Vaikka yritin olla tarkka, niin tarkka kuin vain osasin, niin silti muurin yksi kulma irvistää, kuvassa enemmän kuin luonnossa. Tein koko tämän laitoksen eri kokoisista rasioista, joiden päälle liimasin valkoista paperia. Kuva valehtelee; kyllä tämä suora on. Mittakaavaa en ole miettinyt, mutta aika lähellä talon alakerran huonekorkeutta tämä näyttää olevan.
Rappasin muurin jo eilen mannaryyneillä ja nyt kun olen käännellyt näitä osia, niin mannaryyniä on vähän joka puolella. Mutta muurikin on melkein valmis. Hella on ainakin vielä erillään, mutta muuten koko laitos on yhtenä kappaleena. Liesikupukin oli kertaalleen kiinni, mutta otin sen pois.
Kehuin liesikupua, mutta siitä ei tullut hyvää. Yritin kaikin tavoin tehdä tästä esikuvansa näköistä, mutta liesikupu ainakin on liian massiivinen eikä sen alta näkynyt kunnolla edes leivinuunin luukku. Asiaa täytyy vielä miettiä. Ehkä jätän sen kokonaan pois, sillä ei tämä muutenkaan ihan yks-yhteen ole meidän muurin kanssa.
Tässä kuitenkin jo ensimmäiset kahvit kiehuvat. On tämä vaan niin komea! (Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei tule jälkipuheita, sanoo jo vanha suomalainen sananlaskukin.) Ihan oikeasti olen tyytyväinen tähän vaiheeseen, sillä huomasin etteivät sormeni ole vielä tottuneet noin pieneen askarteluun. Eivätkä silmät näe virheitä ennen kuin vasta isompana kuvana tietsikalta.
Kaksi luukkua avautuukin, kuten näkyy! Niiden näpertely oli tuskallista. Saranointi vaatii vieläkin miettimistä, eivätkä tuikkualumiiniset luukut muutenkaa saa vielä täysiä pisteitä. Hellan tulipesän salpa on taivutettu nuppineula ja tuli on tietysti silkkipapera.
Tuhkaluukut ja uunien nupit ovat eri kokoisia haaraniittejä. Pelti on kiinni nuppineulalla, mutta unohdin tehdä hormiin aukon ennen rappausta. Kai tämä näinkin käy. Pellin alapuolella oleva nuppineula on vain merkkinä, sillä tuikkukupista tehty pelti ei näy oikein hyvin vaaleasta muurista. Taivuttelin leivinuunin arinan pahvista, mutta se oli teipattava vielä erikseen tuohon uunin suulle ja sitten minä hölmö piirsin tiilet sinisellä kynällä. Onneksi tässä on vielä muutakin maalattavaa.
Seuraavaksi tekisi mieli tapetoida seinä ja jättää nämä luukut hetkeksi lepäämään. Nyt ainakin lopetan askartelun tältä päivältä.
Ompas mahtava uuni kaikkine yksityiskohteineen!
VastaaPoistaVau, en kyllä jaksaisi tai osaisikaan tuollaista!
-Mannaryyniä ja nuppineuloja....jo oli kekseliästä:)
Tuleekohan hyvää ruisleipää tuossa uunissa?
Mulle maistuisi kunnon maalaisruisleipä!
Kiitos kehuista, Rea. En minä itsekään tiennyt tämän lajin luovuudesta mitään. Aikomus on tehdä ainakin leivinpelti, joten kaipa sitä jotain leivonnaistakin on näperrettävä. Mulla taitaa olla taikinatiinuksi sopiva pyttykin jo valmiina. Ruisleipä tosin paistetaan arinalla, mutta voi olla että tässä uunissa leivät valuvat uunista väärään paikkaan. Taidankin tehdä taakse jo valmiiksi salaoven.
VastaaPoista