torstai 7. tammikuuta 2016

Hiljaiselo päättyy nyt...

Onpa aika vierähtänyt viime postauksesta. Nyt on pakko ilmoittautua, kun facebookissakin tulin julistaneeksi tämän blogin osoitteen. Menin näet ilmoittautumaan Nukkekotiyhdistyksen Rintamamiestalo-näyttelyyn, talollani numero 2 eli Kyyhkylällä. Kyyhkylän asujaimisto ja tarina löytyvät tuosta sivupalkista.

Olen nyt uurastanut tuon ulkoeteisen tai verannan kanssa muutamia päiviä. Tänään melkein itkin, kun eivät kädet riittäneet osien kiinnitykseen. Osat sain ihanilta ihmisiltä teko- ja kokoonpano-ohjeineen. Mutta eihän mikään pitänyt paikkaansa enää sitten kun toisella puolella oli tapetti ja toisella tämä pinnoite-aaltopahvi valmiiksi maalattuna. Kokeilin liimat ja ruuviakin yritin jo vääntää ennen kuin kaivoin kuumaliiman esille. Vielä tarvitaan sarananikkaria ja ruuvinvääntäjää, jotta mökki pysyisi kasassa. Talo on matalan lipaston päällä olevalla pyörivällä alustalla odottamassa mainittuja toimenpiteitä. Veranta ei siis - toivottavasti - jää irtotavaraksi.



Sisältä veranta on tämän näköinen. Yritin varjella laseja liimalta, mutta niin moneen kertaan sitä yritin liimata kasaan, että jälkiä jäi. Nuo vihreät ovat kai jotain heijastumia, ei vaan persiljan oksia kasvilaitoksestani. Uudella puhdilla tutkin vielä noita viimeistelemättömiä kohtia sisällä ja ulkona, mutta verhot sentään sain jo edes näihin ikkunoihin. Kun verannan ulko-ovi on tosikomea, niin ajattelin vähän pinnata muissa ovissa, - Huoneiden verhoja olen ommellut iltaisin, mutta ne vaativat vielä oman operaationsa päästä seinille. Valaistukseksi ajattelin laittaa brutaalisti led-valot muutamiin kohtiin kattoa.

Kyyhkylän väki valmistautuu itsenäisyyspäivän viettoon ja kun julkaisin kuvat facebookissakin, niin tulkoot myös tänne. Vaija makaa tuvan sohvassa ja odottaa, milloin tyttärensä tuo lautaset pöytään ja tarjoilee uunista nostettuja karjanlanpiirakoita ja lihapottia eli karjalanpaistia. Vaija muuten nukkuu yönsäkin tässä tuvan puusohvassa.


Vaijan tytär, Kyyhkylän leskiemäntä Anni istahti kiikkustuoliin lepäämään. Seurakseen hän sai koiran ja Liena-kissan ja piipahtipa yläkerran orpopoikakin, 4 vuotias Voitto Armas alakertaan herkullisten tuoksujen houkuttelemana. Koiranpentu on uusi tulokas, mutta Anni yrittää houkutella sitä yläkerran asukkaaksi. Piskillä ei vielä ole edes nimeä.

Nyt kun taloon vihdoinkin saatiin ulkoeteinen pitämään lämpöä, suunnittelee Anni entisestä porstuasta itselleen lukunurkkausta, jossa on keinutuoli ja radiolaite, josta on mukava kuunnella uutisia, maanantai-illan kuunnelmia ja lauantain toivottuja levyjå. Portaiden alla on kuitenkin pieni ruokakonttoori, joka ei millään mahtunut tupaan.

Juuri itsenäisyyspäiväksi yläkertaan valmistuivat uudet raput ja kaiteet kummallekin puolelle, joten pojan on turvallista kiivetä rappuja ylös ja alas. - Mamma yrittää kuunnella radiosta tulevaa itsenäisyyspäivän konserttia.


Yläkerran vuokralainen, se koloratuurisopraano, joka on elättänyt itsensä kanttorina, valmistautuu illan konserttiin. Siksi varmaan hän on lähettänyt pojan alakertaan. Ylhäällä on vielä aika sekaista, sillä leskirouva, hänen miehensä myös kaatui sodassa jossain määrin epämääräisissä olosuhteissa, odottaa vielä huonekalujensa saapumista. Pojan sänkykin puuttuu toistaiseksi.


Huonekaluja odottaa alakerran väkikin. Onneksi ystävälliset naapurit ovat lahjoittaneet ja lainanneet näille evakkoperheille yhtä ja toista. Mamma olisi niin toivonut, että talon oli saanut valmiiksi itsenäisyyspäivään mennessä. mutta pula-aikana on tyydyttävä siihen, mitä saa. Hyvä kuitenkin kun lehmä ja hevonen saivat suojan pakkasta vastaan naapurin navetasta.

2 kommenttia:

  1. Sinne näyttelyyn pitäisi päästä katsomaan :)
    Kauniit verhot verannalla. Kärsivällisyyttä varmaan vaatii kaikkien osien liittäminen.
    Haaveissani vielä joskus työstän rintamamiestalon.
    Menestystä hankkeelle.

    VastaaPoista