Uuni on valmis

Kyyhkylän yläkerrassa vietettiin eilen pientä musiikkituokiota, kun pönttöuuniin oli saatu ensimmäiset tulet ja muutenkin asetuttu taloksi. Sen kunniaksi Taimi pukeutui parhaaseen ja ainoaan konserttileninkiinsä ja istutti Voitto Armaan kuuntelemaan. Alakerran Liena-kissa oli siihen asti istunut ahkerasti rappusten yläpäässä, mutta reipas urkumusiikki karkotti sen heti alas Vaijan turviin.

Siis pönttöuuni on nyt valmis, ellen sitten vielä maalaisi sitä toiseen kertaan. Maalasin luukut tussilla mustaksi ja yläreunan koristenauhan sekä hetken mietittyäni myös tuon jalustan kokonaan kellertäväksi. Jalusta on muuten jonkun jäätelötötterön kansi ja istui prikulleen vessapaperihylsyn pohjaksi. Yläkuvan naru ei kuulu uuniin, vaan pitää talon kattoa auki.

Paljon on vielä tekemistä sekä talossa että asukkaiden huollossa. Huomasin, että poikaparalla ei ole edes housuja jalassa ja äidinkin pitäisi saada uusi vaatekerta.

Pönttöuuni sai luukut

Jotain tapahtuu rintamamiestalo numero kahdessa eli Kyyhkylässä, vaikkakin hitaasti. Eilen näpertelin luukut pönttöuuniin ja yritin värkätä myös hellaan parempia luukkuja. Viime mainittu projekti ei oikein onnistunut.

Luukut varmaan kaipaavat vielä maalia, mutta ehkä otan kerralla useamman maalaushankkeen.

Olin mukavassa tapaamisessa, josta jo yhdessä blogissa kerrottiinkin. Kolme naista talot kainaloissa pääsimme neljännen talontekijän ja ahkerasti meitä auttaneen puolisonsa hyvään huolenpitoon. Saimme varmasti ideoita, ihailimme toistemme enemmän ja vähemmän edistyneitä taloja ja rupattelimme rattoisasti yhden iltapäivän. Ihan oikeaa apuakin saimme. Esimerkiksi itse en ikimaailmassa olisi saanut taloni etuluukkuja kiinnitettyä paikoilleen. Avun lisäksi sain  myös kunnon kiinnikkeet eli pianosaranat, joilla luukut taatusti pysyvät paikoillaan. Kiitos vielä kerran, Matti-isäntä ja Sirkka-emäntä! Ne sämpylät ja korvapuustit oikein sulivat suussa.

No tulihan se vuokralainen

Mamma oli jo melkein heittänyt toivonsa uuden vuokralaisen suhteen. Tavaroita on kyllä toimitettu, mutta vuokranmaksajasta ei ole tietoakaan. "Olisha tää meijä vinni ollu hyvä omaskii käytös. Sie vaija olisit sen voinnu laittaa kuntoo, nii et vaik sie isse oisit muuttannu sinne makkaamaa. Tai miksen mieki, jos siun jalkais ei kestä kapuamist ylös kapeit portait." Näin se mamma eli Uotisen Anni aamulla puheli isälleen Vaijalle. Mutta nyt ei ollut vara valita, sillä se oli vuokralautakunta, joka vuokaralaisen pakotti ottamaan.

Mamma ja vaija ovat jo tehneet kaikenlaisia hankintoja, kuten sen Porin Matinkin, niin että sopisihan sitä pian muuttaa taloon ja alkaa maksaa vuokraa. Raha ei tosiaankaan tekisi pahaa, sillä yläkerran portaisiinkin meni rahaa ja tavaraa, eikä ovet vieläkään ole kunnoassa. Vaija mietti jonkin aikaa, pitäisikö alakertaan laittaa toinen ovi, että vuokralainen saisi kulkea omia aikojaan yläkertaan. Mamma oli sitä mieltä, että jos ei leskivaimon omat tai vieraiden kulkemiset kestä päivänvaloa, niin sopii hakea kortteeri muualta.

Onneksi mamma sai nyt kunnollisen kylmäkomeron rappusten alle. Oviaukko vain on kovin ahdas, mutta eipä sinne sisälle tarvitse kenenkään änkeytyäkään, mamma arveli. Kahdelle hyllylle kuitenkin mahtuu ainakin maidot ja voit, mikset lihapottikin.

Tänään iltapäivällä, kuin tilauksesta leskivaimo Taimi Hiiroinen - Ikonen vihdoinkin tulla körötteli poikansa kanssa pihaan. Reessä oli mukana monta tavaramyttyä, vaikka osa oli jo tullut etukäteen Kyyhkylään.Kyytimiehenä oli pitäjän suntio, sillä totta kai kanttori-urkurin piti ensin käydä kirkolla tarkistamassa työolosuhteensa ja tervehtimässä esimiestään kirkkoherraa.

"Sehä olkii hyvä, et meijä vaija lämmitti eilen teijänki huoneet, nii et työ saatte nyt kaikes rauhas käyvä uuteen kottiin. Nii et tervetulloo vaan", toivotti mamma. - Meilt työ saatte ostaa maijot ja muut mitä tarviitte näin alkuun.Mie jo pyöräytin teil vehnäsarvii ja pian saan piirakat uunist."

"Mikä se tään nuoren miehen nimi on?"
"No, sano nyt, Voitto Armas, tätille nimesi ja ikäsi, kehotti lapsen äiti.
"Voitto Arlmas, viis vuatta".

Vaija sai oman kolon

Tänään oli näpertelypäivä. Yritin tehdä yläkerran rappuja tikuista, mutta se osoittautui niin työlääksi, että kelpuutin tämän pahvirappusen ainakin toistaiseksi. Oikaisin toisessakin asiassa: en ruvennut näpertämään reikää lattiaan. Sen sijaan rappusten alle jäi sopiva kolo kylmäkomeroa varten. Täytyyhän talossa semmoinen olla, varsikin kun jääkaapit ovat vielä tähän aikaan vauraamman väen kapistuksia.

Näpersin oven taakse hyllykön pienestä rasiasta, jonka puolikkaat liimasin päällekkäin ja tein hyllyn kumpaankin. Hyllykkö on irrallaan, koska voi olla, että rappuset vaativat vielä pientä säätöä.

Taloon pitäisi tulla myös veranta. Piti tulla ulkorakennuskin, sama tilanne: olen jo menettänyt toivoni. Ehkä kesällä yritän leikata osat jostain levystä ja yritän tehdä ne itse. Kun eteinen vielä odottaa tulemistaan, mutta raput piti saada yläkertaan, sai Vaija samalla rakennutettua itselleen oman pienen sopen. Muurin kyljessä on mukava istua lukemassa. Vaija halusi ehdottomasti valita tämän Fazein sinisen eteiseen seinäväriksi, vaikka  tyttärensä Mamma sitä tuhahteli.

Onneksi lehmä saa olla vielä tämän talven Mattilan navetassa, missä Mamma käy sitä hoitamassa. Mamma juuri tulikin iltalypsyltä. Piirakat ja karjalanpaisti odottavat jo syöjiään.

Vaija on aina ollut lukumiehiä. Osa oma entisen kodin huonekaluista on kuin onkin evakkoretkensä jälkeen päätynyt tänne Kyyhkylään, Vaija oli erityisen tyytyväinen nähdessään omat kirjalaatikot ja kirjahyllynsä. Mamma vähän tuhahti, sillä hänellä on muutakin tekemistä kuin lukeminen. Verhot pitäisi saada ikkunoihin ja huonekaluissa on vaikka miten paljon kunnostettavaa.

Prenikka ja huutokauppaterveiset

Sain ihanan tunnustuksen Mini, minimpi, minein -blogin Leilalta. Tuhannet kiitokset!

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille tunnustuksen annoit, jakavat sen eteenpäin viidelle ihanalle blogille.

Leila päätti antaa tunnustuksen heille, jotka ovat saaneet rintamamiestalonsa kääreistä pois ja ainakin hieman aloitettua!   Kiitän ja kumarran - minun taloni on talo numero 2. 

Tämä on jo liikkunut jo niin monessa tutussa blogissa, että en osaa nyt pistää viestiä eteenpäin. Mutta jos olet rintamamiestalon rakentaja ja täytät ehdot, olet ilman muuta ihana ja ansaitset tämän tunnustuksen. Ole hyvä!

Ja nyt takaisin Kyyhkylään. Vaija oli huutokaupassa, josta kotiutui ylen tyytyväisenä. Vielä illansuussa Mattilan isäntä ajoi kuormurillaan pihaan ja auttoi ostosten kantamisessakin. Vaija oli löytänyt hienon Porin Matin, joka on jo kannettu Kyyhkylän yläkertaan.

Kyllä nyt pysyy lämpö vuokralaisenkin kamarissa ja leski voi keittää ruokansakin tuossa levyllä. Mamma arveli, että uuni vaatii vain pientä pintakorjausta, ehkä keittolevyn uusimista, jos semmoisen jostain saisi. Vähän nokia on pestävä ja sitten ehjä, vallan siisti ja hieno kamiina on valmis käyttöön. Heti kun kylän muurari-Matti joutaa paikalle liittämään sen hormiin. Sitä ei taitava mamma eikä edes vaija uskalla itse tehdä.

Miehet raahasivat yläkertaan (mikä sivumennen sanottuna olikin aika urakka, kun raputkaan eivät vielä ole valmiit) myös muutamia komeita huonekaluja ennen kuin mamma ehti väliin. Hän huomautti, että haluaa vielä miettiä, olisivatko näin hienot kalusteet pikemminkin alakerran peräkamariin sopivia. Heteka-nimisiä sänkyjä ei vieläkään ole löytynyt. Ei ollut edes huutokaupassa, ei. 

Vaija lähti huutokauppaan

Kun Kyyhkylän rintamamiestaloon tarvitaan huonekaluja, lähetti mamma isänsä naapurikylään huutokauppaan. Toivomuslistalla on yksi Porin Matti ja vuokralaiselle jotain mööpeliä. Verhokangastakin mamma toivoo, vaikka näin pula-aikana on totisesti onnen kantamoinen, mitä huutokaupoista löytyy.Ja mitä kupongeilla saa.

Uusiaikainen hetekä-sänkykin pitäisi saada ainakin mammalle itselleen. Vaija nukkukoon tuvan puusohvassa kun on siihen jo tottunut.

Voi herttileijaa, sanoi Mamma

Mamma on nyt vallan ihmeissään. Huijariko se uusi hyyryläinen onkin? Itse kirkkoherra tuli siitä eilen kirkonmenojen jälkeen sanomaan ja varoittamaan. Se sanoi, että ei likka ainakaan mikään oikea kanttori ole, kun ei semmoista kirkonvirkaa ole naisille edes vielä perustettu. Mutta valittu mikä valittu, sanoi rovasti, jos osaa soittaa urkuja, niin saa apukanttorin paikan, kun tuli luvattua. Ja kuulemma ne urutkin on semmoiset viihdeurut, mitkä lie. Niin se sanoi.

Mamma kiipesi heti Kyyhkylään päästyään yläkertaan. Vuokralainen ei ole vielä saapunut, mutta naapurin isäntä toi jo viikolla koko ison hevoskuormallisen lesken tavaroita. " Vai ovat nuo viihdeurut?" mamma jupisi ääneen.  Mitähän tästäkin nyt seuraa?