Talo pois telakalta

Onpa siitä jo aikaa. kun viimeksi kävin täällä. Onneksi teitä lukijoita - tänäänkin seitsemän - on käynyt kurkkaamassa, josko jotain olisi tapahtunut. Kiitos teille! On ollut muita kiireitä, esimerksi alkukesällä ilmestynyt kirjani Kohtaamme Mattilassa, jossa on sukutarinan ohessa vanhaa tuusulalaista murretta sekä pitäjän historiaa ja tapoja 1800-luvun maalaismiljöössä. Yhteystietoni on toisessa blogissa - kirjaa saa minulta ja aika monesta nettikirjakaupastakin. (Huomaa mainos: kirja on kelpo joululahja, eikä pelkästään omaa keksintöäni, vaan lukijoilta tullutta palautetta.)

Majatalon kappaleet (kiitos Gepetto!) esille. Kesän mittaan olen pohjamaalannut ja tapetoinut muut seinät, paitsi oviseiniä, miehen avustuksella sahannut yhden ikkunan oviaukoksi ja maalaillut ulkoseiniä.

Eilen ja tänään ryhdistäydyin vieläkin enemmän ja rupesin tekemään ikkunapokia. Syitä on monia: koko tuvan pitkä pöytä on ollut lastattuna nukkisrojulla, josta mieskin on jo muutamaan kertaan maininnut ja itsekin se rupesi harmittamaan. Tiedättehän: rulla tapetteja ja lattiamateriaaleja, muutama laatikko enemmän tai vähemmän lajiteltuja "roskia", muutama nyytti kankaita ja huonekaluja, joita sentään olen kiitettävästi osteskellut ja jotain tehnyt itsekin. tai no ainakin maalannut Gepetosta ostamani mööpelit.

Nyt talon päädyissä on sisäikkunat paikoillaan ja ulkoikkunatkin maalattuna. Teen ne Bilteman sytyketikuista. Ja huom. kun talvikin lähetsyy ja energiaa pitää säästää, niin tietenkin pitää olla tuplaikkunat. Lasien väliin laitan pieniä vanupalloja ja jotain, mitä nyt ennen vanhaan ikkunoiden väliin laitettiin. Jos muistan laittaa. Jatkan projektia viikonvaihteessa, jos suinkin ehdin.

Tätä tein jo ajat sitten: kasvihuonetta, joka edistykin aika hyvin, vähän pitemmällekin kuin tässä alkuvaiheen kuvassa. Se jäi odottelemaan valmistumista, sillä toissa vuonna en keksinyt sille sijoituspaikkaa. Ehkä se paikkakin löytyy, vaikka kovan onnen rintamamiestalon vieraan.

Mitäpä kuuluu Rintamamiestalo numero 2:lle? Ei hyvää. Joku jo manasi naamakirjassa sitä, miksi se piti alun perin suunnitella mittakaavaan 1:16, kun kuitenkin sisustuskamat ja ennen kaikkea ehkä me vähemmän "ammattilaiset" tekijät ovat tottuneet hiukkapikkasen fiksumpaan kokoon.

Yhdyn täydestä sydämestä edelliseen puhujaan, jota en valitettavasti muista. Kun nyt teen Gepeton taloa 1:12 -koossa, niin ero on kuin yöllä ja päivällä! Majataloni on ensimmäinen tässä koossa tekemäni ja nautin todella sen tekemisestä ja miettimistä, vaikkei sitä ehkä työn ripeydestä voi päätelläkään. Kun minusta ei ole mininäpertelyyn, vaan enemmän laajempiin linjoihin, niin sikälikin 1:12 on omempaa.  Ei sillä, onhan minulla yksi Lundby, yksi Honkkarikin, jotka jo kaipaisivat vähän päivitystä. Nyt on työkalutkin aika hyvässä kunnossa, vain iso työkalupakki puuttuu.

Manasin ed.mainitun mörskän jo edellisessä tai sitä edellisessä postauksessa, tosin silloin toisesta syystä, enkä ole mieltäni muuttanut. En vaikka ihana tuttavamies lupautui avustamaan tietyissä teknisissä ongelmissa. Matti - en ole unohtanut, mutta ei ole ollut vetoa päällä ja sen häpeillen tunnustan. Aionkin toistaiseksi kantaa tämän taloni tekeleen, joka edelleen on ilman kuistia, yläkerran hämäryyksiin ja tehdä sille jotain, jos inspiraatio iskee. Ehkä silloin lähestyi teitäkin, hyvät ystävät avunpyynnön merkeissä. Mutta nyt on majatalon vuoro, jonka yritän saada jouluksi valmiiksi. Kokoonpano-ohjeista se ei ainakaan jää kiinni.

Tuliaisia Kreetalta

Tytär oli lomamatkalla Haniassa ja jo etukäteen tilasin nukkekotiin sopivaa rihkamaa tuliaiseksi. Valikoimat olivat kuulemma suppeat, mutta kolme pientä esinettä hän oli löytänyt. Ne sopivat oikein hyvin Majataloon.:

Nukkekodin nukkekoti, ruokasalin kilikello ja hattupäinen aasi sopivat oikein hyvin talon mittakaavaan. Käärepaperista taidan tehdä suihkuverhon tai kylpyhuoneen maton.

Majatalosta ei ole kuvia, sillä osat ovat vielä levällään. Olen pohjamaalannut kaikki osat molemmilta puolilta ja tapetoinut seiniä. Yksi oviaukko pitäisi vielä saada sahautettua, sillä pitäähän majatalon yläkerran seurusteluhuoneesta olla pääsy parvekkeelle.

Jossain päin kiinteistöä pitäisi olla ajat sitten ostamani kaksi laatikollista 1:12 -huonekaluja, kun vain tietäisi missä. Nyt voisin nimittäin pikkuhiljaa ruveta niitäkin maalaamaan tai muuten käsittelemään, kun huoneiden värimaailmat ovat selvät.

Uutta puhtia

Olen saanut uutta puhtia kahdeltakin suunnalta. Kun viime postauksessa olin kuin maani - tai ainakin rintamamiestaloni - myynyt, niin apu olikin lähellä. En tosin ole vielä ehtinyt käyttää tarjottua apua hyväkseni, kun tuli tämä silmätippasouvvi, josta olen puhisssut toisessa blogissani. En siis vielä hyppinyt talon päällä enkä kantanut sitä roskikseenkaan.

Olen pitkään havitellut 1:12 -kokoista taloa ja katsellut Gepeton Aurinkoisten kuvia lähes päivittäin. Niinhän siinä kävi, että talo Aurinkoinen II oli pakko tilata. Toimitus oli uskomattoman ripeä, hyvä että "muste tilauksessa ehti kuivua", kun talopaketti jo oli Matkahuollossa.

Tämä on ihana! Pakkohan se oli heti koekasata ja ruveta miettimään talon sisältöä. Aloitankin tarinan kehräämisen heti omalla sivullaan. Tämä liittyy Sohvin ja Jallen tarinaan, mutta avaan oman sivun Majatalolle. Se tästä on tulossa.

Mahtaako tästä tulla mitään?

Nykkekotimaailma jäi kirjanteon jalkoihin. Kirja on nyt valmis ja myynnissä, joten periaatteessa olisi aikaa taas ryhtyä tämän projektin kimppuun.

Mutta, mutta. Rintamamiestalo nro 2 on edelleen vaiheessa. Into katosi. En enää oletakaan saavani lisäosia, kuten verannan ja ulkorakennuksen osia, jotka tekijä ajat sitten, noin kaksi vuotta sitten muistaakseni lupasi ja patistelun jälkeen vielä vahvistikin lupauksensa. Jokohan lupauksen lupauksestakin on kulunut vuosi? Enää en kysele, vaan jos, siis nimenomaan jos joskus jatkan tämän rakentamista, niin kaipa minä itsekin osaan tai ainakin opettelen sahaamaan muutaman levyn pihamaaksi ja verannaksi.

Tekisi mieli heittää koko höskä menemään, mutta toisaalta ainoa todella hyvä paikka ovat tässä talossa olevat reilun mittaiset pianosaranat, jotka M. ystävällisesti kiinnitti etukappaleisiin lapsellisen pienten saranoitten tilalle monen epätoivoisen oman yritykseni jälkeen.

Tänään kuitenkin tapahtui sentään sen verran, että nostin ostamanai koiruliinin taloon: Kissa varmaan kuoli, kun sitä ei näy missään.

Vaija antoi tälle veijarille nimen Raiku. Ja huomatkaa, Kyyhkylän seinään on tullut telefooni, vaikkakin sellaista vanhempaa mallia.

Taidankin ruveta tutkimaan 1:12 kokoisia taloja.

Uuni on valmis

Kyyhkylän yläkerrassa vietettiin eilen pientä musiikkituokiota, kun pönttöuuniin oli saatu ensimmäiset tulet ja muutenkin asetuttu taloksi. Sen kunniaksi Taimi pukeutui parhaaseen ja ainoaan konserttileninkiinsä ja istutti Voitto Armaan kuuntelemaan. Alakerran Liena-kissa oli siihen asti istunut ahkerasti rappusten yläpäässä, mutta reipas urkumusiikki karkotti sen heti alas Vaijan turviin.

Siis pönttöuuni on nyt valmis, ellen sitten vielä maalaisi sitä toiseen kertaan. Maalasin luukut tussilla mustaksi ja yläreunan koristenauhan sekä hetken mietittyäni myös tuon jalustan kokonaan kellertäväksi. Jalusta on muuten jonkun jäätelötötterön kansi ja istui prikulleen vessapaperihylsyn pohjaksi. Yläkuvan naru ei kuulu uuniin, vaan pitää talon kattoa auki.

Paljon on vielä tekemistä sekä talossa että asukkaiden huollossa. Huomasin, että poikaparalla ei ole edes housuja jalassa ja äidinkin pitäisi saada uusi vaatekerta.

Pönttöuuni sai luukut

Jotain tapahtuu rintamamiestalo numero kahdessa eli Kyyhkylässä, vaikkakin hitaasti. Eilen näpertelin luukut pönttöuuniin ja yritin värkätä myös hellaan parempia luukkuja. Viime mainittu projekti ei oikein onnistunut.

Luukut varmaan kaipaavat vielä maalia, mutta ehkä otan kerralla useamman maalaushankkeen.

Olin mukavassa tapaamisessa, josta jo yhdessä blogissa kerrottiinkin. Kolme naista talot kainaloissa pääsimme neljännen talontekijän ja ahkerasti meitä auttaneen puolisonsa hyvään huolenpitoon. Saimme varmasti ideoita, ihailimme toistemme enemmän ja vähemmän edistyneitä taloja ja rupattelimme rattoisasti yhden iltapäivän. Ihan oikeaa apuakin saimme. Esimerkiksi itse en ikimaailmassa olisi saanut taloni etuluukkuja kiinnitettyä paikoilleen. Avun lisäksi sain  myös kunnon kiinnikkeet eli pianosaranat, joilla luukut taatusti pysyvät paikoillaan. Kiitos vielä kerran, Matti-isäntä ja Sirkka-emäntä! Ne sämpylät ja korvapuustit oikein sulivat suussa.

No tulihan se vuokralainen

Mamma oli jo melkein heittänyt toivonsa uuden vuokralaisen suhteen. Tavaroita on kyllä toimitettu, mutta vuokranmaksajasta ei ole tietoakaan. "Olisha tää meijä vinni ollu hyvä omaskii käytös. Sie vaija olisit sen voinnu laittaa kuntoo, nii et vaik sie isse oisit muuttannu sinne makkaamaa. Tai miksen mieki, jos siun jalkais ei kestä kapuamist ylös kapeit portait." Näin se mamma eli Uotisen Anni aamulla puheli isälleen Vaijalle. Mutta nyt ei ollut vara valita, sillä se oli vuokralautakunta, joka vuokaralaisen pakotti ottamaan.

Mamma ja vaija ovat jo tehneet kaikenlaisia hankintoja, kuten sen Porin Matinkin, niin että sopisihan sitä pian muuttaa taloon ja alkaa maksaa vuokraa. Raha ei tosiaankaan tekisi pahaa, sillä yläkerran portaisiinkin meni rahaa ja tavaraa, eikä ovet vieläkään ole kunnoassa. Vaija mietti jonkin aikaa, pitäisikö alakertaan laittaa toinen ovi, että vuokralainen saisi kulkea omia aikojaan yläkertaan. Mamma oli sitä mieltä, että jos ei leskivaimon omat tai vieraiden kulkemiset kestä päivänvaloa, niin sopii hakea kortteeri muualta.

Onneksi mamma sai nyt kunnollisen kylmäkomeron rappusten alle. Oviaukko vain on kovin ahdas, mutta eipä sinne sisälle tarvitse kenenkään änkeytyäkään, mamma arveli. Kahdelle hyllylle kuitenkin mahtuu ainakin maidot ja voit, mikset lihapottikin.

Tänään iltapäivällä, kuin tilauksesta leskivaimo Taimi Hiiroinen - Ikonen vihdoinkin tulla körötteli poikansa kanssa pihaan. Reessä oli mukana monta tavaramyttyä, vaikka osa oli jo tullut etukäteen Kyyhkylään.Kyytimiehenä oli pitäjän suntio, sillä totta kai kanttori-urkurin piti ensin käydä kirkolla tarkistamassa työolosuhteensa ja tervehtimässä esimiestään kirkkoherraa.

"Sehä olkii hyvä, et meijä vaija lämmitti eilen teijänki huoneet, nii et työ saatte nyt kaikes rauhas käyvä uuteen kottiin. Nii et tervetulloo vaan", toivotti mamma. - Meilt työ saatte ostaa maijot ja muut mitä tarviitte näin alkuun.Mie jo pyöräytin teil vehnäsarvii ja pian saan piirakat uunist."

"Mikä se tään nuoren miehen nimi on?"
"No, sano nyt, Voitto Armas, tätille nimesi ja ikäsi, kehotti lapsen äiti.
"Voitto Arlmas, viis vuatta".