Nyt niitä kuvia tulee

En tiedä, kannattaako keskeneräistä näyttää, mutta kun en malta olla näyttämättäkään, varsinkin kun mainostin eilen illalla näitä jo toisessa blogissani.

Ensimmäiseksi esittelen sermin - kiitos vielä kerran Elegia, hurmaavista kuvista. Kuvat pääsivät omasta mielestäni oivalliseen käyttöön.

Toisissa blogeissani onkin jo nyt linkki Elegian nettisivulle, josta näitä kuvia saa tilattua. Tämän arkin nimi on ... jotain Aasiasta. Kuvia on vielä jäljellä, joten aion kehystää jossain vaiheessa niistä ainakin muutaman taulun.

Sermi näyttää kuvassa aika hassulta, mutta kun haluan taittaa sen alakerran ns. rappusten eteen ja osittain kai kylpyhuoneenkin taakse, niin seinäkkeiden on käännyttävä molempiin suuntiin ja koko virityksen on myös pysyttävä suorassa, siksi tukevat jäätelötikut. Ja myös siksi, ettei minulla ole oikein kunnon puutavaraa vieläkään tällaiseen tarkoitukseen.

Sermin tuleva sijainti on toisen kerroksen sali tai olohuone, mikä siitä tuleekaan. Vaikken vielä ole suunnitellut huonekaluja enkä värejä, niin tämähän ne näköjään ratkaisi. Sikäli sermisuunnitelmani sopii hyvin taloon, jonka kylpyhuone mahdollisesti on muuten hivenen liian pitkä. Kalusteet sinne on jo olemassa: valkoista ja tätä samaa pähkinäpuun väriä.

Siirrytään sitten tupaan. Tuskailen edelleen tiskipöydän kanssa. Pinta vaatii vielä jatkokäsittelyä, sillä en halua pillerirasian tekstien sentään jäävän näkyviin. Kuvaaminen onkin hyvä keino nähdä sellaiset virheet, joita silmä ei muuten huomaa. Pillerirasian tekstien lisäksi vasta kuvasta näin tuvan takanurkkaan. Siellä on varmaan joku lista, joka nyt irvistää tai tapetti ei ulottunut nurkkaan asti. Toisaalta ei sinne kyllä kukaan muukaan näe, ellei kiipeä sisälle taloon. Maahiset tai hiiret?

Kokeilin tiskipöytään sokkeliakin, mutta jouduin repimään sen pois. Lattia on sen verran vino, että tuo Iittalan munakuppi kupsahtaa pois paikaltaan liian helposti. Komea kultainen vesihana - ilman muuta sopiva vanhan pirtin kalusteeksi - on sekin vähän outo. Liiman sen paikalleen sitten kun jostain löydän sen pahuksen liimapistoolini. En tosin ole ehtinyt paljon hakeakaan.

Keinutuolissa on uusi tyyny. En ensin ajatellut täyttää sitä ja otin mitat sen mukaan. Siitä tulikin toppauksen takia vähän turhan pullukka ja liian pienikin, joten ehkä harkitsen vielä uutta käyttöä ja teen joskus uuden tyynyn. Tosin nämä langat menivät loppuun.

Toinen eilinen pistely eli verho tai peitto pyyheliinatelineeseen on myös valmis. Telineen suunnittelu ei ole vielä alkanutkaan, mutta ajattelin sijoittaa sen uunin oikealle puolelle takaseinään. Tai johonkin muualle, katsotaan nyt miten sen saan toteutettua. Tässä kuitenkin peitto, jonka väreiksi yritin etsiä tiskialtaan värejä. Idea oli se, että pistelen mitä mieleen juolahtaa, mutta keskiosa jää tyhjäksi, kun en kuitenkaan osaa tehdä "oikeaa" kuviota, sellaista jota ennen näissä käytettiin. - Piilokuvana on laiha koira, sillä kun Vanhaemäntä oli vasta Mattilan nuori miniäkokelas ja kävi emäntäkoulua, oli käsityönopettaja sen verran häijy eukko, että tyttöjen piti keksiä käsitöihinsa aina jotain pieniä juonia.

Mattilasta tähän eukkoon, sillä ihmettelin eilen yhtä asiaa. En ole näillä silmilläni pystynyt pistelemään ainakaan 10 - 15  vuoteen näin pientä kahden langan ristipistoa paitsi kerran, kun koristelin omiin häihin yhden keskeneräisen kaitaliinan valmiiksi. Silloinkin jouduin käyttämään suurentavaa lamppua ja oli sentään kesä. Nyt näin langat oikein hyvin. Tämä ei silti tarkoita, että silmäni näkisivät tehdä isompia töitä, mutta kumma juttu joka tapauksessa. Onkohan näkö muuttunut, rillit parantuneet vai valo lisääntynyt? Silmävaivani eivät ainakaan ole muuten loppuneet.