitaan poikain perään katsomaan.

Eilen nostettiin salin seinälle Sohvin itsensä kunnostama kustavilaispeili. Jalkalistoja ei Mäkelä ehkä ehdi laittaa paikalleen, mutta tuskin sitä juhlahumussa kukaan huomaa.


Jalle-herrakin osallistuu juhlavalmisteluihin. Hevoset on jo pesty ja harjattu etukäteen, erityisesti tämä Jallen lempihevonen, joka on maankuulun ravuri Eri-Aaronin jälkeläisiä.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kaasosta ei vieläkään tietoa

Sohvi jo vähän hermostui, kun kaasosta ei vielä ole tietoakaan. Onneksi tuli iltapäivälehdestä  luettua, ettei Ruotsin Victoriallakaan ole kaasoa. Ei se silloin kovin suuri häpeä olisi J-järvelläkään, vaikka onkin mahtihäät tulossa. "Nuorten hömpötyksiä", tokaisi Jallekin, mutta milloinka miehet tällaisia asioita olisivat ymmärtäneet.

Sulhasmies tuossa männä ehtoona pohti, tohtisiko sitä vielä näin viime tingassa kutsua pääministerin häihin. Sohvi toppuutteli:"Antaa nyt olla, hänellä on varmaan muita kiireitä. Eikähän se edes asu täällä."

Mattilan väeltä tuli jo ajat sitten häälahjakin, mutta ei mitään tietoa paluusta Suomeen. Heidän piti jo ollakin Turussa, mutta olisikohan prisessahäät houkutelleet jäämään Tukholmaan? Lahja oli lähetetty Japanista express-lähetyksenä heti kun Mattilan nuoripari oli lähettänyt sähköpostilla heille tiedon tulevista häistä. Kun Matleena-ystävän paluusta koti-Suomeen ei Sohvi ole kuullut sanaakaan. Nyt ei ole tietoa siitäkään, ehtivätkö he Sohvin ja Jallen häihin ollenkaan. Hänet Sohvi olisi niin mielellään ottanut kaasokseen.

Mitä häälahjoihin muuten tulee, niin jo nyt on liikkunut sellaista huhua, että erityisesti pitäjän ikäneidot ovat toimittamassa Jalle-kullalleen hellyydellä ja rakkaudella yhteisvoimin tekemäänsä häälahjaa.Tietysti huhu kulki Sohvinkin korviin, joka nyt jännityksellä odottaa mitä tuleman pitää. Pitokokki tiesi kertoa senkin, että lahja olisi pehmoinen kuin vauvan pylly Jallen alla ja sopisi erityisen hyvin asianajajan omaan valtakuntaan eli sivurakennuksen toimistoon. "Ne ryökäleet, vanhat heilat!" sihahti Sohvi. Onneksi pitäjässä sentään on kunniallisiakin ihmisiä, joten Sohvi tilasi Mäkelältä  riittävän suuren lahjapöydän.

Tässä Mäkelä viimeistelee hääparin sampanjalaseille tarkoitettua pikkupöytää. 

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Leivonnat menossa

Sohvi ja Aliisa aloittivat yhteisvoimin hääleipomukset Aliisan  tuvassa jo eilen. Pikkuleipiä tulee tarjolle kahta sorttia: kanelissa ja sokerissa ruskeiksi pyöriteltyjä hyviä ässiä ja vadelmahillolla täytettyjä herrasväen leipiä. Pullakranssi syntyi Aliisan taitavissa käsissä ja Sohvi näperteli hääkarkkeja. Välipalaksi nälkäiset leipurit söivät karjalapiirakoita niin että vain kaksi jäi jäljelle.


[Ruskea pulla- ja piparitaikina on itse kovettuvaa ja valmiiksi tämän väristä, kotoisin muistaakseni Prisman hyllystä. Valkoiset leivonnaiset ovat talvella ostamaani massaa, joka on jo melko paljon kovettunut vaikka on ollut tiiviisti muovipussissa. Syntyi siitä sentään muutamat ruoat ja leivonnaiset. Rinkilää pitää varmaan vielä parannella lakalla.]

Sohville ei vieläkään ole valjennut, mitä se piimävelli oikein on. Vai keittoko se oli? Onko se samaa kuin juhannusjuusto tai punainen hera? Kertokaapa, pitäjän emännät! Leipäjuustot kyllä on jo valmiina...

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sohvi kysyy apua

Pitäjänkuulu pitokokki, neiti Alisa Eufrosyyne Matilainen tuli päiväkaffeen aikaan tapaamaan Sohvia. Hänellä oli mukanaan ehdotus häätrahteerauksesta. Ei tietenkään paperilla eikä hintatarjouksen muodossa, sillä Alisa kyllä tietää mitä mikäkin maksaa, kuten tietää Sohvikin silloin kun on kyse vanhoista kirjoista tai Arabian pissapotista ynnä muusta kalustosta. Nyt vain on niin, että Sohvi on aika kokematon ruokapitojen järjestäjänä, vaikka oppikin monia asioita silloin nuorena Tampereen talouskoulussa.

Samalla Alisa (tai niin kuin pitäjäläiset sanovat: Aliisa)  kävi tarkastamassa talon keittiötilat, jotka nyt tilapäisesti ovat vintillä. "Kovin on vaatimatonta tuomarskan keittiöksi", Aliisa tuhahtaa. "Tämä onkin tilapäinen ja poikamiehen entinen kyökki, en minäkään tätä hyväksy, mutta pakko on ja niin on Alisa-neidinkin tämä kestettävä", Sohvi huomauttaa napakasti. "Pitää tehdä ruoat valmiiksi jo viikolla ja tuoda sitten tuomarin rattailla vasta hääpäivän aamuna. On meillä sentään jääkaappi ja sähköhella, kuten Alisa voi omin silmin nähdä Vesikin tulee ja menee."


Tällaista häätarjoilua Alisa Matikainen ehdottaa Sohville:

Kirkolta tultua tarjotaan ensin nisupullaa, hyviä ässiä ja kaffit, kuten vanhaan jalasjärviseen tapaan on aina kuulunut (tietää Alisa kertoa). Sohvi huomauttaa tähän, että vanhaan helsinkiläiseen tapaan kuuluu ensin skoolata morsiusparin kanssa.

Ruoka tarjotaan näin suurissa pidoissa seisovasta pöydästä. Pöytään katetaan ainakin sinsalla, rullasyltty, keitetyt perunat, lanttulaatikko ja perunalaatikko sekä paisti. Aliisa ehdottaa uudempana tarjottavana porkkanafooninkia, jota sai maistaa muutama vuosi sitten Kauhajoella. "Siinä olisi kasvissyöjillekin syötävää, jos semmoisia täällä on", Sohvi arvelee ja muistaa itsekin lukeneensä kasvispateesta. "Ja juustoa pitää olla pöydässä myös, siis leipäjuustoa. En minä juhannusjuustoa tarkoita", Aliisa jatkaa ruokalistan luettelemista.  Sohvi muistuttaa vielä karjalanpiirakoista ja savustetusta lohesta. "Ja keitettyjä kasviksiakin saisi olla pöydässä, mutta eiköhän jälkiruoaksi riittäisi se komea täytekakku ja kahvi?"

Mitä sanotte, kuulostaako oikealta vai puuttuuko jotain tärkeää? Sohvi on kuullut puhuttavan pernakropsusta puolukkahillon kanssa, mutta sitä hän ei halua häissään tarjota. "Pannukakkua ja vielä perunamuusilla!"

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Remontti jatkuu

Seinät on onneksi saatu tapetoitua, mutta Villa Sohvin keittiötä ei varmaan saada valmiiksi ennen hääpäivää. Kalustevalmistaja ei vaivaudu edes soittamaan viivästyksestä. Sohvi arveleekin peruuttavansa koko tilauksen ja teettävänsä kaapiston taitavalla timpuri Mäkelällä. 

Tänään timpuri Mäkelä yhdessä Seinäjoen suunnalta tulleiden apulaistensa kanssa kuitenkin teki Villa Sohviin pöytiä. Toinen, se suurempi, tulee häälahjapöydäksi ja Sohvin arvioiden mukaan siirretään häiden jälkeen keittiöön. Toinen on soma pikkupöytä, joka on  Sohvin mielestä oikea taideteos. Sille asetellaan tärkeänä päivänä hääparin omat sampanjalasit. Vieraskirjan paikkaa Sohvi vielä pohtii. Mahtuisikohan se lahjapöydän kulmalle?

Mäkelä entisöi parhaillaan vanhaa kustavilaispeiliä, jonka Jalle sattumoisin löysi paikallisesta romukaupasta. Sohvi aikoo vielä maalata kehykset kultamaalilla.

Sohvi miettii ankarasti häätarjoilua. Osaisikohan pitokokki leipoa karjalanpiirakoita, vaikkeivat ne oikein pohjalaishäihin taida sopiakaan? Mutta kotona Helsingissä oli tapana käydä hakemassa aina ennen juhlia hallista paistotuoreita piirakoita siltä, mikäs sen nimi nyt olikaan, Mykrän mummolta. Äiti-vainaan ja pappa-Kråkin muistoksi Sohvi haluaa nytkin piirakat pöytään.

Ensin morsian suunnitteli tarjoiluksi vain sampanjaa ja täytekakkua, mutta onneksi pitokokki, neiti Matilainen osasi valistaa, että ei se oikein käy. Kyllä pitää olla oikeat ruokahäät. Savukalaa nyt ainakin tarjotaan, mutta muuten Sohvi ainakin on vielä ymmällä. Kokki varmaan osaa ehdottaa sopivia ruokalajeja. Jallesta ei tähän ole apua, varsinkin kun hän on melkein joka päivä ollut Vaasassa. Siellä on menossa joku iso oikeudenkäynti, perintöriita tai jotain sellaista.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Sohvi ahertaa

Sohvi löysi vanhan aitan vintiltä tämmöisen antiikkipiirongin, jota mallasi saliin:


Hyvinhän se sinne sopii, mutta vaatii kyllä vielä pientä restaurointia. (Miten te saatte leikattua palsapuusta kauniita kappaleita? Minä saksin, mutta ilmeisesti sakset eivät ole paras mahdollinen työkalu.)

Sohvi ahersi myös ompelusten parissa. "On se vaan niin hyvä, että tuli talouskoulu käytyä nuorena", Sohvi tuumasi ja ommella surautti terassille uudet tekstiilit.

Pitkälle penkille tarvittiin pehmuste ja samalla Sohvi ompeli muutaman pikkutyynyn. Hääpukukangasta tuli ostettua "riittävästi" (kun halvalla sai), joten taloudellisena naisena päätti Sohvi tehdä kankaasta vielä kaksi pöytäliinaa. "Aina näille käyttöä riittää, teen vaikka ikkunaverhot sitten myöhemmin", hän arvelee. "Tämän suoraa sanottuna aika vaatimattoman puutarhapöydän ääressä syödään hääkakkua ja toinen liina on tietysti tarjoilupöydällä", Sohvi suunnittelee.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kiirettä pitää remonttimiehelläkin

Muutamia kuvia todistamassa, että häätalon remontti edistyy, mutta onhan timpuri Mäkelä maankuulu kätevyydestään. Nytkin hän tapetoi huoneita oikein vauhdilla. (Joku voisi luulla, että nämä ovat nukkiksen saranoituja etuluukkuja, mutta ehei!)



Jallen toimiston etuseinän mustanpuhuvasta tapetista  meinasi tulla suuren luokan riita. Sohvin mielestä tätä nimenomaista kuosia ei olisi pitänyt ollenkaan käyttää, varsinkin kun jo vanhastaan toimiston seinät on tapetoitu Sohvin makuun kovin riemunkirjaviksi. Ja kun ikkunanpokatkin ovat vielä mustat! Johan tuota aremmat asiakkaat säikähtävät. "Antaa säikähtää, minähän en köyhiä palvele, menkööt kunnan oikeusapuun", Jalle tuiskahti ja piti päänsä. Kaiken lisäksi hän määräsi Mäkelän tapetoimaan vinttihuoneen päätyseinät tällä samalla tapetilla. Siinä kohtaa Sohvilta pääsi itku ja Jallekin taisi säikähtää.


Senköhän takia Jalle vei morsiamen katsomaan yläterassille ilmestyneitä puutarhahuonekaluja, jotka Mäkelä oli viikonlopun aikana tehnyt kotonaan ja aamulla vaivihkaa nostanut terassille. "Nyt on jo pitkät penkit ja pöydät odottamassa häävastaanottoa, vaikkei niitä vielä muille näytetä", Jalle kehuu. "Taidammekin ottaa vieraat vastaan tässä portaiden yläpäässä, vai mitä Sohvi?" Jalle tuumaa. Kyynelet kuivuivat hetkessä, oli ne niin kauniita mööpeleitä ja juuri Sohvin makuun.

Pitäköön Jalle toimistonsa minkä värisenä lystää! Salista ainakin tulee mieluista, samoin sänkykamarista. Sohvi on oikein ylpeä tästä salin uudesta sohvasta ja pöydästä, mutta uunin  kipinäsuojaa saa Mäkelä vielä vähän korjailla. Se onkin arvokas, sillä Mattilan väki oli lähettänyt sen oikein express-lähetyksenä Japanista asti, että lahja varmasti ehtisi häihin.


"Mutta mistä saisimme sampanjalasit", Sohvi aprikoi. Toivottavasti pitokokki tuo ne tullessaan tai sitten Jallen pitää ehdottomasti lähteä Seinäjoen tavarataloista hankkimaan.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Tuli kiire laittaa kutsut matkaan

Jalle oli jo eilen tipauttanut muutaman hääkutsun paikallisiin postilaatikoihin. Tärkeimmille näet, kunnan tiedottajalle ja sen semmoisille staroille. Sohville tuli nyt kiire nuolla postimerkit muihinkin kutsuihin ja varmuuden vuoksi panna yksi kortti tännekin. Laatikollinen kutsuja vietiin jo postiin.




Sohvi pahoittelee sitä, että kortin erikoisen kaunis muoto, vaaleanvihreä väri ja hieno käsin tehty paperilaatu eivät näy kuvassa. Jalle halusi välttämättä tittelit korttiin, ettei pitäjän mahtiväki luule hänen tavallista puotipuksua naivan vaan oikein kauppiaan Helsingin Töölästä. Senkin Jalle oli lisännyt korttiin, mutta onneksi Sohvi pääsi oikolukemaan vedoksen kirjapainossa ja pyyhki viimeiset sanat kiivaasti pois. Hänhän on jo muuttanut kirjatkin tänne eikä enää ole helsinkiläinen. Kaupasta ei koskaan tiedä, vaikka hän sellaisenkin vielä perustaisi ja sen verran liikenaista Sohvissa on, että pieni mainos on aina paikallaan. 

Pariskuntamme vihitään  juhannusaattona. Se tosin voi hiukan rajoittaa vierasmäärää, mutta asialle ei mahda mitään. Sohvi haluaa ehdottomasti olla juhannusmorsian, sanovat muut mitä sanovat.

P.S. Rouva Varma-Liisa Rinta-Kotsa, omaa sukua Nukkis Seinäjoelta sai myös hääkutsun. Kaikki varmasti muistavat, että kyseessä oleva rouva on Jalle-herran tytär ensimmäisestä avioliitosta Elisabeth Auruura Håppelströmin kanssa.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

Hätä keinot keksii

Valitin eilen toisessa blogissani hääkakkujen kalleutta. Sohvi-neiti oli samaa mieltä: ei tilata kaakkua netistä, vaan paikalliselta kondiittorilta. Ei nyt siltä, jonka maineikas liike on kaupungilla ja joka järjesti kuulemma viimeksi Jallen syntymäpäivät, vaan toiselta. Kotonaan taidokkaita leivonnaisia leipova Aliisa Eufrosyyne Matilainen -niminen pitokokki lupasi tehdä kakun ja huolehtii muutenkin Sohvin ja Jallen häätarjoilusta.Sohvi oli osuuskaupalla kuullut kehuttavan neiti Matilaisen taitoja.

Sohvi ja Aliisa Eufrosyyne tapasivat aamupäivällä ja löysivät heti yhteisen sävelen. Sohvi saa häihinsä oman lempikakkunsa, Prinsessakakun kaksikerroksisena. Alaosaan suunniteltiin vaaleanvihreää marsipaania ja yläosaan valkoista marsipaania, johon Aliisa Eufrosyyne lupasi kehittää oman erikoisversion vain näitä häitä varten. "Saisikohan siihen vielä kehrättyä sokeria koristeeksi? Ja marsipaaniruusuja? Sohvi tiedusteli. "Kyfllä onnistuu, mutta hääparin tekeminen kakun päälle on vaikeampi asia. Kävisikö esimerkiksi lemmenliekki koristeeksi?" Koska nyt vihitään avioliittoon pitäjän merkkimies ja helsinkiläisneito, tulee häistä suuret, oikeat mahtihäät. Jalle antoikin ohjeeksi teettää niin suuri hääkakku, että varmasti riittää vaikka kuokkavieraille.

Timpuri Mäkelä lupasi tehdä terassille suuren pöydän. Keittiökalusteet eivät vieläkään ole tulleet, mutta ei haittaa. Pitokokki tuo kaiken valmiina taloon ja koska hääpäivät ovat aina aurinkoisia, voidaan vastaanotto järjestää terassille.

Kuten tarkkaavaiset Jallen ja Sohvin ystävät ovat jo laskeskelleet, niin kolmaskin kuulutus on luettu eikä esteitä ole ilmaantunut. Vain kaaso puuttuu ja se Sohvia huolettaakin. Mattilan Kristiinaa hän vähän ajatteli, mutta Kristiinasta ei ole kuulunut pihaustakaan. "Olisikohan täällä kylällä tai naapuripitäjässä joku sopiva kaasoehdokas? Kun tällainen vanhempi naisihminen ei halua mitään hullutuksia häihinsä, ei leikkejä eikä morsiamen ryöstöä, ei edes morsiussaunaa, niin kaaso kyllä pääsisi aika helpolla", Sohvi kyselee.