Mutta, mutta. Rintamamiestalo nro 2 on edelleen vaiheessa. Into katosi. En enää oletakaan saavani lisäosia, kuten verannan ja ulkorakennuksen osia, jotka tekijä ajat sitten, noin kaksi vuotta sitten muistaakseni lupasi ja patistelun jälkeen vielä vahvistikin lupauksensa. Jokohan lupauksen lupauksestakin on kulunut vuosi? Enää en kysele, vaan jos, siis nimenomaan jos joskus jatkan tämän rakentamista, niin kaipa minä itsekin osaan tai ainakin opettelen sahaamaan muutaman levyn pihamaaksi ja verannaksi.
Tekisi mieli heittää koko höskä menemään, mutta toisaalta ainoa todella hyvä paikka ovat tässä talossa olevat reilun mittaiset pianosaranat, jotka M. ystävällisesti kiinnitti etukappaleisiin lapsellisen pienten saranoitten tilalle monen epätoivoisen oman yritykseni jälkeen.
Tänään kuitenkin tapahtui sentään sen verran, että nostin ostamanai koiruliinin taloon: Kissa varmaan kuoli, kun sitä ei näy missään.
Vaija antoi tälle veijarille nimen Raiku. Ja huomatkaa, Kyyhkylän seinään on tullut telefooni, vaikkakin sellaista vanhempaa mallia.
Taidankin ruveta tutkimaan 1:12 kokoisia taloja.
Älä luovuta, laita hetkeksi muhimaan. Tulee päivä, jolloin asia taas innostaa. Meille kaikille tulee suvantokohtia, jolloin tuntuu, että ei enää keksi/viitsi/jaksa. Se menee ohi. Tässä harrastuksessa ei tarvikaan olla valmista heti.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Eija.
PoistaHyvässä vaiheessahan talosi oli jo talvella! Ja mukava tarina siihen liittyvänä. Toisaalta taukokin tekee hyvää, minäkin halusin tehdä välillä vähän suurempaa, kohta taas palataan kokoon 1:18. Tsemppiä!
VastaaPoistaJoo, mutta siihen jäi. Veto loppui.
PoistaKyllä on rintsikkojen kasaus kovilla vähän yhdellä jos toisella - välillä ottaa pattiin ja jo itkettää, kun ei vaan osaa, mutta sitten taas tulee uusi into ja kasaus jatkuu. Huilaa ja tee muuta välillä ja jatka, kun siltä tuntuu. Tämähän on jo hyvällä mallilla. Onnea kirjalle, mikäs kirja se on, onko vaikka tuttu?
VastaaPoistaKirjani, esikoinen on nimeltään Kohtaamme Mattilassa. Ei siis tämän blogin Mattilassa, vaan siinä jossa vaarini isoäiti oli emäntänä 1800-luvulla. Katsopa tarkemmat tiedot www.mediapinta.fi, joka mm. myy sitä pehmeäkantisena. Minulta sitä saa kovillakin kansilla. Se siis on sukutarina, mutta sisältää myös runsaasti muuta ajankuvaa, tapahtumia sekä omassa pitäjässä että valtakunnassa tarkasteltuna tämän Kristiinan näkökulmasta. Kirjaa pitäisi saada myös kirjakaupoista tai ainakin tilauksesta.
PoistaÄlä huoli, kyllä se siitä vaömistuu pikkuhiljaa. Oma projektini on ollut kesken yli vuoden, mutta en aiokaan pitää mitään kiirettä, teen jonkin osan aina kun siltä tuntuu ja jokin mielestäni hyvä idea pulpahtaa mieleeni.
VastaaPoistaKerrassaan ihastuttava koti rintamamiehelle.
VastaaPoista