Kirjatehtaalta, päivää

Sunnuntaipäivän ratoksi askartelin pieniä kirjoja, kun satuin löytämään sopivan kokoisia kansia kustantajan kevätesitteestä. Täytyy varmaan suunnitella kirjahylly näiden mittojen mukaan. Tunsin itseni melkein kirjankustantaja-tehtailijaksi, kun pöydällä yhtäkkiä oli tusinan verran kirjan näköisiä kirjoja. Sisälle taitoin haitariksi samaa paperia, josta leikkasin ja taitoin etu- ja takakansisuikaleen ja tietysti siihen väliin muistin jättää kapean selkämyksenkin. Tämän pienempiä en pysty tekemään, sillä kopiokoneeni ei osaa pienentää eikä suurentaa. Ehkä kokeilen, jos jostain sattumoisin löytyy pikkuisia kansikuvia, vaikka toisaalta tämä oli hyvin sopiva näpertelykoko omille sormilleni.

Olisi mukava ihan oikeasti osata sitoa kirjoja. Minulla on yksi vanha, paksu Prinsessojen keittokirja, jostain 50-luvulta, jonka selkä on repsahtanut irralleen. Sekin olisi kiva saada korjattua tai korjautettua. En ole tullut tarkistaneeksi, onko esimerkiksi meidän työväenopistossamme tällaisia kursseja.

Kun lähiaikoina ajattelin tehdä vanhasta nahkahanskasta muutaman pienen esineen, niin samalla voisin ottaa talteen muutaman nahkasuikaleen tehdäkseni joskus nahkaselkäisiäkin kirjoja. Nämä olivat pokkarimainoksia, mutta olisi se komeaa, jos talossa olisi jokunen arvoteoskin... Nahkakantinen perheraamattu, vanha tietosanakirja tai ehkä joku taidekirja. Suikaleita varmaan jää, vaikka työnsinkin luultavasti toisen vanhoista viininpunaisista hansikkaistani vahingossa roskapussiin ennen kuin hoksasin, että ne ovat nahkaa ja nahkaa tarvitaan näissä hommissa. Hansikas varmaan joutui samaan pussiin miehen toisen piharukkasen kanssa. Toinen säästyi ja päätyy jonain päivänä joko nojatuoliksi ja kenties sohvaksi. Sisuksen lampaannahka on kuulemma hyvin kulunut, mutta sekin tutkitaan vielä tarkkaan. Ehkä siitä saisi pienen maton tai jotain. 

Jos tulit käymään, niin jätäpä puumerkkisi! En missään tapauksessa aio hylätä vanhoja blogejani, vaan loruilen niissä muista asioista, täällä eletään pelkästään nukkiselämää.