Mattilan joulusiivous

Mattila valmistautuu jouluun. Joulusiivous on parhaillaan menossa. Matleena ja Matti ovat ostaneet vähän uusia huonekalujakin. Sukulaistantit moittivat viime vuonna ruokasalin ja salinkin kalustoa liian vaatimattomaksi isoon mahtitaloon. Siitä Matti suivaantui niin, että kävi jo lokakuussa tilaamassa Pohjanmaalta uudet mööpelit. Jalasjärvellähän asuu Matin kummitäti Sohvi, tuomarska, ja samalla tuli tehtyä joka vuotinen sukulaisvisiitti.

Nuoriemäntä Matleenan piti syksyllä perustaa oma yritys, mutta nyt suunnitelmat on siirretty hyllylle. Sänkykamariin on näet ilmestynyt uusi huonekalu, jonka asukasta ei tosin vielä ole näkynyt talossa.

Talossa on ollut aika vilske, kun alakerrassa on asunut tilapäisesti evakkoja, joiden oma rakennushanke on viivästynyt. Evakoiden huonekalujakin on alakerrassa säilössä ja siellä nyt näyttävät Matleena ja Matti viettävän pientä lepotaukoa. Siivoustouhut ovat ehtineet jo kylpyhuoneeseen asti, missä on sanko ja moppi odottamassa.

Sukulaistantit tulivat jo hyvissä ajoin, vähän turhankin aikaisin,  joulunviettoon. Paikalla on myös nuorempaa väkeä flyygeliä rääkkäämässä. Tontutkin jo näemmä kurkkivat talon nurkalla. Lienevätkö matkalla lehmiä tervehtimään, kun kuikkivat navetan ovella?

Vaija löytyi!

Tääältä löytyy vaija. Siis sanaa on todella käytetty Kannaksella oheisen kartan mukaisella alueella Viipurista nykyrajalle, suunnilleen. Juuri siltä alueelta tämä "Uotisen mamman" eli anoppini kieli onkin peräisin. Huoh, helpotuksen huokaus, en muistanut väärin.

Uusi nukketalo esittäytyy

Kuten äsken toisessa blogissani kerroin, innostuin hankkimaan Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlakitin ja sainkin suureksi ällistykseksekseni Rintamamiestalon numero 2. Talon osat ovat olleet jo hyvän aikaa paketissa, mutta vihdoin tänään kaivoin sen esille ja maalasin levyt molemmin puolin maalilla, jonka värinimi on Omenankukka. Suurimmalta osalta maali jää tapettien alle, paitsi se yksi pieni kappale, joka vahingossa jäi maalaamatta. Nyt joulu painaa päälle niin, että luultavasti jatkan rakentamista vasta kiireiden mentyä ohi, vaikka alun perin tavoitteeni oli saada talo jouluksi "muuttokuntoon"

Talon nimi on Kyyhkylä ja se sijaitsee tontilla, joka luovutettiin Mattilan tiluksista Karjalan kannakselta evakkona tulleelle Uotisen leskiemännälle. Hän rakentaa talon yhdessä vanhan isänsä kanssa, sillä tahdilla kun jaksaa ja miten nyt näin pula-aikaan rakennustarvikkeitakin on saatavilla. Talven tulo teki tepposensa, eikä emäntä tainnut saada edes perustuksia vielä tehtyä.

Annetaan suunvuoro emännälle:

"Mie esittäyvyn: täs seisoo Uotise Anni, vaik kaikha minnuu kussuu Mammaks. Tai ehä mie kuvas seiso, ko kaik meijä kuvat palloit mei talo mukan siel Karjalas. Kuvas näkkyy pala mei uuvest palstast, jonka mie sain ja jolle myö miu issäi kans aijotaa talo rakentaa.

Mie oon niit evakkoi Karjala kannakselt. Kotpitäjää ja kyllää en kehtaa itkemäti ies ääneen sannoo, nii kippeet se vielkii tekkee. Kaik män, eikä piisantkaa. Tulliit ja ottiit mei uuvve kojin, vaik omathaa sen joutuit polttamaa enne naapurei tulloo. Sen mie tiijän, ko naapur-Ant näi miul haasti. Vaijal mie en vielkää sit ies tohi sannoo. 

Täshä mie nyt alan assuu, uusmaalaises kyläs, jos juur kukkaa ei minnuu ies tervehi. Naapur joutu luovuttaa miul tään tonti, mut hyö kyl tervehtiit ja usjast jäävät haastamaaki. Mattila emäntä lähettää meil lämpimäisiiki ain ko hää on leipont. Nyt myös asutaa vällee tämä talvi pienes punases mökis, naapuri vanhas saunatuvas.

Kaik ei minnuu hyväl kasso, sen me oon huomant. Miehä täs sain issellein oikee hyvä palstan ja piirustuksetkii  kommeesee Rintamamiestalloo . Luvat ja kaik tul hetkes, mut sit tul talvikii. Isseksein ja vaijanki kans oon tuumant, jot kylhä mie tään oon ansainnu, tään talon ja lisäks kahe hehtaari maapala, jolle mie anna nimeks Kyyhkylä. Keskehä tää kaik viel on, mut vähä kerrassaa myö vaija kans talloo rakennettaa ja ruvetaa maatakii viljelemmää.

Mies män talvisovas ja poika nyt viimoseks kesäkuus. Kahestaa myö tään vanha vaija, miun issäin kans täs asutaa ja kahestaa myö koko evakkotiekii kulettii.

Kärrylöihi ehittii ottaa siaporsas ja tää Liena-kissa, kohvkattila ja lihapotti uunist,  eik paljo muuta. Vanha Mat-ruuna, hää se vet meijät halk Kannakse ja läp puole Suome. Lehmät Mansikki ja Leinikki  tulliit peräs naapur-Anti karja keral. Anti tytöt Marja ja Sisko höit kaissiit ja hyväst kaissiitki, vaik Mansikki ei tän ast selvintkää.  Nyt miul on yks lehmä, tää Leinikki. 

Mie oon aatellu sil viisii, jot vähä kerrassain tien talloo, ensin huoneet, tuvan ja makkuukammarin, sit peräkammatin. Sit myöhemmi mie tien vinnil parhuoneet ja ota siihe vaik jonku nuorepari assuu. Haastoit hyö karjalaa tai uuttamaata, siit mie en vällee piittaa koha on tolku ihmisii. Mut aluks pittää saaha omat huoneet rakennettuu. Ja sen jälkee sauna ja navettarakennus. Navetal ei nii kiiret piäkkää. Mattila isäntä lupas, jot mei Leinikki saap vaik tykkänää assuu siel höi lehmii seurana kohan lypsämäs hänet käyn.

Paree myähää kun ei millonkaa

Sain ajat sitten Stinalta blogista Räyhähenki ja Paratiisipojat tämän ihanan tunnustuksen. Kiitos Stina! Esitän samalla mitä nöyrimmän anteeksipyynnön laiskuudestani ja leväperäisyydestä, kun en ole edes omaa blogiani vilkaissut.

Tunnustuksen saajan pitää kertoa 7 faktaa itsestään joten tässä tulee faktat.

1. Rakastan vanhaa hirsitaloamme, jonka tuvassa on jotain samaa kuin Mattilan leivinuunin tienoilla.
2. Rakastan kirjoja ja lukemista ja kirjoja ON.
3. Rakastan tavaroita, joita ON.
4. Olen jo eläkkeellä, mutta aikaisemmin elätin itseni markkinoinnin ja kirjoittamisen töillä.
5. Teen mielelläni käsitöitä ja opin koko ajan lisää.
6. Näpertelen käsilläni, sillä pelkään että pian eivät sormet enää taivu näihin töihin. Onneksi vielä taipuvat.
7. Rakastan minä piirtämistä ja maalaamistakin.

Tämä tunnustus pitäisi antaa 15 blogille ja kertoa heille tunnustuksen saamisesta.

Minä nyt kuitenkin häpeän niin suuresti tätä, kun huomasin oman haasteeni vasta aikojen päästä, joten en haasta ketään. Tunnustuksen saa kernaasti napata tästä se, ken haluaa. Ja huom. Stinalta tuli kyllä viesti. Se olin vain minä, joka en sitä huomannut, kun en käynyt täällä sivublogissani. Hyi mua!

Hyvää vuotta 2011!

Lämpimät kiitokset joulun ja uuden vuoden toivotuksista! Onnellista ja kaikin puolin hyvää vuotta kaikille nukkekotien ystäville!

Villiviinin nukketaloissa on ollut ns. sattuneista syistä hiljaisempaa, mutta kyllä se tästä taas lähtee... sitten varsinkin kun saan uuden ompelukoneen surahtamaan käyntiin.

Säpinää on ollut ainakin tällä Minni-neidillä. Minni sai belgialaiselta poikaystävältään Pimiltä joululahjaksi tämän upean turkin (oikeasti se on kotoisin huutonetistä):

Pim ilmoitti tulevansa lähiaikoina vierailulle Suomeen ja mainitsi ostaneensa jo kylmän Suomen varalle itselleenkin turkin samasta kaupasta. Myös lämmin pipo ja kintaat on hankittu eli nyt vain odotamme lentokoneen laskeutumista...

Joulutalot

Riemullista joulua kaikille nukketaloystäville!

Tänä vuonna tuli kiire, tai oikeammin sanottuna minä olin niin hidas, että joulu jäi melkein saapumatta nukketaloon. Mattila näyttää tänään tältä (huomaa kanatarha pääsiäisen jäljiltä):

Nostin vain tonttuarmeijan pihalle ja ripustin viulisti-neidin soittamaan. Hyvinhän nuo tulevat näinkin toimeen, vaikka yksi tonttuvaari on ehkä ottanut jo vähän snapseja, kun on kellahtanut pihakiven juurelle. Muuten Mattilassa kaikki hyvin! Tarina jatkuu jossain vaiheessa, samoin bb-nukkepariskunnan kertomus.

Viime vuoden enkelikuoro siirtyi tänä vuonna laulamaan ja soittamaan seimen äärelle, kuten toisesta blogista näkyy. Seimi pääsi hyvälle paikalle kulmahyllylle, josta voimme sitä iltaa istuessamme katsella. Aikaisemmin paikalla oli muutaman vuoden takainen kuivakukka-asetelma, joka jouti lähtemään.

Nukketalot Mattila ja Ylä-Mattila ovat eläneet hiljaiseloa koko syksyn, eikä Villa Sohvissakaan ole tapahtunut paljon mitään. Sohvin kalustoa tosin on "ryöstetty" uuteen taloon:

Tämä uusin ei varsinaisesti ole minun nukketaloni, vaan tytärpuoli on saanut sen joskus pikkutyttönä joululahjaksi. Se oli tallessa ja nostettuna saman piirongin päälle, jossa nyt asuu Villa Sohvin väki. Kun Sohvin ja Jallen talolle piti raivata tilaa, siirsin tämän vain tavaroineen päivineen pois tieltä yhdelle tasolle. Kaikki oli sikin sokin, kunnes viime sunnuntaina toinen perheemme lapsenlapsista, Neiti 10 v. pisti töpinäksi, järjesti ja kalusti tämän uudestaan. Kalustona on talon omat muoviromppeet ja lisää Sohvin talosta. Terassille on  katettu juhla-ateria ja patiolla oli suuri joukko väkeä ulkoilemassa, jonka mies vahingossa tuuppasi nurin. Nyt joulun aikaan on tytölle ilmeisesti lisää ajanvietettä tiedossa tämän kimpussa. - Huomaa vinttihuoneen leijonaperhe!

Tietääkö kukaan, mikä talo tämä mahtaa olla? Lundbytä ei ainakaan enkä oikein saa selvää mittakaavastakaan. Mies ja Neidin isä muistelevat vieläkin sitä jouluyötä noin 20 vuotta sitten, jolloin he hiki virraten kasasivat tämän rakennuksen. Nimikin tälle pitäisi keksiä. Onko ehdotuksia?

Kuulumisia

Nukketalot asuikkaineen ovat eläneet hiljaiselämää koko syksyn. Jotain pientä olen näperrellyt, mutta muut asiat ovat vieneet huomioni enkä ole edes kuvannut yhtä nojatuolia, ulkopaljua ja -- mikäs se kolmas olikaan? Juu, keskentekoinen takka. Joulu tulee tänäkin vuonna nukketaloihin.

Viime vuonna maalaistalo Mattilassa soitti enkelten orkesteri joulumusiikkia yhdessä tonttukuoron kanssa. Tontuilla oli oma erillistalonsa samassa pihapiirissä. Pohjakerroksen navetassa asuvat lehmät ja hevoset kuuntelivat hartaina ylhäältä raikuvaa torvisoittoa. Pihalla oli Betlehemin seimi hyvässä yhteisymmärryksessä tonttutalon kanssa. Sama porukkaa varmaan esiintyy tänäkin vuonna. Mattila on Lundia-mittakaavassa ja pitäisi ehtiä tehdä oikeita mööpeleitä muovituolien ja pöytien tilalle. Ylä-Mattila on lähempänä 1:12 mittakaavaa ja sinnekin pitää tehdä joulua, vaikka isäntäväki varmaan viettää yhteistä joulua Mattilan nuorenparin kanssa. Villa Sohvissakin valmistellaan joulua.

Aito Blondineiti (ex. 43 cm Baby born) on uuden rakkautensa lumoissa ja opiskelee tiiviisti ranskaa, vai oliko se flaamin kieltä pärjätäkseen poikaystävänsä Pimin ja tämän kasvattipojan Rubenin kanssa. Minulla on nyt kaavoja ja kankaita näiden viime mainittujen vaatettamiseen, mutta ihmisten jouluvalmistelut vähän häiritsevät näitä puuhia.

Tarvitseeko muuten kukaan kahta aitoa Baby born-tuttipulloa, ruokalautasta, lusikkaa, pottaa ja  yhtä tai mahdollisesti kahtakin vaippaa? Vaihtaisin ne mielelläni johonkin minitavaroihin vaikka tavara tavarasta ja postikuluista jotain pientä lisäksi? Pehmeät nahkapalatkin käyvät vaihtokaupassa, sellaiset joista saisi värkättyä vaikka takit näille  "nuorille aikuisille". Keittiön tuolit ja pöytä ainakin puuttuvat vielä Villa Sohvista. Kysele kommenteissa tai meilaa  villiviini55 @ blogspot.com ilman välilyöntejä.