Joulutalot

Riemullista joulua kaikille nukketaloystäville!

Tänä vuonna tuli kiire, tai oikeammin sanottuna minä olin niin hidas, että joulu jäi melkein saapumatta nukketaloon. Mattila näyttää tänään tältä (huomaa kanatarha pääsiäisen jäljiltä):

Nostin vain tonttuarmeijan pihalle ja ripustin viulisti-neidin soittamaan. Hyvinhän nuo tulevat näinkin toimeen, vaikka yksi tonttuvaari on ehkä ottanut jo vähän snapseja, kun on kellahtanut pihakiven juurelle. Muuten Mattilassa kaikki hyvin! Tarina jatkuu jossain vaiheessa, samoin bb-nukkepariskunnan kertomus.

Viime vuoden enkelikuoro siirtyi tänä vuonna laulamaan ja soittamaan seimen äärelle, kuten toisesta blogista näkyy. Seimi pääsi hyvälle paikalle kulmahyllylle, josta voimme sitä iltaa istuessamme katsella. Aikaisemmin paikalla oli muutaman vuoden takainen kuivakukka-asetelma, joka jouti lähtemään.

Nukketalot Mattila ja Ylä-Mattila ovat eläneet hiljaiseloa koko syksyn, eikä Villa Sohvissakaan ole tapahtunut paljon mitään. Sohvin kalustoa tosin on "ryöstetty" uuteen taloon:

Tämä uusin ei varsinaisesti ole minun nukketaloni, vaan tytärpuoli on saanut sen joskus pikkutyttönä joululahjaksi. Se oli tallessa ja nostettuna saman piirongin päälle, jossa nyt asuu Villa Sohvin väki. Kun Sohvin ja Jallen talolle piti raivata tilaa, siirsin tämän vain tavaroineen päivineen pois tieltä yhdelle tasolle. Kaikki oli sikin sokin, kunnes viime sunnuntaina toinen perheemme lapsenlapsista, Neiti 10 v. pisti töpinäksi, järjesti ja kalusti tämän uudestaan. Kalustona on talon omat muoviromppeet ja lisää Sohvin talosta. Terassille on  katettu juhla-ateria ja patiolla oli suuri joukko väkeä ulkoilemassa, jonka mies vahingossa tuuppasi nurin. Nyt joulun aikaan on tytölle ilmeisesti lisää ajanvietettä tiedossa tämän kimpussa. - Huomaa vinttihuoneen leijonaperhe!

Tietääkö kukaan, mikä talo tämä mahtaa olla? Lundbytä ei ainakaan enkä oikein saa selvää mittakaavastakaan. Mies ja Neidin isä muistelevat vieläkin sitä jouluyötä noin 20 vuotta sitten, jolloin he hiki virraten kasasivat tämän rakennuksen. Nimikin tälle pitäisi keksiä. Onko ehdotuksia?

Kuulumisia

Nukketalot asuikkaineen ovat eläneet hiljaiselämää koko syksyn. Jotain pientä olen näperrellyt, mutta muut asiat ovat vieneet huomioni enkä ole edes kuvannut yhtä nojatuolia, ulkopaljua ja -- mikäs se kolmas olikaan? Juu, keskentekoinen takka. Joulu tulee tänäkin vuonna nukketaloihin.

Viime vuonna maalaistalo Mattilassa soitti enkelten orkesteri joulumusiikkia yhdessä tonttukuoron kanssa. Tontuilla oli oma erillistalonsa samassa pihapiirissä. Pohjakerroksen navetassa asuvat lehmät ja hevoset kuuntelivat hartaina ylhäältä raikuvaa torvisoittoa. Pihalla oli Betlehemin seimi hyvässä yhteisymmärryksessä tonttutalon kanssa. Sama porukkaa varmaan esiintyy tänäkin vuonna. Mattila on Lundia-mittakaavassa ja pitäisi ehtiä tehdä oikeita mööpeleitä muovituolien ja pöytien tilalle. Ylä-Mattila on lähempänä 1:12 mittakaavaa ja sinnekin pitää tehdä joulua, vaikka isäntäväki varmaan viettää yhteistä joulua Mattilan nuorenparin kanssa. Villa Sohvissakin valmistellaan joulua.

Aito Blondineiti (ex. 43 cm Baby born) on uuden rakkautensa lumoissa ja opiskelee tiiviisti ranskaa, vai oliko se flaamin kieltä pärjätäkseen poikaystävänsä Pimin ja tämän kasvattipojan Rubenin kanssa. Minulla on nyt kaavoja ja kankaita näiden viime mainittujen vaatettamiseen, mutta ihmisten jouluvalmistelut vähän häiritsevät näitä puuhia.

Tarvitseeko muuten kukaan kahta aitoa Baby born-tuttipulloa, ruokalautasta, lusikkaa, pottaa ja  yhtä tai mahdollisesti kahtakin vaippaa? Vaihtaisin ne mielelläni johonkin minitavaroihin vaikka tavara tavarasta ja postikuluista jotain pientä lisäksi? Pehmeät nahkapalatkin käyvät vaihtokaupassa, sellaiset joista saisi värkättyä vaikka takit näille  "nuorille aikuisille". Keittiön tuolit ja pöytä ainakin puuttuvat vielä Villa Sohvista. Kysele kommenteissa tai meilaa  villiviini55 @ blogspot.com ilman välilyöntejä.

Arvontaa, arvontaa!

Minni kehottaa kaikki piipahtamaan Villiviinin blogissa, jossa on arvonta alkanut sen kunniaksi että Villiviini-täti itse osui olemaan lukija numero 4000 omassa blogissaan. Saa osallistua! Minnikin ehkä osallistuu.

Minni kävi nappaamassa sieltä jo itselleen muutaman ruusun. Koko kimppua ei sentään rohmunnut.

Minni kävi Brysselissä

Terveisiä ulkomailta. Minä sairastin pitkään kipeää jalkaani, mutta lopulta oli pakko mennä töihin. Pomo katseli vähän vinoon, kun ehdotin kongressinmatkaa Brysseliin. Myönsi sentään lopulta luvan ja oikeastaan pitikin matkaa aiheellisena. Kysymyksessä oli EU-maiden eräs juridisia ongelmia käsittelevä kongressi, mutta mitäpä minä siitä nyt enempää jaarittelisin. Ette te ehkä ole perehtynyt kovin tarkkaan näihin ongelmiin, kuten sivumennen sanottuna ei pomokaan. Niin rupesin pakkaamaan ja lukemaan jo etukäteen hankkimaani matkaopasta.

Minni tutustuu Brysselin nähtävyyksiin.

Mustan kävelypuvun pakkasin tietysti mukaan, mutta muuten matka-asuni oli rento ja mukava, siis sopiva ikävän ahtaaseen lentokoneen paikkaan. Pomo ei hyväksynyt matkaa bisnesluokassa. Itse se kyllä....

Varasin kongressipäivän lisäksi itselleni muutaman vapaapäivän kaupunkiin tutustumista varten. Tietysti kävin katsomassa sitä pissivää pikkupoikapatsasta ja ajoinpa töllistelemäänn naton päämaja edessä olevaa kompassikuviotakin. Kokous kesti onneksi vain yhden päivän, sillä en ymmärtänyt puoliakaan siellä puhutusta nopeasta ranskasta.

Onneksi tuli varattua ne vapaapäivät, sillä heti tiistaina tapahtui jotain ihmeellistä. Seisoin parhaillaan ihmettelemässä komeaa Raatihuonetta, kun paikalle porhalsi polkupyörällä eräs herra, käsivarrellaan pieni poika. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi miehen päässä olevaan raitapipoon, joka oli samanlaista raitatekstiiliä kuin oma vapaa-ajan paitani. Kieltämättä noteerasin myös herran suklaanruskeat nappisilmätkin. Lapsi oli puettu prikulleen samanlaisiin vaatteisiin, joten ehkä kyseessä olivat isä ja poika? Isän ihonväri tosin oli tummempi kuin lapsella.

Niin uteliaasti heitä tarkastelin, että taas menetin tasapainoni ja kaatua pyllähdin keskelle Suurta toria. Mies tuli nopeasti auttamaan ja näin me tutustuimme. Herra esittäytyi: hän oli nimeltään Pim Hali-Tulivoo, ammatiltaan vapaa toimittaja. Lapsi oli kasvattipoikansa Ruben. Valitettavasti ranskankielen taitoni on vajavainen enkä puhu sanaakaan flaamia, mutta onneksi pärjäsimme niin hyvin englannilla, että jo hetken päästä istuimme cappuchino-kuppien ääressä läheisessä katukahvilassa.

Sohvin uusi keittiö

Vihdoinkin keittiö on siinä pisteessä, että Sohvi voi panna kahvipannun tulelle! Huonekalut hakevat vielä paikkojaan eikä astiakaappikaan ole vieläkään tullut tehtaalta, mutta nyt emäntä pääsee vihdoinkin asettumaan keittiön valtiattareksi. Tähän asti on keitetty vinttikamarin pienellä liedellä. Reipas Tessu-koirakin saa varmaan ainakin vesikupin ja ehkä petinkin keittiön nurkkaan, ellei sitten seinällä kukkuva käki sitä säikäytä.

Taitava puuseppä Mäkelä, joka osaa tehdä vaikka mitä, sai kuin saikin aikaiseksi hienon hiiligrillin vanhasta hellasta. Se on toistaiseksi testaamatta, mutta takana olevalla kaasuliedellä on jo ensimmäiset kahvit tulossa.

Komean teräksisen kaasulieden takana on uusi tiskipöytä. Tiskipöydän päällinen on laatoitettu ja suuri allas on aivan uutta plastikki-materiaalia. Myös hanat ovat uusinta uutta. Tiskipöydän alakaappiin mahtuu jopa kaasupullo piiloon, Sohvi iloitsee.

Toinen uutuus on peräseinälle sijoitettu pakastinarkku, jossa on vallan kolme merkkivaloa ja lukko sekä seinämissä paksu eristekerros, kuten paikallinen kauppias mainosti. Tämä taitaakin olla pitäjän ensimmäisiä pakastimia? Uusi jääkaappi löysi paikkansa ovipielestä, sillä näin Sohvi voi kätevästi tyhjentää kauppakassinsa. Toistaiseksi kaapissa on vain muutamia hääjuhlista jääneitä viinipulloja.

Sohvi halusi ehdottomasti tiskipöydän taakse ikkunan, jotta voisi ihailla talon sivulla olevaa kaunista koivikkoa. Peräseinän ikkunasta näkyy, kuten tarkat silmät voivat havaita, Sohvin ja Jallen vihkikirkko. Jalle, joka on tarkka ja nuuka mies mitä kotihankintoihin tulee, halusi Mäkelän käyttävän vanhoja ikkunapuitteita, jotka löytyivät tallin vintiltä.

Sohvi rakastaa punaista väriä, kuten keittiöstä on helppo huomata. Tiskikaapit sävytettiin altaan värin mukaanm, vaikkakin Mäkelä hieman epäonnistui tuossa maalaamisessa. Timpuri ei aina ole paras mahdollinen maalari ja laattamies, vaikka muuten tarkka onkin, Jalle lohdutti.

Sohvi miettii vielä ikkunaverhojen ja pöytäliinan värejä. Mattokaupassakin pitäisi käydä ihan ensi tilassa.

Sohvi sai arvokkaan lahjan

Perheonni kukoistaa Villa Sohvissa ja remonttikin edistyy pikku hiljaa. Nyt Jalle-herra joutui lähtemään  vähän pitemmälle käräjämatkalle Turun suuntaan ja Sohvi oli monta päivää ikävissään kotona. Onneksi seurana sentään oli koiranpentunsa Tassu, sillä timpuri oli muutaman päivän tilapäisellä keikalla pitäjän toisella laidalla. Siltäkin osin oli rauha maassa, sillä Mäkelä on todella uurastanut ahkerasti keittiön kimpussa ja vanhat riidat on sovittu.

Jalle päätti ilahduttaa nuorikkoansa tuliaislahjalla.Tässä hän esittlee vaimolle komeaa Aalto-vaasia, jollaista ei talossa aikaisemmin ole ollutkaan eikä ihme kyllä, tullut häälahjaksikaan, vaikka monenlaista design-tavaraa tulikin.

Ihastuttava vaasi (kuvaa kannattaa suurentaa) on hankittu täältä, Titan oivallisesta lahjatavaraliikkeestä. (Ihan oikea Aalto-vaasi minikoossa on siis taitavan blogituttuni Titan käsialaa. Hän on näitä tehnyt eri värisinä ja yleisön pyynnöstä niitä kuulemma syntyy lisääkin.)

Timpuri palasi taas töihin

Villa Sohvin remontti jatkuu taas. Timpuri Mäkelä palasi ruskettuneena ja tyytyväisenä työmaan kimppuun. Kun hän ei kertonut, missä ja kenen kanssa lomaansa vietti, päätti Sohvi olla ottamatta hänestä valokuvaakaan. Sen sijaan Sohvi kuvasi uudet kodinkoneet, jotka tulivat tänään. Hieno kaasuliesi ja jääkaappi, jossa on oikein lasihyllyt sisällä. Kun muodissa on rosteripinta - Sohvi tosin aina puhuu ruostumattomasta teräksestä - niin sellaista hankittiin tähänkin keittiöön. Jääkaapissa tosin vain saranat ovat kiiltävää terästä.

Mäkelä rupesi tutkimaan myös talon vanhaa puuhellaa. Jospa siitä vielä saisi käyttökelpoisen? Tai edes grillin? Vähän nokinen se kyllä on, mutta haitanneeko tuo, arveli talon isäntäväki. Ja onhan tiilipintakin nyt niin kovasti muodikasta.