Uusi nukketalo esittäytyy

Kuten äsken toisessa blogissani kerroin, innostuin hankkimaan Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlakitin ja sainkin suureksi ällistykseksekseni Rintamamiestalon numero 2. Talon osat ovat olleet jo hyvän aikaa paketissa, mutta vihdoin tänään kaivoin sen esille ja maalasin levyt molemmin puolin maalilla, jonka värinimi on Omenankukka. Suurimmalta osalta maali jää tapettien alle, paitsi se yksi pieni kappale, joka vahingossa jäi maalaamatta. Nyt joulu painaa päälle niin, että luultavasti jatkan rakentamista vasta kiireiden mentyä ohi, vaikka alun perin tavoitteeni oli saada talo jouluksi "muuttokuntoon"

Talon nimi on Kyyhkylä ja se sijaitsee tontilla, joka luovutettiin Mattilan tiluksista Karjalan kannakselta evakkona tulleelle Uotisen leskiemännälle. Hän rakentaa talon yhdessä vanhan isänsä kanssa, sillä tahdilla kun jaksaa ja miten nyt näin pula-aikaan rakennustarvikkeitakin on saatavilla. Talven tulo teki tepposensa, eikä emäntä tainnut saada edes perustuksia vielä tehtyä.

Annetaan suunvuoro emännälle:

"Mie esittäyvyn: täs seisoo Uotise Anni, vaik kaikha minnuu kussuu Mammaks. Tai ehä mie kuvas seiso, ko kaik meijä kuvat palloit mei talo mukan siel Karjalas. Kuvas näkkyy pala mei uuvest palstast, jonka mie sain ja jolle myö miu issäi kans aijotaa talo rakentaa.

Mie oon niit evakkoi Karjala kannakselt. Kotpitäjää ja kyllää en kehtaa itkemäti ies ääneen sannoo, nii kippeet se vielkii tekkee. Kaik män, eikä piisantkaa. Tulliit ja ottiit mei uuvve kojin, vaik omathaa sen joutuit polttamaa enne naapurei tulloo. Sen mie tiijän, ko naapur-Ant näi miul haasti. Vaijal mie en vielkää sit ies tohi sannoo. 

Täshä mie nyt alan assuu, uusmaalaises kyläs, jos juur kukkaa ei minnuu ies tervehi. Naapur joutu luovuttaa miul tään tonti, mut hyö kyl tervehtiit ja usjast jäävät haastamaaki. Mattila emäntä lähettää meil lämpimäisiiki ain ko hää on leipont. Nyt myös asutaa vällee tämä talvi pienes punases mökis, naapuri vanhas saunatuvas.

Kaik ei minnuu hyväl kasso, sen me oon huomant. Miehä täs sain issellein oikee hyvä palstan ja piirustuksetkii  kommeesee Rintamamiestalloo . Luvat ja kaik tul hetkes, mut sit tul talvikii. Isseksein ja vaijanki kans oon tuumant, jot kylhä mie tään oon ansainnu, tään talon ja lisäks kahe hehtaari maapala, jolle mie anna nimeks Kyyhkylä. Keskehä tää kaik viel on, mut vähä kerrassaa myö vaija kans talloo rakennettaa ja ruvetaa maatakii viljelemmää.

Mies män talvisovas ja poika nyt viimoseks kesäkuus. Kahestaa myö tään vanha vaija, miun issäin kans täs asutaa ja kahestaa myö koko evakkotiekii kulettii.

Kärrylöihi ehittii ottaa siaporsas ja tää Liena-kissa, kohvkattila ja lihapotti uunist,  eik paljo muuta. Vanha Mat-ruuna, hää se vet meijät halk Kannakse ja läp puole Suome. Lehmät Mansikki ja Leinikki  tulliit peräs naapur-Anti karja keral. Anti tytöt Marja ja Sisko höit kaissiit ja hyväst kaissiitki, vaik Mansikki ei tän ast selvintkää.  Nyt miul on yks lehmä, tää Leinikki. 

Mie oon aatellu sil viisii, jot vähä kerrassain tien talloo, ensin huoneet, tuvan ja makkuukammarin, sit peräkammatin. Sit myöhemmi mie tien vinnil parhuoneet ja ota siihe vaik jonku nuorepari assuu. Haastoit hyö karjalaa tai uuttamaata, siit mie en vällee piittaa koha on tolku ihmisii. Mut aluks pittää saaha omat huoneet rakennettuu. Ja sen jälkee sauna ja navettarakennus. Navetal ei nii kiiret piäkkää. Mattila isäntä lupas, jot mei Leinikki saap vaik tykkänää assuu siel höi lehmii seurana kohan lypsämäs hänet käyn.