perjantai 26. helmikuuta 2010

Salin verhot

Ylä-Mattilan saliin saatiin vihdoinkin verhot eikä yhtään liian aikaisin. Vanhaemäntä Kristiina on jo tilannut taksin ja vetänyt uuden pellavatakin päälleen ja sitonut vihreän huivin kaulaansa, mutta ehtii vielä viime hetkellä tarkastaa verhot, jotka nuori Matleena sai hetki sitten ripustettua. Maunu Nestori jäi kärsimättömänä tampuuriin odottamaan uusi mokkahattu päässään. Ihan eivät verhojen laskokset asetu kauniisti, mutisee Kristiina, muttei nyt ehdi korjaamaan niitä. Laiva kun ei heitä jää odottelemaan. Matleenan mielestä verhoissa ei ole mitään vikaa, eikä muori onneksi huomannut puuttuvia listoja eikä ikkunalautaakaan...





No, nyt se naapurin pojan taksi jo tuli pihaan ja vanha pari keräsi kiireesti matka-arkkunsa ja laukkunsa ja lähti kohti uusia seikkailuja. "Tulemme sitten kun tulemme ja toivottavasti talomme on silloin kunnossa ja olette saaneet sohvan tai edes tuolit hankittua Sohvatehtaalta", Kristiina sanoo jäähyväisikisi. "Pitäkää talot pystyssä älkääkä päästäkö vesijohtoja jäätymään ja katsokaakin, että luotte lumet omankin talonne katolta", muistuttaa vielä Maunu Nestori.

Kristiina ei onneksi tiennyt, että Matleena tuli liimanneeksi verhotangon nupit tankoihin, joten verhojen asettelu ei niin vain käykään päinsä. Onneksi Vanhapari on nyt jonkin aikaa matkoilla.

Kokonaiskuva

Kun en ole tainnut ainakaan pieneen aikaan esitellä "kokonaisnäkemystä" Ylä-Mattilan syytinkitalosta, niin tässä se nyt on, vähän vielä keskeneräisenä tai sanoisinko että viimeistelyä vaille valmiina. Tuoleja, listoja ja verhoja ynnä muuta puuttuu vielä.


Salin verhot ovat kyllä valmiina, mutten ehtinyt kiinnittää niitä tänään. Kolmannen kerroksen sänkykamariin on vain nosettu kaupan valmiit kalusteet, mutta eipä sinne muuta mahdukaan.. Ihana pesupöytä on Reutteria, kuten vessapaperitelinekin. Joulupukki toi molemmat.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Emma-tuoli mallia Retro

Tein äsken ensimmäisen tuolini nukketaloon. Siitä oli tarkoitus tulla nojatuoli, mutta tulikin Emma. Otin kaavat Vivienne Boultonin Nukkekotikirjasta, mutta kun tunnetusti en ole tarkan työn pipertäjä, leikkasin ne summittain käsivaralla, kun mittakaavaa oli joka tapauksessa pienennettävä.

Saumat vaativat vielä viimeistelyä, mutta katson niitä samalla kun huomenna on muutenkin ehkä korjattava liimauksia. Istuinosan alapuolelle en melkein muistanut liimata kangasta eikä kotona ollut muuta pehmustusvanua kuin ihan tavallista pumpulia.  Silloin voin katsoa vähän paremman kuvakulmankin, jolloin virheet eivät heti hyppäisi silmille ja muodot, joita selkämyksessä sentään on, esiintyisivät edukseen.

Tämä on kuitenkin hyvä harjoituskappale. Ainakin saumanvaroista on leikattava isommat ja ehkä tosiaan kannattaa noudattaa teko-ohjettakin ;-). Muutenkin oli hyvä, etten lähtenyt pilaamaan nahan kappalettani tai oikeaa Emma-tuolin  kangasta, jota sitäkin voi löytyä talosta.



Mutta eikös ole suloista froteeta? Tämä on todellista aitoa retroa, mallia 1972. Tasan 38 vuotta sitten ompelin tästä nimenomaisesta kankaasta vauvankoppaan pehmusteet. Nämäkin tilkut on leikattu siitä kapineesta. Koppa oli tietysti maanmainio äitiyspakkauslaatikko, joka siihen aikaan oli vielä tukevampi ja kantokahvat olivat päissä. Laatikko on edelleen käytössä kangassäilönä.

Silloinen vauva tosiaan viettää tällä viikolla syntymäpäiviään ja tiedossa on kakkukahvit.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tapetointia

Sormet ovat syyhynneet jo muutaman päivän päästäkseen Ylä-Mattilan salin kimppuun. Tänään tapetoin sen ja lisäksi vielä yhden seinän kylpyhuoneesta. Nostin huonekaluja vähän malliksi, vaikka ikkunanpieletkin on vielä laittamatta. Tapetti on pikkukukkaista kangasta, joka näkyy paremmin kuvaa suurentamalla. Irtoseinän toinen puoli eli se kylpyhuoneen seinä on nyt vaaleansininen, pala vanhaa ikkunaverhokangasta.

Tästä näkyy sekin, miten pienet huoneet mökkipahaisessa on, mutta kysehän onkin syytinkimökistä. Toivottavasti vanhukset jaksavat rampata kolmen keroksen väliä! Kolmannessa kerroksessa nimittäin on sänkykamari. Se on niin ahdas paikka, että jää tapetoimatta. Seinät ovat valmiiksi valkoiset. Toinen makuuhuoneen kalustoon kuuluvista lipastoista pääseekin nyt  salin senkiksi, kun öljylamppukin sopi sen päälle kuin nakutettu.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Ystävänpäivän puuhia

En tainnut ihan ehtiä toivottamaan hyvää ystävänpäivää, kun kello näemmä on tasan 0.00. Vietin päivän hyvissä merkeissä: keitin ison padallisen laskiaisrokkaa ja nyhräsin Ylä-Mattilan sisustushommissa. Tällaista:




















Tuvan muuri on oudossa paikassa ja oudossa asennossa, sillä jouduin vetämään sen pois paikaltaan, hellan viereen laittaakseni kynttilän tuonne koloseensa. Muurin malli on otettu ihan ihkaoikeasta meidän tuvasta. Tätä tosin vähän jouduin muokkaamaan. Liesikuvun jätin kokonaan pois, kun se peitti koko näkyvyyden leivinuunille.

Entiseen ja nykyiseenkin aikaan paloturvallisuutta lisäävä kynttiläkolo on oikeastikin tuon mallinen, kylläkin kapeampi ja sirompi. Tällaisessa kolosessa, mikä liekään oikealta nimeltään, on tosi kiva polttaa kynttilöitä.

Nyt sormeni ja pahvinen lääkerasia kieltäytyivät tämän tarkemmasta yhteistyöstä. Kynttilänjalka on tehty tuikkukynttilän pohjakappaleesta ja kynttilä on pätkä vanupuikon vartta. Jostain blogista sain neuvot, kiitos sinulle idean antaja!














Kun kuvaa suurentaa, näkyu mannaryynirappaus hyvin, oikein hyvin myös rappauksen epätasaisuus. Vedin liimaa pintaan ja ropsuttelin mannaryyniä päälle, mutta joko liimaa oli liian vähän tai rappari liian hidas. En tosin muista enää, laimensinko liimaa mahdollisesti vedellä.

Tupa on nyt tämän näköinen. Heh, uunikin taas paikallaan! Tein ikkunalistat ja kapean ikkunalaudankin. Sen takia salusiinit ovat noin korkealla. Salusiinit leikkasin eilen miehen paidan hännästä. Paita poloinen oli käytössä pinttynyt ja vähän pesussa värjääntynytkin, joten väri oli kaikkea muuta kuin valkoinen. Pistin verhot vielä teekuppiin likoamaan, jolloin niistä tuli vanhaan tupaan sopivat "pellavaverhot". Pöydän maalasin uudestaan ja heitin ruman penkin menemään. Tämän pöydän laatikko on feikki: päälle liimattu pahvinkappale. Penkki ei oikein mahdu tupaan, joten voi olla, että jätän sen tekemättä tai keksin jonkun muun ratkaisun. Nyt oli kuitenkin tuotava edes yksi jakkara pöydän eteen. Tämä on se hanskasta tehty taburetti.

Ompelukoneen jakkaraa markkeeraa jostain ilmestynyt arpakuutio, jonka päällä on Vanhanemännän käsityölipas. Muutakin uutta tavaraa on ilmestynyt. Kahvimylly viehätti minua ihan yhtä paljon kuin ompelukonekin, joten ne oli pakko ostaa. Öljylamppu tuo tunnelmavaloa. Pikkuasioihin ei kannata takertua, kuten siihen että vesi tulee kultaisista hanoista ja kylpyhuoneessa on moderni amme ja sisävessä.

Olen unohtanut leikata hellan eteen suojapellin - se pitää muistaa ehdottomasti! Pyyheliinatelinekin puuttuu ja varmaan jotain muutakin. Nyt taas tulee remonttirauha, kun vanha pari on lähdössä eteenpäin maailmankierroksellaan. Sen takia kakkukahvit on katettu pöytään. Liinakin on vielä niin uudenkarhea, ettei oikein laskeudu nätisti. Ja juhlan kunniaksi tuotiin matto lattiaan siitä huolimatta, että se kipinäsuoja vielä puuttuu.

Vanhapari on melkein jo lähtökuopissaan. Tampuuriin on sitten viime näkemän tullut puhelinpöytä ja peili sen yläpuolelle.  Taulut on aseteltu seinälle ja vaatenaulakkokin on tekeillä. Naulakko tuli liian alas, mutta asia korjaantuu, kun teen siihen ylähyllyn. Muutakin hienosäätöä tarvitaan. Tein puhelinpöydän konjakkipullon korkista ja pahvilevystä, mutta jostain pitää keksiä siihen vähän korkeutta lisää.

Suunnitelmissa on yhden nojatuolin tekeminen tänne. Kirjani tosin ovat liian isoja tähän hyllyyn, mutta siitä ongelmasta selviää helposti. Ompelin myös emännälle matkatakin, jota olisi kiva sovittaa naulakkoon. En vain enää viitsinyt rupeta räpsimään kuvia, sillä meidän talon isäntä meni jo nukkumaan. Huomenna hänellä on tiedossa pitkä ja luultavasti rankka päivä. Minullakin on omia suunnitelmia huomiselle, joten voi olla että lähtökahvi juodaankin vasta myöhemmin...

perjantai 12. helmikuuta 2010

Laiskamato vaivaa

Nimittäin nukkekoteilun osalta, mutta muuten olen ahertanut sukututkimuksen kimpussa. Siitähän olen toisessa blogissa messunnut vähintään kerran päivässä. Mutta kun ensi viikolla saan käteeni sen hankkeen väliraportin eli tekemäni valokuvakirjan ja kaikki levällään olevat lippuset ja lappuset mapitettua, niin eiköhän taas kämpän kalustuskin jatku.

Tässä nukkistauolla olen ihmetellyt uskomattoman käteviä alan harrastajia. Miten ihmeellä teidän sormenne taipuvat pikkuriikkisten sormikkaiden kutomiseen tai leivosten väkertämiseen? Minä en edes kokeile edes omaan käpälääni sopivan sormikkaan neulomista.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Tulivat tarkastamaan

Näköjään Vanhaemäntä ja Vanhaisäntä poikkesivat Suomeen ja tulivat tarkastamaan remontin sujumista. Ei kelvannut. Ikkunanpokat pitää uusia ja huonekalujen maalauskin on tehty huolimattomasti. Ai-jai-jai, aina pitäisi olla itse vahtimassa.































Löysin Prismasta puoleen hintaan tämän vanhan parin, joka on mitoitettu Lundby-väeksi. Entiseen aikaan ihmiset taisivat olla vähän lyhyempiä, joten kyllä näistä vielä hyvät tulee ja ukonkin selkä ehkä vielä taipuu paremmin. Nyt molempien päällä on vielä matkavaatteet, mutta maailmanmatkaajat ovatkin taas lähdössä eteenpäin.

Iso pöytä käy oikein hyvin yläkertaan. Tuvan pöydän tein pikavauhdilla ja vaikka samaa väriä on muissakin tuvan kalusteissa, niin ehkä maalaan sen kuitenkin vaaleammaksi. Vanha singeri peräseinällä on tosi hieno!