Nukkekotinäyttely

Anteeksi laiskuuteni ja saamattomuuteni, kun en ole tänne mitään päivittänyt. Erilaista kiirettäkin on pitänyt.

Mökki Kyyhkylä on kuitenkin nyt Tampereella ja hienolla paraatipaikalla onkin. Sen takia se varmaan pääsikin Aamulehden viime torstaiseen juttuun ihan kunniapaikalle. Siis minun mörskäni kaikkine kaupan huonekaluineen, vinksottavine ovineen ja kieroine seinineen! Juttu kaikkineen oli kahden aukeaman juttu ja tietenkin siinä esiteltiin monta muutakin taloa, mutta tämä kuva taisi olla melkein sivun kokoinen. Ehkä se oli se tarina tai edullinen sijaintipaikka kuvaajan kannalta tai sitten tuo hevonen.

Syystäkin olen iloinen, vaikka ennen näyttelyä pelkäsin, miten tämä niiden kaikkien hienosti toteutettujen pytinkien keskelle sopii,

Lisään muita, vähän kirkkaampia kuvia myöhemmin. Nyt menen nukkumaan tehtyäni kirja-töitä noin neljä tuntia putkeen.

Valmistuihan se vihdoinkin

Itse asiassa taloni valmistui jo muutamia päiviä sitten. Mies ystävällisesti kiinnitti viimeiset saranat paikoilleen ja minä liimasin huonekalut visusti lattiaan kiinni. Saranat ovat palat pianosaranaa, mutta valitettavasti ruuvit olivat sen verran kolhot, ettei veranta tämän enempää aukenekaan. Ei kai se niin vaarallista ole... Verannalla on penkki ja penkin päällä maitohinkki ja vati. Lattialla on lumilapio. Vesiränniä on vain tässä yhdessä kohdassa, kun pelkäsin, ettei se ehkä pysy messumatkalla kovin hyvin paikallaan eikä tietysti talon takaa näkyisikään. Vesisaavi edustaa vähän toista vuodenaikaa, mutta pistin vähän vanua lumeksi.

Vasemmalla takana on peräkamari, oikealla Mamman oma soppi. Vaija nukkuu tuvan sohvassa, kuten näkyy parhaillaan päiväuniakin vetelevän.

Porras on tehty Nukkekotilehden ohjeen mukaan styroksikapopaleesta, mutta kun raaka-ainetta ei ollut tarpeeksi, tein ylärapun jostain kosmetiikkakotelosta, pahvisesta siis. Siitä syntyikin kätevästi rapun alunen, jonne Kyyhkylän väki on tunkenut muutaman klapin. Mietin ristikkoakin, jollaien muistan naapurin rintamamiestalossa olleen, mutten keksinyt kivaa teknistä ratkaisua.

Muistin kuin muistinkin ottaa tuon ruman narun pois, vaikka se jäikin kuvaan. Mamma kuuntelee itsenäisyyspäivän konserttia radiosta, mutta vuokralainen soittaa ihan livenä jotain isänmaallista, olisikohan Finlandia menossa?

Tuvassa on Vaija odottelemassa päivällistä. Huomaa vesisanko; kansi taisi tulla vasta kuvaamisen jälkeen. Leivinuunin päällä on Mamman varjelema hapanleipätiinu. Ja muurin takana, vaikkei näy kuvissa, on Mamman ompelukone ikkunan alla. Yläkerran portaat ovat hyvin kapeat ja ne päättyvät pieneen tuulikaappiin, jonka seinään on Vaija naulannut vaatenaulakon. Alhaalla portaiden alla on pieni kylmäkomero. Kyyhkylässähän eletään aika 40-luvun lopulla tai 50-luvun alussa, jolloin jääkaapit olivat vielä ainakin maalla tuntemattomia, samoin sähköhellat. Mutta onhan Mammalla leivinuuni, jossa pyöräyttää niin piirakat. limput kuin lihapotitkin. Yläkerrassa on vain Porin-Matti, mutta se saa riittää ruoanlaittoonkin, sanoo Mamma. Ja pieni häkkilintukin tarkenee,

Tässä huoneessa on pönttöuuni, jonka vieressä nukkuvat niin pikkupoika kuin äitinsäkin.

Aherrus jatkui tänään

Nyt Kyyhkylän asukkaat voivat ruveta jo asumaan talossaan. Veranta tosin on vielä irrallaan, mutta muuten huoneet alkavat olla kuosissaan. Koko loppuiltapäivä siinä menikin. Tuon narun voin varmaan poistaa; huomaan sen aina vasta kuvausvaiheessa. Roikotin siinä aikaisemmin talon numeroa, joka on nyt liimattu seinään.

Yläkerran vuokralainen sai häkkilinnun, vaikka matot vielä puuttuvat.  Rouva taitaa olla muutenkin vähän huithaapeli, kun ei ole ruokapöytääkään hankkinut? Vasemman huoneen takaosassa tuon naulakon takaa on "käynti" portaisiin. Muuten huone on enemmän keittiön tapainen, vaikka vuokralainen halusikin kampauspöytänsä ainakin vielä tässä vaiheessa siihen. Huomaa seinän vierellä oleva Porin-Matti, joka tosin jää vähän varjoon. Kuvaa saa vähän suurennettua.  Perheeh ruokahuusholli näyttää aika vaatimattomalta, joten ei ihme, että poika käy vähän väliä Mamman luona kylässä.

Toisessa huoneessa on pönttöuuni ja sekä äidin että pikkupojan sängyt ja rouvan urut, joita on mukavampi soittaa, kun ei vedä rappusista kylmää. Sänky on vielä petaamatta.

Alakerrassa on oikein "sähkövalot" eli perähuoneiden kattoihin kiinnitetyt paristokäyttöiset ledit. Mulla oli kolmaskin ledilamppu, mutta se ei toimi. Jaa, tämä näyttääkin olevan tuvan katossa. Leivinuuni ja hella ovat paikoillaan ja perällä on, jos näkyisi, mamman työpöytä ja ompelukone. Mamma varmaan pitää sänkyään ihan seinän vieressä, kun sitä ei näy. Tai sitten hänellä on vanhanaikainen pukkisänky, joka korjataan päiväksi pois. Leivinuunin päällä on taikinatiinu, jonka mamma sai kuljetettua evakkoreessä. Kun taloon ei vesi tule eikä mene kuin kantamalla, näkyy ovipielessä olevan iso vesisanko. Laskimpäri varmaan on ikkunan alla olevassa kaapissa.

Peräkamari kuitenkin pitää talossa olla. Ja takka on hyvä olla lämmittämässä. Verhot jäivät vähän lyhyiuksi, mutta nythän on pula-aika ja paremmat verhokankaat vielä, jos ei kortilla, niin ainakin vaikeasti saataville.

Mamma kirjaili joskus nuoruudessaan tämmöisen seinävaatteen. Kirstussa säilytetään varmaan liinavaatteita.

Hiljaiselo päättyy nyt...

Onpa aika vierähtänyt viime postauksesta. Nyt on pakko ilmoittautua, kun facebookissakin tulin julistaneeksi tämän blogin osoitteen. Menin näet ilmoittautumaan Nukkekotiyhdistyksen Rintamamiestalo-näyttelyyn, talollani numero 2 eli Kyyhkylällä. Kyyhkylän asujaimisto ja tarina löytyvät tuosta sivupalkista.

Olen nyt uurastanut tuon ulkoeteisen tai verannan kanssa muutamia päiviä. Tänään melkein itkin, kun eivät kädet riittäneet osien kiinnitykseen. Osat sain ihanilta ihmisiltä teko- ja kokoonpano-ohjeineen. Mutta eihän mikään pitänyt paikkaansa enää sitten kun toisella puolella oli tapetti ja toisella tämä pinnoite-aaltopahvi valmiiksi maalattuna. Kokeilin liimat ja ruuviakin yritin jo vääntää ennen kuin kaivoin kuumaliiman esille. Vielä tarvitaan sarananikkaria ja ruuvinvääntäjää, jotta mökki pysyisi kasassa. Talo on matalan lipaston päällä olevalla pyörivällä alustalla odottamassa mainittuja toimenpiteitä. Veranta ei siis - toivottavasti - jää irtotavaraksi.

Sisältä veranta on tämän näköinen. Yritin varjella laseja liimalta, mutta niin moneen kertaan sitä yritin liimata kasaan, että jälkiä jäi. Nuo vihreät ovat kai jotain heijastumia, ei vaan persiljan oksia kasvilaitoksestani. Uudella puhdilla tutkin vielä noita viimeistelemättömiä kohtia sisällä ja ulkona, mutta verhot sentään sain jo edes näihin ikkunoihin. Kun verannan ulko-ovi on tosikomea, niin ajattelin vähän pinnata muissa ovissa, - Huoneiden verhoja olen ommellut iltaisin, mutta ne vaativat vielä oman operaationsa päästä seinille. Valaistukseksi ajattelin laittaa brutaalisti led-valot muutamiin kohtiin kattoa.

Kyyhkylän väki valmistautuu itsenäisyyspäivän viettoon ja kun julkaisin kuvat facebookissakin, niin tulkoot myös tänne. Vaija makaa tuvan sohvassa ja odottaa, milloin tyttärensä tuo lautaset pöytään ja tarjoilee uunista nostettuja karjanlanpiirakoita ja lihapottia eli karjalanpaistia. Vaija muuten nukkuu yönsäkin tässä tuvan puusohvassa.

Vaijan tytär, Kyyhkylän leskiemäntä Anni istahti kiikkustuoliin lepäämään. Seurakseen hän sai koiran ja Liena-kissan ja piipahtipa yläkerran orpopoikakin, 4 vuotias Voitto Armas alakertaan herkullisten tuoksujen houkuttelemana. Koiranpentu on uusi tulokas, mutta Anni yrittää houkutella sitä yläkerran asukkaaksi. Piskillä ei vielä ole edes nimeä.

Nyt kun taloon vihdoinkin saatiin ulkoeteinen pitämään lämpöä, suunnittelee Anni entisestä porstuasta itselleen lukunurkkausta, jossa on keinutuoli ja radiolaite, josta on mukava kuunnella uutisia, maanantai-illan kuunnelmia ja lauantain toivottuja levyjå. Portaiden alla on kuitenkin pieni ruokakonttoori, joka ei millään mahtunut tupaan.

Juuri itsenäisyyspäiväksi yläkertaan valmistuivat uudet raput ja kaiteet kummallekin puolelle, joten pojan on turvallista kiivetä rappuja ylös ja alas. - Mamma yrittää kuunnella radiosta tulevaa itsenäisyyspäivän konserttia.

Yläkerran vuokralainen, se koloratuurisopraano, joka on elättänyt itsensä kanttorina, valmistautuu illan konserttiin. Siksi varmaan hän on lähettänyt pojan alakertaan. Ylhäällä on vielä aika sekaista, sillä leskirouva, hänen miehensä myös kaatui sodassa jossain määrin epämääräisissä olosuhteissa, odottaa vielä huonekalujensa saapumista. Pojan sänkykin puuttuu toistaiseksi.

Huonekaluja odottaa alakerran väkikin. Onneksi ystävälliset naapurit ovat lahjoittaneet ja lainanneet näille evakkoperheille yhtä ja toista. Mamma olisi niin toivonut, että talon oli saanut valmiiksi itsenäisyyspäivään mennessä. mutta pula-aikana on tyydyttävä siihen, mitä saa. Hyvä kuitenkin kun lehmä ja hevonen saivat suojan pakkasta vastaan naapurin navetasta.

Paikalla!

Tein omasta mielestäni tänään lähes urotyön: siirsin vanhan pöydän piirongin jatkoksi ja raahasin sen päälle Majatalon "pihamaan" eli vihreäksi maalatun pahvilaatikon pohjan. Tästä operaatiosta on vielä matkaa nukketalon rakentamiseen, mutta sainpa pään avattua, vaikken koko talvena ole kajonnut koko taloon tai siis sen kappaleina oleviin osiin. Nyt on ensin kaikenlaista muuta, esimerkiksi omia ja miehen sairaalareissuja. Sairauteni on lääkrien mukaan selätetty, mutta se on tuonut mukanaan kaikenlaista ikävää lisävaivaa ja sivuoiretta. Ajattelin kuitenkin huomauttaa, että olen vielä hengissä ja paikalla täälläkin.

Pääblogissani on arvonta menossa. Käypä osallistumassa. Palkinnot arvon kahden viikon päästä eli 25. huhtikuuta, Markun päivänä.

Onnenloukku

Onnennloukun majatalo on edelleen kappaleina, mutta joka ilta sängyssä suunnittelen sitä. Nyt tiedän, miten aloitan kokoamisen: rakentamalla valot ja verhotangot paikoilleen.  Työvalokin on hankittu eli projektio on enää aloittamista vaille valmis.

Herrasväki ja vuokralaiset ovat edelleen matkoilla, joten sikäli ei rakennusprojektilla ole tulenpalva kiirekään. Halusin vain ilmoittaa, että hengissä ollaan eikä mökin kappaleita ole heitetty roskikseen.

Eikä tautikaan ole Villiviiniä nitistänyt.

Kävi kalpaten

Majatalo Onnenloukkua kohtasi suuri onnettomuus. Kävi kuin pienten porsaiden olki- ja risutaloille. Liekä ollut trombi, hurrikaani vai kunnon suomalaisnen syysmyrsky, joka pyyhkäisi talon kappaleiksi. Ei onneksi sentään päreiksi. Siinä nyt Sohvi-rouva miettii, mitä pitäisi tehdä ja vielä kun joulukin on tulossa. Jalle-isäntä lohdutteli ja tiesi kertoa, lakimies kun on, että kyllä vakuutukset kattavat suuremmankin remontin. Samalla hän kertoi tilanneensa liput pitkälle maailmanmatkalle. Ensi vuoden puolella voi Sohvi-rouva sitten kaikessa rauhassa miettiä remonttia.

Niin  ikävästi kävi, ettei majatalon virallisiaiin avajaisiin päästy vielä tämän vuoden puolella. Onneksi Sohvi ja hyvät naapurit saivat pelastettua omat ja huoneenvuokralaisten huonekalut ja rakkaat kapistukset tuulensuojaan ennen kuin seinät romahtivat kasaan. Kaikki asukkaatkin Sohvi sijoitti paikkakunnan, vakuttusyhtiön kustannuksella tietenkin, sanoi Jalle.

Sohvi pakkaa parhaillaan kapsäkkejään ja matkaan lähdetään ihan ensi tilassa. Sen takia Onnenloukun väki toivottaa jo hyvissä ajoin hyvää adventtiaikaa ja leppoisaa joulua.