Vihdoinkin muistin hakea vajasta lapsenlapselle hankitun höyläpenkin sisälle. Sen sijaan unohdin etsiä mustaa muovitettua rautalankaa, jota on jossain, mieskään ei muistanut missä. Vajassa se ei ainakaan osunut silmiin, katoksessa katselin enemmänkin harakoita, jotka näköjään siellä yöpyvät ja aitan ovea en avannutkaan. Sinne johti nimittäin leveä polku, ilmeisesti kissanpolku. Kerran yksi katti hyppäsi melkein päähäni, kun arvaamatta menin häiritsemään sen rauhaa. - Lankaa olisin tarvinnut hellan kaidetta varten, joka muuten on jo valmis.
Höyläpenkki ja istutuspöytä pääsevät pian uuden työpisteeni rumiksi, mutta tarkoituksenmukaisiksi kalusteiksi. Ajatus on se, että liima ja sahanpuru olisi mahdollisimman kaukana tietokoneesta, sillä niitä ei näppis ainakaan tarvitse mausteekseen. Huoneen yhdessä nurkassa onkin sopiva tila, joka on helppo imuroida tai lakaista alati lattialle tippuvasta silpusta.
Työhuoneessa ajelehtii nyt runsaasti erilaista kamaa, jolle yritän keksiä loogista säilytyssysteemiä. Pitää myös muistaa, mistä otti ja palauttaa samaan paikkaan heti käytön jälkeen. Siinä olen huono.
Osa askartelutarvikkeista on jo säilötty sieviin laatikoihin, mutta joka artikkelilajille ei voi varata omaakaan rasiaa. Väreillä ja maaleilla on laatikkonsa, työkalut ja pensselit ovat vanhassa aterinlokerikossa. Valmiina ostetut pikkuiset huonekalut, astiat ja sen sellaiset pääsivät säilöön vanhan malliseen käsityölaatikkoon. Napit, nauhat ja helmet ovat täyttäneet jo oman askinsa, joten niille pitää keksiä uusi paikka.
Kaikkein pahimpia ovat erilaiset uusiokäyttöön tulevat, epämääräisen muotoiset tavarat, jotka eivät mahdu siististi oikein mihinkään. Kai sitä A-nelkkuja säilöö vaikka missä lokerikossa, mutta entä missä leikellyt pahvilaatikot, lääkepurkit ja -rasiat, korkit yms. epämääräinen romu? Nyt niitä on kasseissa, kannellisessa säilytyslaatikossa, mutta myös lattialla ja vierasvuoteella ajelehtimassa. Kaikelle kun voi joskus tulla käyttöä... luulisin. Liimalla höystettyä mannaryyniäkin on yhdessä jätskipurkissa tiiviin kannen alla.
Tuvan seinän tapetointi onnistui, kun en yhtään ohentanut liimaa. Kangas oli ainakin hetki sitten vielä seinillä.
Levitin liiman suoraan seinään ohueksi kerrokseksi ja yritin pingottaa kankaan mahdollisimman suoraan ja tasaisesti päälle. Se melkein onnistuikin ja se ainoa ryppy jää uunin tai ainakin puolipanelin taakse.
Lisäys illalla: Otin äsken kuvan tuvasta ja pakkohan se oli tulla tänne vielä lisäämään. Varsinainen kuvauksen aihe oli jäätelötikkujen väritarkistus. Aion paneloida niillä seinää ja värjäys on suoritettu 1) kahvilla, mutta kun vanhan sumpin haju kävi pahasti nenääni, 2) siirryin teehen. Ero on selvä, sillä alla keskellä on yksi pitempi värjäämätön kalikka mallina. Tummin on pahvia, joka jäi vahingossa lautojeni alle.
Huom. näitä niksejä en sentään keksi itse, vaan luen kirjoista ja etenkin blogeista itseäni viisaampien neuvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti