Tänään oli näpertelypäivä. Yritin tehdä yläkerran rappuja tikuista, mutta se osoittautui niin työlääksi, että kelpuutin tämän pahvirappusen ainakin toistaiseksi. Oikaisin toisessakin asiassa: en ruvennut näpertämään reikää lattiaan. Sen sijaan rappusten alle jäi sopiva kolo kylmäkomeroa varten. Täytyyhän talossa semmoinen olla, varsikin kun jääkaapit ovat vielä tähän aikaan vauraamman väen kapistuksia.
Näpersin oven taakse hyllykön pienestä rasiasta, jonka puolikkaat liimasin päällekkäin ja tein hyllyn kumpaankin. Hyllykkö on irrallaan, koska voi olla, että rappuset vaativat vielä pientä säätöä.
Taloon pitäisi tulla myös veranta. Piti tulla ulkorakennuskin, sama tilanne: olen jo menettänyt toivoni. Ehkä kesällä yritän leikata osat jostain levystä ja yritän tehdä ne itse. Kun eteinen vielä odottaa tulemistaan, mutta raput piti saada yläkertaan, sai Vaija samalla rakennutettua itselleen oman pienen sopen. Muurin kyljessä on mukava istua lukemassa. Vaija halusi ehdottomasti valita tämän Fazein sinisen eteiseen seinäväriksi, vaikka tyttärensä Mamma sitä tuhahteli.
Onneksi lehmä saa olla vielä tämän talven Mattilan navetassa, missä Mamma käy sitä hoitamassa. Mamma juuri tulikin iltalypsyltä. Piirakat ja karjalanpaisti odottavat jo syöjiään.
Vaija on aina ollut lukumiehiä. Osa oma entisen kodin huonekaluista on kuin onkin evakkoretkensä jälkeen päätynyt tänne Kyyhkylään, Vaija oli erityisen tyytyväinen nähdessään omat kirjalaatikot ja kirjahyllynsä. Mamma vähän tuhahti, sillä hänellä on muutakin tekemistä kuin lukeminen. Verhot pitäisi saada ikkunoihin ja huonekaluissa on vaikka miten paljon kunnostettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti