Talo pois telakalta

Onpa siitä jo aikaa. kun viimeksi kävin täällä. Onneksi teitä lukijoita - tänäänkin seitsemän - on käynyt kurkkaamassa, josko jotain olisi tapahtunut. Kiitos teille! On ollut muita kiireitä, esimerksi alkukesällä ilmestynyt kirjani Kohtaamme Mattilassa, jossa on sukutarinan ohessa vanhaa tuusulalaista murretta sekä pitäjän historiaa ja tapoja 1800-luvun maalaismiljöössä. Yhteystietoni on toisessa blogissa - kirjaa saa minulta ja aika monesta nettikirjakaupastakin. (Huomaa mainos: kirja on kelpo joululahja, eikä pelkästään omaa keksintöäni, vaan lukijoilta tullutta palautetta.)

Majatalon kappaleet (kiitos Gepetto!) esille. Kesän mittaan olen pohjamaalannut ja tapetoinut muut seinät, paitsi oviseiniä, miehen avustuksella sahannut yhden ikkunan oviaukoksi ja maalaillut ulkoseiniä.

Eilen ja tänään ryhdistäydyin vieläkin enemmän ja rupesin tekemään ikkunapokia. Syitä on monia: koko tuvan pitkä pöytä on ollut lastattuna nukkisrojulla, josta mieskin on jo muutamaan kertaan maininnut ja itsekin se rupesi harmittamaan. Tiedättehän: rulla tapetteja ja lattiamateriaaleja, muutama laatikko enemmän tai vähemmän lajiteltuja "roskia", muutama nyytti kankaita ja huonekaluja, joita sentään olen kiitettävästi osteskellut ja jotain tehnyt itsekin. tai no ainakin maalannut Gepetosta ostamani mööpelit.

Nyt talon päädyissä on sisäikkunat paikoillaan ja ulkoikkunatkin maalattuna. Teen ne Bilteman sytyketikuista. Ja huom. kun talvikin lähetsyy ja energiaa pitää säästää, niin tietenkin pitää olla tuplaikkunat. Lasien väliin laitan pieniä vanupalloja ja jotain, mitä nyt ennen vanhaan ikkunoiden väliin laitettiin. Jos muistan laittaa. Jatkan projektia viikonvaihteessa, jos suinkin ehdin.

Tätä tein jo ajat sitten: kasvihuonetta, joka edistykin aika hyvin, vähän pitemmällekin kuin tässä alkuvaiheen kuvassa. Se jäi odottelemaan valmistumista, sillä toissa vuonna en keksinyt sille sijoituspaikkaa. Ehkä se paikkakin löytyy, vaikka kovan onnen rintamamiestalon vieraan.

Mitäpä kuuluu Rintamamiestalo numero 2:lle? Ei hyvää. Joku jo manasi naamakirjassa sitä, miksi se piti alun perin suunnitella mittakaavaan 1:16, kun kuitenkin sisustuskamat ja ennen kaikkea ehkä me vähemmän "ammattilaiset" tekijät ovat tottuneet hiukkapikkasen fiksumpaan kokoon.

Yhdyn täydestä sydämestä edelliseen puhujaan, jota en valitettavasti muista. Kun nyt teen Gepeton taloa 1:12 -koossa, niin ero on kuin yöllä ja päivällä! Majataloni on ensimmäinen tässä koossa tekemäni ja nautin todella sen tekemisestä ja miettimistä, vaikkei sitä ehkä työn ripeydestä voi päätelläkään. Kun minusta ei ole mininäpertelyyn, vaan enemmän laajempiin linjoihin, niin sikälikin 1:12 on omempaa.  Ei sillä, onhan minulla yksi Lundby, yksi Honkkarikin, jotka jo kaipaisivat vähän päivitystä. Nyt on työkalutkin aika hyvässä kunnossa, vain iso työkalupakki puuttuu.

Manasin ed.mainitun mörskän jo edellisessä tai sitä edellisessä postauksessa, tosin silloin toisesta syystä, enkä ole mieltäni muuttanut. En vaikka ihana tuttavamies lupautui avustamaan tietyissä teknisissä ongelmissa. Matti - en ole unohtanut, mutta ei ole ollut vetoa päällä ja sen häpeillen tunnustan. Aionkin toistaiseksi kantaa tämän taloni tekeleen, joka edelleen on ilman kuistia, yläkerran hämäryyksiin ja tehdä sille jotain, jos inspiraatio iskee. Ehkä silloin lähestyi teitäkin, hyvät ystävät avunpyynnön merkeissä. Mutta nyt on majatalon vuoro, jonka yritän saada jouluksi valmiiksi. Kokoonpano-ohjeista se ei ainakaan jää kiinni.