Sohvi miettii

Koko Mattila on vieläkin sekaisin. Matleena ja Matti miettivät omalla tahollaan, mitä tekisivät. Pitäisikö etukäteen varoittaa Kristiinaa yllätysperinnöstä ja etenkin yllätyssiskosta? Tietääkö vanha pari asiasta ennestään mitään? Olisi nyt luullut edes Matin isän perunkirjoituksessa jotain saloja tulleen julki? Mattia huolettaa äitinsä terveyskin. Miten muori selviää tällaisesta shokista? Toisaalta mukavat perintöesineet ilahduttavat, mutta toisaalta, mitä hän ja isäpappa ajattelevat tämän tuntemattoman sisaren, Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammi -vainaan ilmaantumista kuvaan? Niin, kuvaan. Olisivat sentään sieltä lakitoimistosta voineet valokuvan hankkia, äyskähti Sohvi-neitikin jo eilen.

Tänään Sohvi on istunut koko päivän omissa oloissaan muistelemassa nuoruuden aikoja. Niistä muisteloista hän ei aio sanallakaan mainita nuorelleparille. Hyvä kun pysyvät siellä omassa talossaan, eivätkä tule turhia jaarittelemaan.

Sohvi tuli lopulta siihen tulokseen, että hänen osaltaan menneet ovat menneitä. Jos kerran Jalle, lakimies J.P.H. Nukkis ei koskaan halunnut muistaa puolen vuosisadan takaista romanssiaan, niin olkoon muistamatta! Sohvihan ei enää haikaile mokoman perään.

- Vaikka oli siellä Ullanlinnan kallioilla sentään mukava istua kevätaamun auringossa pussailemassa ja siemailemassa oikeaa shampanjaa. Ai-jai, Jalle tarjoili sen hopeamaalilla maalatusta remmikengästäni. Oi niitä ihania aikoja silloin ennen sotaa! Jalle luki lakia ja minä, niin minähän suunnittelin suuria talouskoulun jälkeen. Häitäkin salaa. Sitten tuli se sota ja haaveet jäivät. Jalle lähti rintamalle ja minä lottahommiin. Onneksi ehdin käydä sen kauppaopiston loppuun ja varmaan sen ansiosta pääsin toimistolotaksi. Ei minusta olisi muonitukseen ollutkaan, vaikka ei silti, Tampereen talouskoulusta sain hyvät opit.

Vähitellen Sohvi saa palautettua mieleensä kuvan talouskoulukaveristaan Elisabeth-Auruura Håppelströmistä. - Ettei vain Elisabeth-Auruura olisi ollut kotoisin jostain pappilasta, mutta oliko se Pohjanmaalla? Ylpiän sorttinen se ainakin oli ja siksi sitä sanottiin Håppelströmskäksi eikä etunimellä kuten muita kurssitovereita, Sohvi miettii. Ruustinnan nimi oli Anna Orgel, muistaa Sohvi yhtäkkiä. "Ja minullahan on hänen vanhat kakkuresptinsäkin tallessa! Onneksi otin ne ja vanhan valokuvakansionkin mukaani."