Minni kävi Brysselissä

Terveisiä ulkomailta. Minä sairastin pitkään kipeää jalkaani, mutta lopulta oli pakko mennä töihin. Pomo katseli vähän vinoon, kun ehdotin kongressinmatkaa Brysseliin. Myönsi sentään lopulta luvan ja oikeastaan pitikin matkaa aiheellisena. Kysymyksessä oli EU-maiden eräs juridisia ongelmia käsittelevä kongressi, mutta mitäpä minä siitä nyt enempää jaarittelisin. Ette te ehkä ole perehtynyt kovin tarkkaan näihin ongelmiin, kuten sivumennen sanottuna ei pomokaan. Niin rupesin pakkaamaan ja lukemaan jo etukäteen hankkimaani matkaopasta.

Minni tutustuu Brysselin nähtävyyksiin.

Mustan kävelypuvun pakkasin tietysti mukaan, mutta muuten matka-asuni oli rento ja mukava, siis sopiva ikävän ahtaaseen lentokoneen paikkaan. Pomo ei hyväksynyt matkaa bisnesluokassa. Itse se kyllä....

Varasin kongressipäivän lisäksi itselleni muutaman vapaapäivän kaupunkiin tutustumista varten. Tietysti kävin katsomassa sitä pissivää pikkupoikapatsasta ja ajoinpa töllistelemäänn naton päämaja edessä olevaa kompassikuviotakin. Kokous kesti onneksi vain yhden päivän, sillä en ymmärtänyt puoliakaan siellä puhutusta nopeasta ranskasta.

Onneksi tuli varattua ne vapaapäivät, sillä heti tiistaina tapahtui jotain ihmeellistä. Seisoin parhaillaan ihmettelemässä komeaa Raatihuonetta, kun paikalle porhalsi polkupyörällä eräs herra, käsivarrellaan pieni poika. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi miehen päässä olevaan raitapipoon, joka oli samanlaista raitatekstiiliä kuin oma vapaa-ajan paitani. Kieltämättä noteerasin myös herran suklaanruskeat nappisilmätkin. Lapsi oli puettu prikulleen samanlaisiin vaatteisiin, joten ehkä kyseessä olivat isä ja poika? Isän ihonväri tosin oli tummempi kuin lapsella.

Niin uteliaasti heitä tarkastelin, että taas menetin tasapainoni ja kaatua pyllähdin keskelle Suurta toria. Mies tuli nopeasti auttamaan ja näin me tutustuimme. Herra esittäytyi: hän oli nimeltään Pim Hali-Tulivoo, ammatiltaan vapaa toimittaja. Lapsi oli kasvattipoikansa Ruben. Valitettavasti ranskankielen taitoni on vajavainen enkä puhu sanaakaan flaamia, mutta onneksi pärjäsimme niin hyvin englannilla, että jo hetken päästä istuimme cappuchino-kuppien ääressä läheisessä katukahvilassa.