Luukut leivinuuniin?

Mamma sai eilen vauhtia vaijaan. Kyyhkylän tuvan leivinuuni on nyt vihdoinkin rapattu. Vaija oli ollu nuorena miehenä rapparin sällinä jonkun aikaa, joten työ sujui vielä vanhasta muistista.

Liiman päälle levitin mannaryynejä - vanha hyvä rappauskikka!

 - Joha mie täs asjas sain vaijaa moneen kertaa patistaa. Hää se vaan sano, et on jo nii vanha ja hapera eikä jaksa ruveta muurii rappaamaa. No rappasha tää sen sit kumminki, mut nyt minuu vaivaa luukkujen puute. Olha miul jo luukut, mut huonokuntoset ja mie pistinkin ne romukauppiaan kärriin. Tää ko lupas hyvän hinnan ja lupas tuuva uuvet luukut leivinuuniin ja viel hellaanki. No, työhä voitte jo arvata, et ukost ei sen päivä jälkee oo näkyny ei hännän heilautustkaa. Nii, et jos joku osais neuvoo, miten mie tien uuvet luukut? Piirakkain paisto ei oikeen nyt käy ilman luukkuloit.

Ja ohan miul toinenki asja. Mie niin tahtosin heteka-nimisen sängyn. Vaija, tää miun vanha issäin, hää makkaa tuvan sohvas ja hyväs sohvas makkaaki, mut mie ottasin uusasiallisen petin issellein. Sen mie aattelin laittaa tuppaan tään muurin toisel puolel.

Minnuu nii jurppii tää pula-aika. Mittää ei saatu Karjalast matkaan mukkaa ja täälkä ei kaupois oo ei rautanauloi, ei uuninluukkui, ei mittää. Isse pittää vissii se hetekaki tehä, jos vaan ossaa.