Mattilan väen kuulumisia

Mattila on keskikokoinen maatila, jota isännöi nuoripari Matleena ja Matti. Lapsia ei vielä ole, mutta muuten talossa on aika vilinä. On kissoja ja koiria, lehmiä, lampaita, hevosia, possuja ja kaneja. Olisikohan myös luomutila? Mattilasta kerrotaan lisää täällä olevalla kategoria-sivulla sekä sivu-sivuilla

Tilalla toteutettiin joitakin aikoja sitten sukupolvenvaihdos, jolloin edellinen isäntäpari jäi syytingille.
Syytinkiläisille kunnostetaan parhaillaan Vanhanemännän vanhempien Mattsin ja Johannan entistä taloa, jota on aina kutsuttu Mattsilaksi. Talo oli jo lähes romahduskunnossa, mutta tarkempien tutkimusten jälkeen nuoripari huomasi vanhan talon terveeksi. Samalla päätettiin unohtaa vanha nimi ja ruveta kutsumaan taloa Ylä-Mattilaksi, sillä se sijaitsee korkealla mäellä Mattilan nykyisen päärakennuksen takana.

Vanhaemäntä Kristiina ja vanhaisäntä Maunu Nestori päättivät lähteä jo viime vuoden puolella remontin tieltä maailmanympärimatkalle ja sillä tiellä ovat edelleen. Nuorilla, Matleenalla ja Matilla on kädet täynnä työtä ja remontti painaa päälle, kun eivät mokomat eläkeläiset ole edes korttia välittäneet lähettää. Amerikanserkku Walter onneksi tiedotti, että hengissä ovat ja jatkavat matkaansa.

Mattsin ja Johannan talo edustaa vähemmän perinteistä talonpoikaistalon tyyliä. Matts, joka on syntyisin Skoonesta, tuotti pohjapiirustukset kotimaastaan. Vai olisivatkohan ne pereäisin Pohjois-Saksasta? Kukaan ei enää tiedä. Se tiedetään, että kun Matts aikanaan muutti Suomeen, osti hän täältä pienen maatilan, jossa oli kunnon pytinki valmiina.

Kuinka sattuikaan, naapurin kauniista Johanna-neidosta tuli tuota pikaa emäntä taloon. Johanna oli ollut pappilassa piikana ja oppinut siellä vähän ruotsiakin, vaikka Mattsin skoonelaismurteesta oli alkuun paha saada mitään selvää. Mattsilla oli onneksi hyvä kielipää ja hän opetteli puhumaan suomea. Pieni perhe eli alkuun onnellista elämää, mutta sitten alkoivat vastoinkäyminset. Pitäjään tuli paha rokko- ja kuristustautiepidemia ja vain Kristiina-tytär oli tarpeeksi sitkeä jäädäkseen eloon.

Myöhemmin vielä tulipalo hävitti alkuperäisen päärakennuksen. Matts päätti rakentaa sellaisen talon, kuin mihin hän oli jo lapsuudessaan tottunut. Kerroksiakin tulisi kolme! Kyläläiset ihmettelivät talon ulkonäköä. "Ei täällä tommosia ole ennen ollut", vaarit ja muorit huokailivat, "Piirustukset lienevät Skoonesta tai olisivatko tulleet ihan Räävelin kautta Saksasta?"

Perheen uusi koti Mattsila valmistui vain viisi vuotta ennen Johanna-emännän kuolemaa. Murheellinen isäntä palasi siinä vaiheessa koti-Skooneen, jonne oli ikävöinyt monet vuosikymmenet. Onneksi Kristiina oli jo ottanut emännyyden harteilleen ja nainut monen kyläläisen ja vanhempiensakin vastustuksesta huolimatta hulivilin maineessa olevan Maunu Nestorin. Maunun kotipaikka oli naapurikylässä. Se oli paikkakunnan suurin tila, jota isännöi vanhempi veli Gustav vaimonsa Lisbetan kanssa. Maunu Nestorin isä-vainaa oli ollut paikkakunnan merkkimiehiä.

Komealla Maunulla oli aina ollut vähän pilkettä silmäkulmasa. Olipa hän ennen avioliiton solmimista jättänyt kihlatun morsiamensa lähes kuudeksi vuodeksi kotimaahan lähtiessään merille. Matkat veivät aina Aasiaan asti. Mukana reissussa oli lapsuudesta lähtien uskollinen Valtteri-ystävä. Isä-Matts ja varsinkin äiti-Johanna varoittelivat kovasti mokomista maailmanmatkaajista, mutta rakastunut Kristiina oli itsepäinen - ja arveli, että kyllä tuosta jullikasta vielä kunnon mies kasvaisi. Vielä vuosia myöhemmin monet ilkeämieliset kyläläiset aprikoivat, olisiko hunsvottivävy aiheuttanut Johannan ennenaikaisen kuoleman ja Mattsin paluun takaisin koti-Ruotsiin.

Kun Maunu Nestor vihdoin kotiutui matkoiltaan, oli hänellä laukussa epäilyttävän paljon itämaista kuvataidetta, geishan kuvia ja vaikka mitä. Johanna ihmetteli ääneen, millä rahalla kaikki oikein oli ostettu ja miten  laukkuun oli joutunut lähes säädyttömän näköisiä kuvia. "No, me merimiehethän olemme sellaisia, ahkeria poikia tekemään työtä", väitti sulhanen. Topakka morsian jo epäili, että tuliaisena tulisi muutakin ja passitti punastelevan sulhasmiehen lääkäriin syynättäväksi. Miestä vähän nolotti lääkärin tekemät kysymykset, sillä olihan hän sentään paikkakunnalla tunnettua sukua ja arvostetun kunnallismiehen poika. Vaarikin oli ollut lautamies ja kirkon kuudennusmies.

Onneksi mitään vikaa ei löytynyt, vaan mies oli terve kuin pukki, kuten vanha tohtori Dahlström leikkimielisesti lausui. Niin päästiin vihdoinkin valmistelemaan häitä. Niistä tulikin oikeat pitäjän mahtihäät, joita molemmat myöhemmin muistelivat. Ja kaikista epäilyistä huolimatta avioliitosta tuli hyvin onnellinen ja tasapainoinen. Molempien särmät hioutuivat ja pian Maunu Nestor seurasi jo isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä kunnanvaltuustoon ja kirkkoneuvostoon. Kristiinaakin pyydettiin ehdolle valtuustoon, mutta hän kieltäytyi. "Näissä naisjärjetöjen puuhissa on riittävästi tekemistä", hän sanoi. Kristiina edustikin pitäjän naisia aina valtakunnan tasolle asti ja toimi monessa järjestössä. Talossa kävi paljon vieraita ja niinpä Maunu päätti rakentaa uuden, entistä komeamman päärakennuksen. Aluksi Mattsilassa, kuten sitä silloin kutsuttiin, majoitettiin vieraita. Myöhemmin talo jäi tyhjäksi ja rupesi rapistumaan.

Siihen aikaan kun Kristiina ja Maunu Nestor vihittiin, oli tapana antaa nuorikolle huomenlahja. Nuori aviomies antoi vaimolleen lupauksen: "Kerran me vielä lähdemme yhdessä poikamme kanssa katsomaan Kaukoidän ihmeitä". "Tyhjiä puhuu", arveli Kristiina mielessään. Lupaus unohtuikin, sillä tasan yhdeksän kuukauden kuluttua perheeseen syntyi poikalapsi ja parin vuoden päästä vielä tytär. Poika ristittiin Matiksi ja tytär Skoonen isomumminsa mukaan Adalminaksi.

Maunu Nestor ei sittenkään ollut unohtanut lupaustaan. Tila luovutettiin aikanaan Matti-pojalle ja hänen vaimolleen Matleenalle, jotka olivat alkuun asuneet muualla. Koska vanha päärakennus oli vielä korjauskelpoinen ja vanha tuvan muurikin oikein hyvässä kunnossa, olisi syytingillä olevan parin sopivaa muuttaa sinne. Nyt oli sopiva aika lähteä pois jaloista, maailmaa kiertämään! Rahaakin oli kertynyt säästöön, sillä Ruotsista oli tullut yllätysperintöjä.

Ennen lähtöä Kristiina kaivoi kätköistään esille vanhat geisha-taulut ja toi ne Matille. "Yllätetään isä ja laitetaan ne esille uuteen kotiin. Laita vaikka kylpyhuoneeseen, jos et muuta paikkaa keksi!"