Sohvin uusi keittiö

Vihdoinkin keittiö on siinä pisteessä, että Sohvi voi panna kahvipannun tulelle! Huonekalut hakevat vielä paikkojaan eikä astiakaappikaan ole vieläkään tullut tehtaalta, mutta nyt emäntä pääsee vihdoinkin asettumaan keittiön valtiattareksi. Tähän asti on keitetty vinttikamarin pienellä liedellä. Reipas Tessu-koirakin saa varmaan ainakin vesikupin ja ehkä petinkin keittiön nurkkaan, ellei sitten seinällä kukkuva käki sitä säikäytä.

Taitava puuseppä Mäkelä, joka osaa tehdä vaikka mitä, sai kuin saikin aikaiseksi hienon hiiligrillin vanhasta hellasta. Se on toistaiseksi testaamatta, mutta takana olevalla kaasuliedellä on jo ensimmäiset kahvit tulossa.

Komean teräksisen kaasulieden takana on uusi tiskipöytä. Tiskipöydän päällinen on laatoitettu ja suuri allas on aivan uutta plastikki-materiaalia. Myös hanat ovat uusinta uutta. Tiskipöydän alakaappiin mahtuu jopa kaasupullo piiloon, Sohvi iloitsee.

Toinen uutuus on peräseinälle sijoitettu pakastinarkku, jossa on vallan kolme merkkivaloa ja lukko sekä seinämissä paksu eristekerros, kuten paikallinen kauppias mainosti. Tämä taitaakin olla pitäjän ensimmäisiä pakastimia? Uusi jääkaappi löysi paikkansa ovipielestä, sillä näin Sohvi voi kätevästi tyhjentää kauppakassinsa. Toistaiseksi kaapissa on vain muutamia hääjuhlista jääneitä viinipulloja.

Sohvi halusi ehdottomasti tiskipöydän taakse ikkunan, jotta voisi ihailla talon sivulla olevaa kaunista koivikkoa. Peräseinän ikkunasta näkyy, kuten tarkat silmät voivat havaita, Sohvin ja Jallen vihkikirkko. Jalle, joka on tarkka ja nuuka mies mitä kotihankintoihin tulee, halusi Mäkelän käyttävän vanhoja ikkunapuitteita, jotka löytyivät tallin vintiltä.

Sohvi rakastaa punaista väriä, kuten keittiöstä on helppo huomata. Tiskikaapit sävytettiin altaan värin mukaanm, vaikkakin Mäkelä hieman epäonnistui tuossa maalaamisessa. Timpuri ei aina ole paras mahdollinen maalari ja laattamies, vaikka muuten tarkka onkin, Jalle lohdutti.

Sohvi miettii vielä ikkunaverhojen ja pöytäliinan värejä. Mattokaupassakin pitäisi käydä ihan ensi tilassa.

Sohvi sai arvokkaan lahjan

Perheonni kukoistaa Villa Sohvissa ja remonttikin edistyy pikku hiljaa. Nyt Jalle-herra joutui lähtemään  vähän pitemmälle käräjämatkalle Turun suuntaan ja Sohvi oli monta päivää ikävissään kotona. Onneksi seurana sentään oli koiranpentunsa Tassu, sillä timpuri oli muutaman päivän tilapäisellä keikalla pitäjän toisella laidalla. Siltäkin osin oli rauha maassa, sillä Mäkelä on todella uurastanut ahkerasti keittiön kimpussa ja vanhat riidat on sovittu.

Jalle päätti ilahduttaa nuorikkoansa tuliaislahjalla.Tässä hän esittlee vaimolle komeaa Aalto-vaasia, jollaista ei talossa aikaisemmin ole ollutkaan eikä ihme kyllä, tullut häälahjaksikaan, vaikka monenlaista design-tavaraa tulikin.

Ihastuttava vaasi (kuvaa kannattaa suurentaa) on hankittu täältä, Titan oivallisesta lahjatavaraliikkeestä. (Ihan oikea Aalto-vaasi minikoossa on siis taitavan blogituttuni Titan käsialaa. Hän on näitä tehnyt eri värisinä ja yleisön pyynnöstä niitä kuulemma syntyy lisääkin.)

Timpuri palasi taas töihin

Villa Sohvin remontti jatkuu taas. Timpuri Mäkelä palasi ruskettuneena ja tyytyväisenä työmaan kimppuun. Kun hän ei kertonut, missä ja kenen kanssa lomaansa vietti, päätti Sohvi olla ottamatta hänestä valokuvaakaan. Sen sijaan Sohvi kuvasi uudet kodinkoneet, jotka tulivat tänään. Hieno kaasuliesi ja jääkaappi, jossa on oikein lasihyllyt sisällä. Kun muodissa on rosteripinta - Sohvi tosin aina puhuu ruostumattomasta teräksestä - niin sellaista hankittiin tähänkin keittiöön. Jääkaapissa tosin vain saranat ovat kiiltävää terästä.

Mäkelä rupesi tutkimaan myös talon vanhaa puuhellaa. Jospa siitä vielä saisi käyttökelpoisen? Tai edes grillin? Vähän nokinen se kyllä on, mutta haitanneeko tuo, arveli talon isäntäväki. Ja onhan tiilipintakin nyt niin kovasti muodikasta.

Epäonnistunut projekti

Tämä Villiviini-täti päätti neuloa ihan itselleen syysliivin ja tekaista kaverilleen Minni-neidille samanlaisen. Mitä tuli opittua? Kannattaa ottaa mitat ja tarkistaa sopivuus ennen kuin ompelee saumat kiinni. Sen takia täti ei nyt viitsi ottaa kuvaa. Onneksi se oli vasta Minnin liivi, ei tädin. Tulipa mallitilkku kuitenkin tehtyä. Tällä helteellä villaliivi onkin sopivampaa käsityötä kuin nukketalon kaappien tai blondivaatteiden näpertely.

Kääk

En sitten vielä aloittanutkaan töitä. Minähän olen äärimmäisen tunnollinen työntekijä enkä ikinä (tai ainakaan melkein ikinä) pinnaa töistä. Tapahtui vain sunnuntai-iltana pieni onnettomuus: löin ensin puistossa varpaani kiveen ja sitten vielä kompastuin kadulla jonkun korkean terassin reunaan. Onneksi en tipahtanut terass.. siis nenälleni kadulle. Eikä mennyt jalka poikki eikä on-nek-si sievästä varpaastani tullut mustaa.

Löysin tämän nätin pikkubodyn Stockalta. Vai olikohan se MissMarBella Shopista? Jos helleviikot jatkuvat ja pikku pipi varvas paranee, on minulla tyylikäs työasu valmiina.

Siis eihän näin kipeään jalkaan voi laittaa edes kenkää. Kun maanantaina soitin firmaan ja mainitsin pahat jalkakivut jotka kokonaan estävät kävelemisen, niin Pomo arveli, että voisin ehkä tehdä muutaman päivän kotoa käsin etätöitä. Sehän passaa, mutta kas kun kännykkä ja läppäri ovat työpaikalla.

Nyt minä istun parvekkeella ja mietin ankarasti työasioita. Terveisin Minni

Loma loppuu tältäkin tytöltä

Minä en yleensä tyhjästä valita, mutta nyt valitan. Maanantaina on palattava taas niin sanotusti sorvin ääreen eikä työasuni ole vielä siinä kunnossa, että kehtaan ihmisten ilmoille. Käsilaukku ja firman kulkulupa ovat ties missä, mutta onneksi sentään piilotin tietokoneen salasanan näppiksen alle. Pahaksi onneksi punaisista työkengistäni katkesi se vasemman kengän stilettikorko, kun otin ne heinäkuiselle lomamatkalle ja kipitin Pariisin mukulakivikaduilla. Mistä minä nyt tähän hätään saan uudet kengät? Siis tyyliini sopivat.

Ostin muuten tämän yhdistelmäasuni Pariisista Lafayetten alennustangosta ja silloin totta vie oli lämpöä yli 35 astetta koko Euroopassa. Mitä ihmettä minä teen, jos maanantaina onkin 16 astetta eikä minulla ole YHTÄÄN kunnollista puseroa tämän spagettiolkaimisen kesätopin alle? Toki siellä pitsiset rintaliivit on, tai ehkä musta korsetti, vaikka nyt jätinkin ne pois. Ei tulisi kysymykseenkään esiintyä työpaikalla ilman tissiliivejä, herttileijaa sentään. Vaikka täytyy sanoa, että meikäläisen kroppa ei niitä tarvitsisi. En ole edes Tallinnan silikoneja käynyt laitattamassa.

Mustahan on meidän toimistossamme ikään kuin henkilökunnan tunnusväri. Kaikki vakavasti otettavat kollegat pukeutuvat aina hiilenmustaan tai ehkä grafiitinharmaaseen kävelypukuun tai hyvin räätälöityyn housuasuun. Siis naiskollegat. Miehille Bossin tumma puku on itsestään selvyys. Vain luuserit laittavat päälleen jonkun turhanpäiväisen teepaidan tai villatakin. Kerran näin yhdellä äijällä Mikki-hiiri solmion, mutta seuraavana päivänä ei sitä miestä enää näkynyt toimistossa. Huh-huh, oikein kauhistuttaa, miten mauttomasti eräätkin vanhat akat pukeutuvat. Vaan en minä. Mutta enhän tietenkään ole vanha enkä akka.

Minua muuten saa kutsua Minniksi, kun nyt muutenkin olen avautunut itselleni tärkeistä asioista. Marja-Leenaksi minua kutsuu vain äiti ja Kouvolan Eufemiia-isoäiti. Ja alempiarvoiset toimistovirkailijat kutsuvat selän takana neiti Tuliahoksi. Olemme kaikki sinuja, äh, pääjohtajan vaatimuksesta.

Timpuri lähtee lomalle

Jalle piti eilen vakavan puhuttelun timpuri Mäkelälle, jonka apupoika oli ryhtynyt itsensä asianajajan parhaisiin viineihin ja nuoruuden kokemattomuuttaan  tainnut - voi kauhistus - ehkä oksentaakin Sohvin silkkimatolle. Häpeä on suuri, sillä apupoika oli omalta kylältä, se Ala-Raitin Eero-poika, joka oli häissäkin passarina. Mitähän Ala-Raitin vanhaemäntäkin tästä nyt ajattelisi, jos kuulisi?

Mäkelä otti nuhteet niin tosissaan, että arveli kiukkupäissään lopettavansi saman tien koko Villa Sohvin remontin. - Ei sentään, sanoi Jalle, ei pidä ylimitoittaa häpeäänsä, varsinkin kun Mäkelällä on vielä koko keittiöremontti tekemättä. Missä muuten ne kaapitkin viipyvät? - Lomilla ovat Kööki-kitsenin pojjaat, kivahti siihen Mäkelä, en kai minä kaapeiksi muutu? Ja koko kesän olen täällä raatanut ja tuomarilta tulee vain huutoa ja haukkua.

- Nyt saakin Mäkelä lähteä lomalle, oikein pakkolomalle ja luonnollisesti ilman korvausta, mutta ensin saa pesettää Sohvi-rouvan silkkimaton ja pitää kurinpalautusta nuorelle Eerolle. Ettei vain ole varkaissakin käynyt? Jalle melkein hyppii tasajalkaa kiukusta, mutta onneksi Sohvi tulee rauhoittelemaan. - Eiköhän nyt juoda kupposet kahvia tuolla terassilla ja sitten Mäkelä järjestää pojankoltiaisen kotiinsa. Kyllä siellä Ala-Raitin väki pitää pojalle oman saarnansa. Ja olihan täällä talonvahtina se naapurin Aukusti, joka piti niin hyvää huolta hevosistakin. Ei tänne varkaita ole päässyt. Minäpä haen häistä jääneitä pikkuleipiä Aliisa Matikaisen varastosta ja keitän äkkiä kahvit tuolla vinttikerroksen hellalla.

 

Kun joudumme hetken aikaa odottamaan Kööki-kitsenin keittiökaappeja, ehdimme tutustua uuteen ystäväänkin, joka on Aito Blodi. Tässä hän esiintyy vielä lainahepenissä:

Aito blondi on työssä käyvä tyttö, joka tuskin esiintyy toista kertaa näin mauttomissa rynttyissä. Nimikin hänellä on: Marja-Liisa Eufemiia Otiilia Tuliaho. Naiselta ei tietenkään mennä utelemaan ikää, mutta vaativiin markkinointitehtäviin ei oteta ala-ikäisiä paitsi ehkä missejä. Neiti T-aho ei ole missi, mutta muuten simpsakka neiti ja kauppakorkeakoulun tietääkseni suorittanut. Tai sitten jonkun muun koulun.