Eteisestä vaihteeksi

Vaihtelun vuoksi otin tänään käsittelyyn eteisen eli tampuurin. Minulla piti olla aika kiva vihreä provencelaistyynyliinan raato, josta arvelin löytävätni oikeat sävyt seiniin, mutta missä lie. Ehkä mies on vienyt sen omiin tarkoítuksiinsa. Kaikenlaisissa pihahommissa ja koneremonteissahan aina tarvitaan rättejä. Tai sitten se ilmaantuu näyttämölle milloin tahansa, kun nyt kerran tapetti on jo seinässä. Jos tulee esille, niin pääsee verhoiksi tai kalusteiksi ja onhan minulla vielä salikin kokonaan tekemättä.

Uhrasin seiniin kaksi valkopohjaista, vihreäkuvioista kangaslautasliinaa. Leikkasin ja liimasin toisen kappaleen oikein, toisen väärin, joten repäisin sen viimeisen irti ja etsin vihreäpohjaista askartelupaperia lopputapetiksi. Itse asiassa siitä tuli aika kiva yhdistelmä. Tämä huone ei ole vielä päässyt kuvaan, mutta jos yläkerran raput onnistuvat, niin sitten viimeistään.

Seuraavaksi pitäisikin yrittää rappusten rakentamista ja murheenkryynien eli ihan liian massiivisten ja isojen ikkunoiden sisäkarmien tekoa. Ei taida olla materiaalia, ei inspistäkään. Karmit on ulkopuolella, sisällä ei mitään, joten kyllä ikkunat jotain listaa kaipaavat ja ehkä ikkunalautaakin.

Aloitin myös peilin tekoa ja vaikka olin lukenut, että peililevystä ei saa leikata kappaletta saksilla, niin eihän sitä usko ellei kokeile. Nyt voin minäkin todistaa, että nimenomaan sitä ei pidä tehdä. Matto- tai askarteluveitsi vaan kiltisti käteen! Onneksi peiliarkissa on pituutta ja leveyttä vielä vaikka kymmeneen  peiliin, joten en sure pienen suikaleen menetystä.

Koska talosta tulee Mattilan syytinkivanhusten asunto, ovat kalusteet aika yksinkertaisia ja vaatimattomia. Sellainen tulee eteisen kapeasta ja korkeasta peilistäkin. Vaaleat raamit onkin jo ympärillä, mutta rakenne on kolmiosainen, joten joudun nirhaamaan varovasti kolme peilikappaletta. Se tietysti johtuu raaka-aineesta.