Pääsiäisvalmisteluja

Mattilassakin valmistellaan tietysti jo pääsiäistä. Kun kunnon leivinuuni on vain Ylä-Mattilassa, ovat leipomuksetkin siellä. Vuokaleipä on juuri nostettu leipälapion avulla uunista ja kypsiä hiivaleipiä on  jo
jäähtymässäkin leivinliinan alla.

Sivupöydällä vihannekset odottavat käsittelyä. Vadeissa on kukkakaaleja ja porkkanoita sekä tomaatteja. Lattialla vadissa ja vadin vieressäkin perunat odottavat pesua ja kuorimista.

Mutta nyt välillä pidetään kahvitauko - juodaan iltapäiväkahvit tuoreen pullan kanssa. Sohvin tuoma tuliaiskakku on kovin riittoisaa, kun sitä on vieläkin jäljellä. - Pullapitko ei suinkaan ole homeesta vihreä, mutta väritys oli harvinaisen vaikeaa. (Taitaa uunin lämmityksessä olla vielä harjoittelemista, arvelee Matleena, nuori emäntä ja toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä!

Ystävänpäivän puuhia

En tainnut ihan ehtiä toivottamaan hyvää ystävänpäivää, kun kello näemmä on tasan 0.00. Vietin päivän hyvissä merkeissä: keitin ison padallisen laskiaisrokkaa ja nyhräsin Ylä-Mattilan sisustushommissa. Tällaista:

Tuvan muuri on oudossa paikassa ja oudossa asennossa, sillä jouduin vetämään sen pois paikaltaan, hellan viereen laittaakseni kynttilän tuonne koloseensa. Muurin malli on otettu ihan ihkaoikeasta meidän tuvasta. Tätä tosin vähän jouduin muokkaamaan. Liesikuvun jätin kokonaan pois, kun se peitti koko näkyvyyden leivinuunille.

Entiseen ja nykyiseenkin aikaan paloturvallisuutta lisäävä kynttiläkolo on oikeastikin tuon mallinen, kylläkin kapeampi ja sirompi. Tällaisessa kolosessa, mikä liekään oikealta nimeltään, on tosi kiva polttaa kynttilöitä.

Nyt sormeni ja pahvinen lääkerasia kieltäytyivät tämän tarkemmasta yhteistyöstä. Kynttilänjalka on tehty tuikkukynttilän pohjakappaleesta ja kynttilä on pätkä vanupuikon vartta. Jostain blogista sain neuvot, kiitos sinulle idean antaja!

Kun kuvaa suurentaa, näkyu mannaryynirappaus hyvin, oikein hyvin myös rappauksen epätasaisuus. Vedin liimaa pintaan ja ropsuttelin mannaryyniä päälle, mutta joko liimaa oli liian vähän tai rappari liian hidas. En tosin muista enää, laimensinko liimaa mahdollisesti vedellä.

Tupa on nyt tämän näköinen. Heh, uunikin taas paikallaan! Tein ikkunalistat ja kapean ikkunalaudankin. Sen takia salusiinit ovat noin korkealla. Salusiinit leikkasin eilen miehen paidan hännästä. Paita poloinen oli käytössä pinttynyt ja vähän pesussa värjääntynytkin, joten väri oli kaikkea muuta kuin valkoinen. Pistin verhot vielä teekuppiin likoamaan, jolloin niistä tuli vanhaan tupaan sopivat "pellavaverhot". Pöydän maalasin uudestaan ja heitin ruman penkin menemään. Tämän pöydän laatikko on feikki: päälle liimattu pahvinkappale. Penkki ei oikein mahdu tupaan, joten voi olla, että jätän sen tekemättä tai keksin jonkun muun ratkaisun. Nyt oli kuitenkin tuotava edes yksi jakkara pöydän eteen. Tämä on se hanskasta tehty taburetti.

Ompelukoneen jakkaraa markkeeraa jostain ilmestynyt arpakuutio, jonka päällä on Vanhanemännän käsityölipas. Muutakin uutta tavaraa on ilmestynyt. Kahvimylly viehätti minua ihan yhtä paljon kuin ompelukonekin, joten ne oli pakko ostaa. Öljylamppu tuo tunnelmavaloa. Pikkuasioihin ei kannata takertua, kuten siihen että vesi tulee kultaisista hanoista ja kylpyhuoneessa on moderni amme ja sisävessä.

Olen unohtanut leikata hellan eteen suojapellin - se pitää muistaa ehdottomasti! Pyyheliinatelinekin puuttuu ja varmaan jotain muutakin. Nyt taas tulee remonttirauha, kun vanha pari on lähdössä eteenpäin maailmankierroksellaan. Sen takia kakkukahvit on katettu pöytään. Liinakin on vielä niin uudenkarhea, ettei oikein laskeudu nätisti. Ja juhlan kunniaksi tuotiin matto lattiaan siitä huolimatta, että se kipinäsuoja vielä puuttuu.

Vanhapari on melkein jo lähtökuopissaan. Tampuuriin on sitten viime näkemän tullut puhelinpöytä ja peili sen yläpuolelle.  Taulut on aseteltu seinälle ja vaatenaulakkokin on tekeillä. Naulakko tuli liian alas, mutta asia korjaantuu, kun teen siihen ylähyllyn. Muutakin hienosäätöä tarvitaan. Tein puhelinpöydän konjakkipullon korkista ja pahvilevystä, mutta jostain pitää keksiä siihen vähän korkeutta lisää.

Suunnitelmissa on yhden nojatuolin tekeminen tänne. Kirjani tosin ovat liian isoja tähän hyllyyn, mutta siitä ongelmasta selviää helposti. Ompelin myös emännälle matkatakin, jota olisi kiva sovittaa naulakkoon. En vain enää viitsinyt rupeta räpsimään kuvia, sillä meidän talon isäntä meni jo nukkumaan. Huomenna hänellä on tiedossa pitkä ja luultavasti rankka päivä. Minullakin on omia suunnitelmia huomiselle, joten voi olla että lähtökahvi juodaankin vasta myöhemmin...

Kiva saada uusia kavereita!

Tervetuloa taloon! Oikein sydäntä lämmitti, kun huomasin taas tänäänkin lukijakunnan lisääntyneen yhdellä. Toivottavasti viihdytte täällä! Tässä kuvia eilisistä aikaansaannoksistani:

Ensin kuva kylpyhuoneen laskoskaihtimesta. Löysin kätköistäni myös pyyheliinatelineen, jota mallasin tuohon etualalle. Muualle se ei mahdukaan, mutta ratkaisee sen, että en oikein keksinyt pyyhekoukuille paikkaa. Ei ole vielä tosin pyyheliinojakaan.

Sitten siirrytään alakerran tampuuriin. Siis eteiseen. Oikeasti en kutsu meidän oikeaa eteistämme tampuuriksi muuta kuin poikkeustapauksissa. Tambur? Näin sitä mummin sukulaiset kutsuivat, samoin miehen vanhemmat.

Vähän riemunkirjava tästä tuli. Seinälle täytyy tehdä vielä jotain, ehkä maalata muutama taulu seinän peitoksi tai ommella ryijy päälle. Olin malttamaton kasaamaan sen valmiiksi. Jännä miten vasta valokuvasta huomaa virheet. Tuokin liitoskohta kirjahyllyn ja seinäkkeen välillä näytti ihan siistiltä siihen asti kunnes näin sen tietokoneen ruudulta.

Päivän uutuutena on aamulla paikalleen liimattu kirjahylly ja etuseinäke sekä peili. Se on irrallaan rappusten vieressä. Kolmeosainen peili peittää rappujen taakse jäävää koloa. Se taas oli pakko jättää, sillä huolimattomuuttani en hoksannut, että ylimmältä rapulta pitää päästä nousemaan tuonne porraskaappiin.
Tarkkasilmäinen ehkä huomaa kaapin saaneen uuden katon ja ovi kahvan. Kaapissa on myös voimistelutanko vanhenevalle isäntäparille. Oli yksi hajonnut Aarikan rintaneula, jonka liimasin katoksi.

Joko etualalle tai vaihtoehtoisesti kirjahyllyn ja peilin väliin kaavailen vaatenaulakkoa. Tuo omituinen nauha etuseinässä oli heti virhe, mutta penteleen tehokkaan Pirkka-liiman ansiosta sitä ei enää saanut irti. Voi olla, että maalaan koko levyn jossain vaiheessa. Mustaksi?

Tuvan nurkka on nyt tällainen. Yritin tehdä hyllyköstä vanhan näköisen, mutta mitä enemmän yritin, sitä pahempi siitä tuli. Ehkä sekin vielä paranee, kun täytän hyllyt värikkäillä purkeilla ja astioilla. Juhlaserviisi ei oikein sovikaan tupaan.

Tämän etualalla olevan pillerirasia-kaapin teon selostinkin jo eilen. Päällikannen kaksi levyä on liimattu kaappiin kiinni, mutta takakappaleet vain hyllyyn ja ne lepäävät samalla korkeudella etulevyjen kanssa. Näin voin vetää kaapin ulos. Minun työkaluillani näiden hyllyjen irrotus ei olisi onnistunut siististi. Sen huomasin kirjahyllyä ja peiliä tehdessäni.

Leivinliina ja taikinavati odottavat pöydällä innokasta leipuria. Askarteluni ei ole vielä sillä asteella, että leipoisin pikku kakkusia. Tilasinkin jo valmiin täytekakun tupaantuliaisia varten... Kun nyt ensin teen pöydän ja kalustan toisen kerroksen salin vieraita varten.

Kalustotehtaalta, iltaa

Olen tänään värkkäillyt tuvan ja tampuurin kalusteita. Kalustosuunnitelmat taisivat muuttua viime yön pimeydessä. Olen saanut tosi monta ahaa-ideaa juuri ennen nukahtamista, kun hetken mietiskelen tämän hetken rakkainta harrastustani ja iloitsen pienistä näpertelyistäni.

Yritän saada tehtyä tampuurista yhdistetyn eteis-kirjastohuoneen, jos vain jotenkin saan vielä ängettyä lukutuolin kapeaan huoneeseen. Kiikkustuoli olisi valmiina, mutta se vie ehkä liikaa tilaa. Suunnitelma B on sitten nahkanojatuolin tekeminen. Kirjahylly sinne joka tapauksessa on jo tulossa, toinen asia on se, ovatko tekemäni kirjat liian suuria. Hyllyn liimaukset ovat vielä kuivumassa, joten en vielä kuvannut sitä.

Saan pidennettyä tuvan väliseinää hyllyn leveyden mitalla. Nyt tiskiallas mahtuu kunnolla ja sen viereen tulee saman tapainen työpöytä-kaappi kuin peräseinällä jo on. En tee ovia tähänkään kaappiin, vaan molemmissa on jo valmiiksi ommeltuna ruutukangasverhot ja sisällä yksi hylly. Tämän uuden kaapin istutan seinän korkuiseen lokerikkoon, tarkemmin sanottuna sen eteen eli vähän huijaten. Kaapin maalaus epäonnistui rumien teippien ansiosta eli sitä pitää vielä kohentaa.

Pyyheliinateline on edelleen suunnitteluasteella. Paikka ja ideoitakin on valmiina, mutta huomasin jo sahanneeni pienen rautasahani kieroksi, joten täytyy ehkä miettiä pehmeämmän materiaalin käyttöä. Silloin voisin saksia jotain kuviokaartakin telineen ylälaitaan.

Eilen tein vähän mini-käsitöitä: yhden leivinliinan ja tampuuriin laskoskaihtimen. Tänään ompelin ruutuverhot uuden kaapin oviaukkoon. Kangasta on riittävästi, hyvin hyvin riittävästi. Teen siitä varmaan vielä tupaan verhot, mutta sitten ei yhtään enempää tähän tupaan "talouskoulun essukangaskuosia". Pidän periaatteena päärmätä kaikki verhot ja muut tekstiilit ihan kuin oikeat isotkin vastaavat kappaleet. Kun en kuitenkaan osaa / jaksa / näe pistellä näkymättömiä pistoja, niin kätteni jäljet näkyvät oikein komeasti kaikissa kuvissa!

Huomenna menen silmälääkäriin, joten askartelut voivat jäädä vähiin.

Järjestelyä ja lajittelua

Muoks. Tulin lisäämään vielä kuvan ja selityksen loppuun..

Vihdoinkin muistin hakea vajasta lapsenlapselle hankitun höyläpenkin sisälle. Sen sijaan unohdin etsiä mustaa muovitettua rautalankaa, jota on jossain, mieskään ei muistanut missä. Vajassa se ei ainakaan osunut silmiin, katoksessa katselin enemmänkin harakoita, jotka näköjään siellä yöpyvät ja aitan ovea en avannutkaan. Sinne johti nimittäin leveä polku, ilmeisesti kissanpolku. Kerran yksi  katti hyppäsi melkein päähäni, kun arvaamatta menin häiritsemään sen rauhaa. - Lankaa olisin tarvinnut hellan kaidetta varten, joka muuten on jo valmis.

Höyläpenkki ja istutuspöytä pääsevät pian uuden työpisteeni rumiksi, mutta tarkoituksenmukaisiksi kalusteiksi. Ajatus on se, että liima ja sahanpuru olisi mahdollisimman kaukana tietokoneesta, sillä niitä ei näppis ainakaan tarvitse mausteekseen. Huoneen yhdessä nurkassa onkin sopiva tila, joka on helppo imuroida tai lakaista alati lattialle tippuvasta silpusta.

Työhuoneessa ajelehtii nyt runsaasti erilaista kamaa, jolle yritän keksiä loogista säilytyssysteemiä. Pitää myös muistaa, mistä otti ja palauttaa samaan paikkaan heti käytön jälkeen. Siinä olen huono.

Osa askartelutarvikkeista on jo säilötty sieviin laatikoihin, mutta joka artikkelilajille ei voi varata omaakaan rasiaa. Väreillä ja maaleilla on laatikkonsa, työkalut ja pensselit ovat vanhassa aterinlokerikossa. Valmiina ostetut pikkuiset huonekalut, astiat ja sen sellaiset pääsivät säilöön vanhan malliseen käsityölaatikkoon. Napit, nauhat ja helmet ovat täyttäneet jo oman askinsa, joten niille pitää keksiä uusi paikka.

Kaikkein pahimpia ovat erilaiset uusiokäyttöön tulevat, epämääräisen muotoiset tavarat, jotka eivät mahdu siististi oikein mihinkään. Kai sitä A-nelkkuja säilöö vaikka missä lokerikossa, mutta entä missä leikellyt pahvilaatikot, lääkepurkit ja -rasiat, korkit yms. epämääräinen romu? Nyt niitä on kasseissa, kannellisessa säilytyslaatikossa, mutta myös lattialla ja vierasvuoteella ajelehtimassa. Kaikelle kun voi joskus tulla käyttöä... luulisin. Liimalla höystettyä mannaryyniäkin on yhdessä jätskipurkissa tiiviin kannen alla.

Tuvan seinän tapetointi onnistui, kun en yhtään ohentanut liimaa. Kangas oli ainakin hetki sitten vielä seinillä.
Levitin liiman suoraan seinään ohueksi kerrokseksi ja yritin pingottaa kankaan mahdollisimman suoraan ja tasaisesti päälle. Se melkein onnistuikin ja se ainoa ryppy jää uunin tai ainakin puolipanelin taakse.

Lisäys illalla: Otin äsken kuvan tuvasta ja pakkohan se oli tulla tänne vielä lisäämään. Varsinainen kuvauksen aihe oli jäätelötikkujen väritarkistus. Aion paneloida niillä seinää ja värjäys on suoritettu 1) kahvilla, mutta kun vanhan sumpin haju kävi pahasti nenääni, 2) siirryin teehen. Ero on selvä, sillä alla keskellä on yksi pitempi värjäämätön kalikka mallina. Tummin on pahvia, joka jäi vahingossa lautojeni alle.

Huom. näitä niksejä en sentään keksi itse, vaan luen kirjoista ja etenkin blogeista itseäni viisaampien neuvoja.

Kelvoton tapetoija

Yritin liimata vanhaa tyynyliinaani nukketalo Ylä-Mattilan tuvan tapetiksi. Ei onnistunut. Mies ehdotti vanhaa kunnon perunaa ja toiseksi vaihtoehdoksi maitoliimaa. En tiedä onko maitoliimaa enää olemassakaan, mutta muistin heti sen ja harvasidoksisten juuttisäkkien hajunkin, kun isä paikkasi niitä. Tai olivatkohan ne juuttisäkkejä, oikeastaan en tiedä.

Minun liimani oli tavallinen Pirkka Yleisliima, jonka pitäisi liimata mm. kangasta. Ehkä nukketalon seinä on liian vaativa kohde tai ehkä laimensin liimaa liikaa. Huomenna on uusi yritys, aloitan sen perunan keittämisellä. Perunanpuolikas oli 50-luvulla taattu liimapuikko. Samalla ehkä tutkin kertaalleen vielä tilkkuvarastoni. Tämä beige lempityynyliina taitaa sittenkin olla vähän haljun värinen. Tai ehkä maalaan tai vanhennan pikkuhyllykön vielä okrasta vaaleammaksi tai kokonaan toisen väriseksi?

Haimme matkahuollosta valtavan paketin. Sen tärkein artikkeli oli viiden kilon pussi paljon mainostettuja bilteman sytytystikkuja. Nyt kyllä riittää raaka-ainetta muutaman talon kalustuksiin ja rappusiin! Kun netistä ei kannata ostaa muutaman euron tikkuja, jos rahti on moninkertainen, niin tulin ostaneeksi vähän muutakin, mm. kätevän ja hyväksi havaitsemani puutarhan työpenkin, siis sellaisen jonka päällä voi joko istua tai olla polvillaan kitkemässä.  Ostin myös kasvihuoneelle istutuspöydän, jonka ensimmäinen ja ehkä ensisijainenkin käyttötarkoitus on olla pieni työpöytä näille näpertelyille.

Mannaryynit vain lentelivät

Olen näperrellyt puoli iltapäivää nukketalon muuria. Tämä onkin ollut sopivaa pakkaspäivän puuhaa. Onneksi mies viritteli tulet hellaan jo puolilta päivin, joten ei ole huolta tarkenemisesta.

Vaikka yritin olla tarkka, niin tarkka kuin vain osasin, niin silti muurin yksi kulma irvistää, kuvassa enemmän kuin luonnossa. Tein koko tämän laitoksen eri kokoisista rasioista, joiden päälle liimasin valkoista paperia. Kuva valehtelee; kyllä tämä suora on. Mittakaavaa en ole miettinyt, mutta aika lähellä talon alakerran huonekorkeutta tämä näyttää olevan.

Rappasin muurin jo eilen mannaryyneillä ja nyt kun olen käännellyt näitä osia, niin mannaryyniä on vähän joka puolella. Mutta muurikin on melkein valmis. Hella on ainakin vielä erillään, mutta muuten koko laitos on yhtenä kappaleena. Liesikupukin oli kertaalleen kiinni, mutta otin sen pois.

Kehuin liesikupua, mutta siitä ei tullut hyvää. Yritin kaikin tavoin tehdä tästä esikuvansa näköistä, mutta liesikupu ainakin on liian massiivinen eikä sen alta näkynyt kunnolla edes leivinuunin luukku. Asiaa täytyy vielä miettiä. Ehkä jätän sen kokonaan pois, sillä ei tämä muutenkaan ihan yks-yhteen ole meidän muurin kanssa.

Tässä kuitenkin jo ensimmäiset kahvit kiehuvat. On tämä vaan niin komea! (Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei tule jälkipuheita, sanoo jo vanha suomalainen sananlaskukin.) Ihan oikeasti olen tyytyväinen tähän vaiheeseen, sillä huomasin etteivät sormeni ole vielä tottuneet noin pieneen askarteluun. Eivätkä silmät näe virheitä ennen kuin vasta isompana kuvana tietsikalta.

Kaksi luukkua avautuukin, kuten näkyy! Niiden näpertely oli tuskallista. Saranointi vaatii vieläkin miettimistä, eivätkä tuikkualumiiniset luukut muutenkaa saa vielä täysiä pisteitä. Hellan tulipesän salpa on taivutettu nuppineula ja tuli on tietysti silkkipapera.

Tuhkaluukut ja uunien nupit ovat eri kokoisia haaraniittejä. Pelti on kiinni nuppineulalla, mutta unohdin tehdä hormiin aukon ennen rappausta. Kai tämä näinkin käy. Pellin alapuolella oleva nuppineula on vain merkkinä, sillä tuikkukupista tehty pelti ei näy oikein hyvin vaaleasta muurista. Taivuttelin leivinuunin arinan pahvista, mutta se oli teipattava vielä erikseen tuohon uunin suulle ja sitten minä hölmö piirsin tiilet sinisellä kynällä. Onneksi tässä on vielä muutakin maalattavaa.

Seuraavaksi tekisi mieli tapetoida seinä ja jättää nämä luukut hetkeksi lepäämään. Nyt ainakin lopetan askartelun tältä päivältä.

Muurin tekoa

Tänään rupesin tekemään muuria Ylä-Mattilan tupaan. Malli löytyy aika läheltä ;-), vaikka ihan kaikkia kransseja ja kiemuroita en saakaan näperrettyä eivätkä mittasuhteetkaan ole ihan oikeat. Raaka-aineena on ohut lääkepakkauksen ja konvehtirasian sekä vähän paksumpi valokuvakirjan kääreenä tullut kartonki (vai olisikohn viimeksi mainittu jotain miniaaltoa?), joita olen päällystänyt valkoisella piirustuspaperilla. Hellan levy on valmiiksi mustaa, kiiltävää pahvia, joka on tullut jonkun nukkistavaran mukana taloon.

Tässä vaiheessa ollaan juuri nyt:

Uuni hakee vielä paikkaansa, mutta tulee joka tapauksessa huoneen takaseinälle. Kolo näkyy vähän huonosti, mutta kuvaa suurentamalla paremmin, sillä muurin laidassa on käytännöllinen ja turvallinen kynttilöiden polttosyvennys. Tein kynttilänkin sinne jo valmiiksi, mutta vasta kuvasta huomaan, miten reunat ovat rumat eli vaativat vielä vähän laittamsita. Vaikka piisihän on tietysti vanha ja jo vähän rappeutunut...

Leivinuunin suuaukon, hellan pesän ja puukolon sain myöskin näperreltyä suurella vaivalla. Nämä kannattaisi tehdä ainakin tähän vaiheeseen valmiiksi ennen kuin rupeaa taittelemaan ja liimaamaan esimerkiksi hellan sivuja kiinni! Kas, ei kaikkea huomaa heti ensimmäisellä kerralla.

Juustopaketin muovikannesta (Valion iso Kippari-juustopakkaus osoittautui prikulleen sopivaksi) on tulossa liesikupu. Se on jo leikattu valmiiksi ja odottaa nyt maalausta. Leivinuuni on liesikuvun takia esikuvaansa korkeammalla, kun en ole varma kattiloiden korkeudesta. Itse hella tosin on vanhaan tapaan aika matala. koska emännätkin olivat nykyistä lyhyempiä. Hellassa on tietysti paistinuuni tai ehkä kaksi, mutta feikkejä eli pelkät luukun kuvat. Onko kukaan kokeillut uunin rappausta mannaryyneillä? Pitää varmaan kokeilla ensin muualle, etten pilaa suurella vaivalla tehtyä muuria.

Aloitin tästä tuvan massiivisimmasta kalusteesta ennen kuin edes haaveilen seinien tapetointia. Yläosaan tulee siis tapettia, alaosaan luultavasti puolipaneli. Uunin toiselle sivulle ajattelin tehdä jonkinlaisen pankon ja sen alapuolelle kaapin tai hyllykön. Ei ehkä ihan oikeaoppista, mutta pieneen tupaseen ei muuten taida saada tarpeellisia säilytystiloja.

Näinhän tässä kuluikin taas yksi iltapäivä oikein rattoisasti. Nyt lähden laittamaan iltaruokaa. Mainostamastani kakusta tuli muuten oikein onnistunut, ei liian makea, ei liian hapan.